Vuosi sitten juhannuksena kävimme ensimmäisen kerran vaunuilemassa eli siis asuntovaunun kanssa reissussa. Mullahan sellaisesta ei ollut aiemmin mitään kokemusta mutta kun appiukko kiltisti lainasi meille vaunua niin lähdin kokeilemaan millaista se on. No vaunuhan toimii meillä lähinnä nukkuma/eväspaikkana koska muu aika vierähtää kalastuksen merkeissä aika täysin.
Eli ehkä me ei olla niitä perinteisiä karavaanareita vaan vähän sinnepäin. En saanut siitä reissusta traumoja niin päätimme jo talvella että helatorstaina suunta on jälleen sama eli Merikarvianjoki. Netissä ja lähinnä Youtubessa on paljon asiaa koskevia videoita esim. Eumerin kuin Jokijorman tekemänä niin ei ne ainakaan ole kalastusintoa yhtään laskeneet tässä vuoden aikana. Tokihan he ovat paikallisia asiantuntijoita ja videoillahan on aina ne parhaat palat mutta kyllä ne ainakin minuun ovat tehonneet sen verran että into paikkaa kohden on kasvanut kovasti joka videon myötä :)

Eli suuntasimme auton kohden Merikarviaa varhain torstaiaamuna. Ajomatkaa oli 5h verran ja koska koronan myötä missään kivoissa paikoissa ei voi nyt käydä niin ajoimme oikeastaan suoraan sinne kotoa. Jotenkin aika kurjaa koska matkan varrella olisi ollut paikkoja missä olisin halunnut käydä mutta en ota riskiä nyt sairastumisen suhteen sen enempää kuin on pakko.
Majoittauduimme viime vuonna rauhalliseksi todetun Piinukosken p-paikalle, metsän reunaan lähelle jokea.  Rantaan oli ehkä 20m matka. Ei huano! No tänä vuonna paikka ei ollutkaan sitten niin rauhallinen. Ilmeisesti tämä "pitkä viikonloppu" ja keskiviikkona tehty kalaistutus oli saanut ihmiset liikkeelle aika sankoin joukoin. Ihan vähänväliä tuli kalastajia, lähti kalastajia, paikalla pyörähti perheitä ja retkeilijöitä, pyöräilijöitä, lenkkeilijöitä, koirankusettajia yms vilisi tiellä ja sillalla yli joen ja takaisin. Ei hyvä juttu :( No tästä syystä kalakin oli aika aralla päällä. Hyvät paikat joessa olivat hyvin hiljaisia kun viskelijää oli ihan kokoajan. Vuosi sitten näimme muistaakseni 2 kalastajaa koko päivänä. Nyt varmaan 30 jos ei enemmänkin. Ei nyt ihan tätä ollut mielessä kun tänne tultiin :( Kuitenkin ekana iltana parempi puolisko onnistui saamaan minun tekemällä perholla kirjolohen siiman päähän toisten vieressä kateellisena katsellessa. Jee! Kyllähän se aina tuntuu vielä paremmalta kun itsetehdyllä vieheellä saa kalan. Jotenkin se vaan on vielä hienompi homma. Olin siis hyvin onnellinen sekä saajan puolesta että itseni että osasin tehdä sellaisen perhon mikä kelpaa nirsolle kirjolohelle. Hyvä mie :)

