Tästä se sitten lähtee. Uusi aika Kalaprinsessan elämässä. Ehkä tämän olikin jo aika tapahtua? Nyt saan vihdoin kirjoittaa ihan sitä mitä haluan, mistä haluan, miten haluan, ilman pelkoa toisten suhtautumisesta siihen mitä kirjoitan. Vailla yhteyksiä mihinkään "porukkaan". Ihan vain minuna. Kalaprinsessana. Hyvine ja huonoinen ajatuksineni. Juuri niinkuin minusta tuntuu. Hyvältä tai pahalta. Ja sen ei ketään pitäisi haitata. Koska se olen MINÄ ei kukaan muu. Ei kenenkään syy tai ansiota vaan MINUN tunne. MINUN fiilis. MINUN elämää.
Nyt voin olla oma itseni eikä se, mitä minun luullaan olevan. En ole niin paha kuin huhutaan. Kaikille sattuu virheitä ja unohduksia, tietämättömyyttä asioista, erehdyksiä ja väärinkäsityksiä. Monikaan ei tiedä syitä tapahtuneiden takana. Mutta tuomio tulee siitä huolimatta. Huhujen ja toisten maalaamien mielikuvien perusteella. Vailla tietoa totuudesta. Se on aika raakaa. Ja niin väärin. Tämä on nyt lähtökohta tähän uuteen aikaan elämässäni.
Eli kirjoituksia näille sivuille on luvassa, kunhan nyt saan ajatukseni kasaan. Ja iskee motivaatio taas kirjoittaa ja on aihetta kirjoitukseen. Muutakin, kuin kirjoittaa asioita mitä olen kuullut minusta puhuttavan. Tai että keneen voin tästälähin enää luottaa, mikä on totta ja mikä ei, kelle voin hymyillä ja pitää jopa ystävänä ja kenet kierrän hyvin kaukaa. Kuka pitää minua niin itsekkäänä omaan napaan tuijottajana kuin mitä olen nyt kuullut mukamas olevani? Ja mistä syystä? Yhden virheen takia? Olen niin puulla päähän lyöty, miten tälläistä voi tapahtua minulle. Luulin, että näiden 10 vuoden aikana, olen tullut monelle jo niin tutuksi, että kukaan ei ajattelisi minusta niin ilkeästi. Mutta olinpa niin väärässä. Jos 5 vuotena kaikki on mennyt ihan hyvin sivujen pidon suhteen ja kerran monista eri syistä johtuen yksi ilmoitus jää tekemättä, niin sen perusteella aletaan haukkumaan ja tuomitsemaan ties millaiseksi hirveäksi, omaa napaan tuijottavaksi omahyväiseksi itsekkääksi pahaksi ihmiseksi. Tuntuu niin epäreilulta ja väärältä!!!
Koska jokainen tekee virheitä, mutta ei sen takia ole huonompi ihminen kuin ennen sitä virhettään. Se vain on inhimillistä että näin käy joskus. Että aina ei mene niinkuin Strömssöössä. Koska kukaan ei ole meistä täydellinen ja onnistu aina täydellisesti tekemisissään. Haluaisin nähdä sen ihmisen, kuka vilpittömästi voi nostaa käden pystyyn ja sanoa ettei ole koskaan unohtanut mitään tai tehnyt yhtään virhettä elämässään? En usko että käsiä nousee................???
Ja se väite, että kirjoitan vaan negatiivisesti kaikesta. No omasta mielestä näin ei ole, mutta usein fiilikset on olleet apeita kisan jälkeen. Ja sen myös olen kertonut avoimesti. Värittäen tottakai tekstiä. Ei kaikki ole siltä miltä näyttää tai kuulostaa. Tämä on blogin kirjoittamista. Ei mikään raamattu, totuuden asiakirja. Miten se on niin vaikeaa joillekin käsittää? Mutta nähtävästi on ollut, kun on ihan mielensä pahoittaneet. Ja jos oikeasti olisin halunnut polttaa kalakamani ja lopettaa pettymysten jälkeen kilpailemisen, olisin sen tehnyt jo vuosia sitten. Mutta enpäs ole. Tässä sitä vaan mennä porskutetaan pettymyksestä toiseen, valonpilkahduksesta toiseen. Eikö näillä valittajilla ole siinä vaiheessakaan kellot soineet, että olikohan se ihan tosissaan, kun edelleen raahustaa porukan mukana :) Niinpä.
No toisilla soi onneksi kellot ja toisilla sitten taas ei tai ainakaan oikealla taajuudella.
​Ding dong ja niin edespäin. Hohoijaa.......
Kaikenlaisia ajatuksia tässä on mielessä käynyt tästä lynkkaamisesta johtuen, mutta katsotaan nyt mihin ratkaisuun päädyn. Haluanko jatkaa enää niinkuin tähän asti vai otanko uuden suunnan. Liityn uusin ympyröihin tai lopetan kaiken. Nautinko enää tästä niinkuin ennen? Kun saan miettiä kuka tai ketkä kaiken takana on? Kuka tai ketkä vihaa minua niin paljon että ovat näin ilkeitä? Olen niin surullinen tästä kaikesta :( Mitä minä nyt teen????? Siinäpä onkin mulle pohdittavaa..... Sellaista jota en koskaan ajattelut joutuvani pohtimaan.