Vihdoinkin pästiin taas rakkaan harrastuksemme pariin eli pilkille. Säät olivat viikon verran sen verran suopeat että jäät olivat mukavasti paksuuntuneet kutostien pohjoispuolella että pääsimme ekaa kertaa tänä talvena pilkkimään pientä lampea isommalla järvellä. Suuntasimme siis Savitaipaleelle jollekin isommalle järvelle jonka nimi jäi vähän pimentoon. Mutta ei kai sillä niin merkitystä ole. Ajoimme löytämällemme kivalle paikalle, ihan rannan tuntumaan ja koekairasimme lähtörantaan reikiä että mikä on tulos. Rannassa reilut 10cm pidemmällä melkein 20cm. Jee! Pääsemme pilkille! Aurinko helotti ja pakkasmittari näytti vielä -15c kun lähdimme kohti "aavaa" potkuttelemaan. Tietyin välimatkoin tarkastimme jään paksuuden mutta siinä 20cm se pysyi. Niin siistii!!! Päivä kului pilkkien siellä ja täällä. Kävimme erilaisia paikkoja kokeilemassa n. 3-10m välillä. Saalis ei ollut kummoinen koska oli todella aurinkoinen päivä ja vesi oli kirkasta eli ns. Hossaefekti iski täälläkin. Kalat oli arkoja ja passiivisia.
Lähinnä järvestä nousi särkikalaa ja pieniä ahvenia ja kiiskiä. Muutamia kertoja syvänteessä kaiku piirsi selvästi siikajuovia. Koska järvessä oli siikaa niin eipä se ihme ollut että niitä siellä näkyi. Kokeilin tarjota jos jonkinväristä ja laista morria mutta katseluksi siikojen touhut jäivät. Kyllähän se sydän alkoi aina läpättää kun näki kun siika hienon kaaren morrille teki mutta jokakerta se isku jäi puuttumaan. Jos matkassa olisi ollut surviaisia, olisi kenties isku tullutkin. Mutta nyt oli vain tarjota erivärisiä toukkia ja ne ei siiankrantuille maistuneet. No kuitenkin jännitystä sai taas päivän mittaan osakseen, kun näki mitä jään alla tapahtui. Ja keli oli mitä mahtavin niin mikäs siinä oli pilkkiessä. Ihanaa!

Mikä keli, mikä maisema. Ah!!!!

Sunnuntaina sitten oli vuorossa seuramme toinen osakilpailu tänä talvena. Jouduin tällä kertaa edustamaan "meidän autoa" yksin, päällekkäisten menojen vuoksi. Tämäkin kisapaikka oli mulle taas ihan uusi paikka. Ohi tästä lähtöpaikasta olen kerran pari ajanut joskus männäkesinä mutta en ole koko järveä edes nähnyt koskaan. Järvelle olikin "pieni mukava" siirtymä tien reunasta. Onneksi yöllä satoi vähän lunta niin potkuri kulki edes jotenkin heinikossa. Ei helposti mutta kulki. Suurin osa porukkaa lähti rannasta oikealle niin minä päätin lähteä vasemmalle. Siellä näkyikin reikiä kovasti joten siitä oli hyvä aloittaa. No yksin kun sai olla niin heti ensimmäinen reikä antoi vajaan kymmenen ahventa. Ajattelin että no tämähän hyvin alkaa.
Sen kun lappasi vaan. No sitten se loppui. Nykyttelin vielä jonkin aikaa mutta kaloja ei vaan kuulunut. Eli uutta reikää tekemään. Seuraavat reiät olivat tyhjiä ja sitten taas tuli pari kalaa sieltä täältä reiístä. Hyvin pian kävi selväksi että kala nappaa heti jos se on ottaakseen.
Jos ei ota, tee uusi reikä. Turhaa jäädä odottamaan. Sen virheen aluksi tein että istuin liian kauan samalla reiällä odottelemassa. Sekin oli erikoista että uuden reiän voi tehdä 2m päähän ja siitä sai kalaa. Eli kalat olivat lähes paikallaan ja eivät viitsineet paria metriä siirtyä syömään?! Aika kummaa. Eli minun ympäristö muistutti kuulemma kisan lopussa tahkojuustoa, sanoivat kalakamut. Niin paljon tein reikiä. Varmaan lähemmäs sata! Ihan sikana kuitenkin. Onneksi on hyvä kaira ja sopivasti jäätä. En sitten ehtinyt kisan aikana edes siihen ekaan niemeen asti, kun tuntui että kaloja aina löytyi kun vaan jaksoi yrittää ja kairata kairata kairata. Jossain puolessa välissä kisaa, joku isompi koriläs vei minun luottomorrin, viimeisen sellaisen tietenkin. Ei se kala kamalan painavalta tuntunut mutta selvästi painavammalta kuin ne pienet ahvenet. Se poukkoili kovasti ja ykskaks siima vaan katkesi. No mulla on niin ohuet siimat että voi olla että siihen oli tullut solmu ja siksi antoi periksi. En enää loppupäiväksi löytänyt niin hyvää ottipeliä, kuin se oli, mutta muutamien kokeilujen jälkeen edes vähän kaloille kelpaavan löysin. Olen varma että jos sillä menetetyllä morrilla olisin koko kisan saanut pilkkiä, olisi tulos alkanut vähintään 3lla. Mutta nyt se alkoi 2lla. Kokonaissaalis 2776g. Olen kyllä tyytyväinen. Se oli työn ja tuskan takana etten sano. Ja olihan paikka jo pilkitty edellispäivänä eli oltiin ns. rääppiäisissä. Eli siihen verraten hyvä minä! Voitto tuli ja silleen. Paikka oli kyllä varsin mukava ja haluaisin päästä sinne uudelleenkin kisailemaan. Toivottavasti vielä joskus pääsemme! ps. Kiitos anopille hyvin koulutetuista surviaisista :)