Piinukosken silta

Perjantaina heräsin yllätysyllätys ensin ja menin heti omaan rantaan heittelmään. Muita kalastajia ei näkynyt. Jes! Heti sillan yläpuolisen kosken alla oli hieno peili ja heitin pikkulipan sinne. No heti nappasi kala ja teki hienon ilmaloikan. Taimen! No ei ollut mikään iso mutta taimen kuitenkin. Lähellä rantaa se onnistui vääntämään itsensä kiven taakse ja olin juuri nousemassa jakkaralta ylös että menen paremmille sijoille sitä rantauttamaan, niin siima löystyi äkisti. Mitä ihmettä? Lukko oli paikallaan mutta kala ja uistin puuttuivat. Eli se onnistui kiven takana saamaan kiepaisulukosta uistimen ja itsensä irti. Voihan kökkö! Eniten harmittaa se että kalan suuhun jäi se uistin. EN tykkää yhtään sellaisesta. Ei se uistimen menetys niin harmittanut vaan tapa miten se kävi. Mutta tää on välillä tälläistä. Ei mahda minkään :( Aamupalan jälkeen suuntasimme sitten autolla ihan uusille paikoille eli missä emme vuosi sitten ehtineet kalastaa. Kävimme vähän aikaa heittämässä kenties siellä kuuluisimmassa paikassa eli Holmankoskella mikä sijaitsee Eumerin tehtaanmyymälän pihamaalla. No en oikein siitä paikasta tykännyt kun heittelijöitä oli paljon ja toiset tuntuvat tekevän mitä haluavat välittämättä muista. Ei sovi mun käsitykseen toisen kunnioittamisesta ja hyvistä käytöstavoista. Siksipä sen paikan kalastus jäi meillä aika lyhyeen. Läksimme rauhallisemmille vesille......
Päädyimme Vaaditkoskelle muutaman kilometrin päähän. Siellä ei ollut silloin lähimain ketään kalassa. Ylävirralla pari tyyppiä mutta tämä Vaaditkoski alavirtaan oli tyhjä kalastajista. Eli ei muuta kun pikkuhiljaa alavirtaanpäin heittämään ja kokeilemaan. Suunnilleen puolessa välissä koskea oli hieman rauhallisempi kohta ja vastarannalla lähes tyyni alue. Sinnepä siis heitin kiinanihmeeni eli Kiinasta tilatun papukaijan värisen pikkulusikan. Ja sehän pamahti samantien kirre kiinni. Se oli noin 1,5kg yksilö ja virrassa sen kanssa oli aika tekeminen minun kevyehköillä kalavehkeillä. Sain sen jo haavin ulottuville kun se alkoi yhtäkkiä tehdä jotain ihme kuperkeikkaa erään kiven luona ja irtihän se sitten itsensä rimpuili. Että näin. Tai niinkuin Jokijorma sanoo: EIIIII NÄIN :) Kyllä ketutti! No mutta uutta matoa koukkuun. Vähän ajan päästä heitin alavirtaan ja kelailin rauhassa yhden peilin yli kun taas jysähti. Päätin että perkule sinä et karkaa enää mihinkään. Kala oli edellistä pienempi joten sain sen helpommin rantaan ja jopa haaviin! Jee! Eka kala virallisesti saatu ihan ylösasti. Koska oli vasta perjantai aamu niin emme kalaa ottaneet vaan se laskettiin takaisin kun oli sievästi suupielestä kiinni eikä verta tms tullut. Virkeästi se lähti jatkamaan uimista. Alempana koski muuttui tasaisemmaksi virraksi ja vaihdoin perhovapaan. Sillä onnistuinkin saamaan alaosalta 3 taimenta ja tietenkin omatekemällä perholla. Niitä tulee jostain kumman syystä uitettua lähes aina kun perhovapa on kädessä, kun niitä on kerta tullut tehtyäkin. Mukaviahan nekin taimenet olivat vedellä vaikka eivät isoja olleetkaan.  Vahvoja ovat pienetkin taimenet kuin mitkä! Tähän lisäyksenä että samasta paikasta oli aiemmin aamulla saatu 4,3kg taimen. Että on siellä aikamoisia mörköjä jos osuu kohdalle. Onneksi ei osunut mulle! En niin isoa olisi halunnut edes saada! Hui!!!!!

