Haasteellinen Hossa

Niinhän se on taas vuoden kohokohta takanapäin. Kalastusreissumme Hossan "kalaisille vesille". Niinpä niin. Tänä vuonna teimmekin ennätyspitkän reissun eli melkein kaksi viikkoa. Lähdimme pääsiäisenä ja tulimme vappuna takaisin. Muina vuosina valinta olisi ollut varmastikin nappijuttu mutta tänä vuonna aikaisen kevään vuoksi oli jäätilanne hieman haastava. Mittari kun hipoi jokapäivä siellä +10-17 asteen välillä eikä yöpakkasia tainnut olla kuin parina yönä muutama aste, niin jää muuttui aikamoiseksi mössöksi. Siksi tuli jäälle mentyä joka päivä todella aikaisin 06-07 maissa. Parhaimpina aamuina ennen 05. Minuahan se ei haitannut yhtään mutta joku muu aamu-unisena voi olla jotain muuta mieltä asiasta :) Mutta näin oli tehtävä että lumi ja jää oli edes aamulla hieman kantavaa. Potkuttelimme siis aina aamuisin etelärantoja seuraten (jos oli mahdollista) jonkinlaisen siirtymän ja sieltä sitten tulimme pikkuhiljaa takaisin lähtöpaikkaan pitkin päivää. Alkureissussa minulla oli pelkät saappaat piikeillä varustettuna jalassa mutta loppureissusta ei jää enää kantanut kuin lumikengillä. Muuten päivällä holahti jalka läpi jään pinnan puoleen sääreen ja se ei ollut kivaa lyhytvartisilla saappailla ollenkaan! Eli liikkuminen ei ollut parasta mahdollista enää vaikka lunta olikin todella vähän niin metsässä kuin jäälläkin. Mutta parempi tuo silti oli kuin se normaali 60cm hirveä lumimassa mitä on metsissä ollut.
No tästähän oli seurauksena tietystikin se että kirkkaat vedet, aurinkoiset kelit ja lumeton jää= kala ei syönyt. Se kalantulo kun on siellä aina muutenkin hankalaa ja haasteellista niin nyt se vasta sitä olikin. Minä sain ekana päivänä kuitenkin mukavan kokoisen ahvenen illalla ja seuraavana päivänä en saanutkaan sitten mitään. Ja niin se jatkui. Pari kalaa ja tyhjä päivä.
Pari kalaa ja tyhjä päivä. Eli tyhjiä päiviä sattui aika monta tällä reissulla. Mutta sellaista se välillä on. Mutta silti onneksi söimme kalaa 6 iltana kun meitä on kaksi pyytäjää. Eli tulihan sitä kalaakin mutta ei niin kuin olisi toivonut. Töitä sai tehdä että muutamankin syömäkalan löysi. HUH! Kirret olivat nirsoja koko viikon. Saimme vain yhden eli siis minä en saanut yhtään. Ene edes nykyä. Kaiusta niitä katselin eikä niitä edes näkynyt vaikka kokeili mistä syvyydestä ja paikasta. Ilmeisesti makasivat paikallaan jossain pohjassa. Ja ne mitkä näytössä näin, uivat vain ohitse eikä kiinnostuneet ollenkaan mistään vieheistä. Pah! Pitäkööt tunkkinsa!
Harjuksia tuli kymmenkunta mutta nehän olivat nyt rauhoitettuja niin pääsivät takaisin kasvamaan. Minun harjukseni olivat tällä kertaa 40cm, 42cm ja 45cm. Ihan mukavia mölliköitä. Reissun kohokohta varmaankin oli Janin saama 50cm taimen. Se vasta olikin ärhäkkä veijari. Väsytykseen meni aika kauan kun oli hieman huulen reunasta kiinni niin ei uskaltanut yhtään väkisin sitä jäälle yrittää. Kyllä siitä riemu repesi kun se vihdoin jäälle saatiin! Sitä mitallista pilkkitaimenta on yritetty voisiko sanoa ainakin 10 vuotta! Nyt se vihdoin tuli! JEE!!!! Kyllä se oli reissun kohokohta. Todellakin! Ja muistuu lopunelämän mielessä ne hetket!
Muutenkin reissu oli mukava ja onneksi ihmisiä oli tosi vähän liikeellä. Saimme olla siis ihan rauhassa lähes jokapäivä minne menimmekään. IHANAA!!!! Lintuja näimme taas paljon.
Metsoja n. parisenkymmentä, teeriä, kurkia, joutsenia, hanhia, sorsia, telkkiä, nuolihaukkoja, pikkulintuja jos vaikka mitä ja sitten sellaisia joita en edes tunnistanut. Vain kuukkeli jäi puuttumaan tällä kertaa? Ei näkynyt peruspaikoillaan :( Poroja tietysti näimme ja väistelimme tiellä joka päivä useasti ja paljon. Ne kun tulivat mökin pihallekin syömään puun rungoista sammalta ja jäkälää. Että hieman erilaiset lemmikit kuin täälläpäin :)
Kyllähän sitä lähtöitkut tuli tirautettua kun emme tänä kesänä menekkään Hossaan jokikalaan vaan suuntaamme pohjoisemmaksi Naruskajoelle. Eli Hossasta tulee vuoden tauko. Ihan hirveää!!!! Mutta päivä kerrallaan. Enää 350 päivää.......

Tässä pientä kuvasatoa viikosta:

59499277_10157162135967460_6933208845137