Vaaditkosken alajuoksua ja taimenten asuinaluetta

Lauantaiaamuna piipahdimme Eumerin liikkeessä suojavarustautuneena eli kasvomaski, käsidesi yms käyttäen ja turvavälit huomioiden koska asiakkaita ei ollut niin uskalsin mennä kauppaan. Mukaan tarttui hieman jigejä, perhonsidontavälineitä ja 4" pintaperhosettikin. Ei tosin mulle :) Mulla on jo neljä perhosettiä..... Heh.
Sen jälkeen suuntasimme taas uudelle koskelle eli kauempana olevalle Purupakalle. Siellä olikin vain pari kalastajaa ja paikka oli muutenkin hieno hiekkarantoineen ja aika rauhaisan virran aluetta. Kosken niskalta löytyi kiva heittopaikka ja olikohan kolmas heitto kun nasahti kala. Kirjolohi! Jes! Lippa joka viime vuona oli yliveto oli myös tämän kalan mielestä hyvä saalis. Tämän kalan otimme sitten ruuaksi. Pienen kosken alla, ihan lähellä rantaa, napsahti taas mutta kala onnistui pyristelemään lähes heti itsensä irti. Höh! Kävimme välillä vaunulla syömässä ja päätimme että mepä vaihdetaan yöpymispaikkaa sinne Purupakalle, koska edellisenä iltana oli nuorisoa liikkellä puolilleaöihin asti ja mekkala oli sellaista etten halunnut enää valvoa sen takia yhtään yötä. Saimme siis hienon viimeisen yön paikan hiekkarannan reunalta jokinäkymin. Vau!

Purupakan uimaranta. Kuva ei tee oikeutta nyt kyllä yhtään. Ranta oli oikeasti hieno!
​
Illalla suuntasimme samalle niskalle kalaan ja sanoin että "haluatko sinä tähän mun kalapaikalle heittämään" mutta kun ei halukkuutta ilmennyt niin nakkasin lippani samaan kohtaan kuin aamulla ja uskokaa tai älkää niin hetihän sieltä nappasi kirjolohi kiinni. Siis mitä ihmettä!? Samassa paikassa kala taas? No samankokoinen noin kilon kirre lähti tällä kertaa myös matkaan mukaan. Jotenkin jännää että täysin samassa kohdassa oli uusi kala kun aamuinen oli siitä pois saalistettu. Ilmeisesti hyvä kohta, tyynessä vedessä, virran yläpuolella, lähellä rantaa, päällisinpuolin keskellä ei mitään ja ei niin ilmeisessä kalapaikassa. Mutta kalan mielestä ilmeisen hyvä paikka. No en olekkaan kala niin en aina ymmärrä kaikkea mitä ne eli miksi siinä oli niin kivaa majailla :) Ilta ei tarjonnut enempää kaloja. Lähinnä linnunlaulukonserttia ja kaunista vehreää jokimaisemaa.
Aamulla heräsimme hentoon veden ropinaan. Siitä huolimatta 6.30 olimme jo heittämisvalmiina. Minun "hotspot" paikka ei antanut nyt kalaa eli kolmas kerta ei todensanonut. Alempana kosken reunalla kuitenkin kirre napsahti kiinni samaan lippaan ja pääsi takaisin jokeen tällä kertaa, koska meillä oli kalaa jo kylliksi. Keräsimme leirin kasaan ja lähdimme tavallaan kotia kohti tosin Puukosken kautta, jossa viime vuonna olimme yötä ja kalastimme suurimman osan ajasta.
Nyt vesi oli korkeammalla selvästi ja virtaus oli kovempaa kuin vuosi sitten. Kävelimme kosken niskalle mistä viime vuonna saimme kaikki reissun kalat. No nyt siellä virtasi kovemmin ja kalaa ei tullut. Kävelimme koskea alaspäin samalla kalastaen. Tyhjää oli. No eipä se mitään. Olihan niitä kaloja jo tullutkin. Tähän oli hyvä lopettaa tämä reissu. Ensi vuotta ja helatorstaita odotellessa. Palaamme jälleen, jos luoja suo! Se on morooooo!!!!!

 
Puukosken alajuoksua