Olipa kerran, kauan kauan sitten kaukaisessa pohjoisen maassa pieni kylä meren rannalla. Kylässä asui nuori neito, Unelma nimeltään. Unelma oli kuullut että ihan lähellä tätä pientä kylää sijaitsee taikamainen paikka, Hyvien kansalaisten valtakunta. Tuossa valtakunnassa asui kuningas ja kuningatar sekä heidän alamaisiaan.
Eräänä päivänä Unelma oli kävelyllä meren rannalla ja yhtäkkiä hän näki rannalla erikoisen näköisen ihmisjoukon. Hän meni katsomaan keitä he olivat. Yllätys oli suuri kun hän kuuli heidän olevan tuolta Hyvien kansalaisten valtakunnasta. Unelma oli ihan hämillään. Oi, olen löytänyt heidät! Kuningas lähestyi Unelmaa ja sanoi: "Olet tervetullut joukkoomme. Meiltä puuttuikin Prinsessa valtakunnastamme. Sinä sopisit siihen paremmin kuin hyvin, Unelma." Unelma oli haljeta riemusta. Hänestä tulisi Prinsessa! Ihan oikea Prinsessa! Voi miten kultasydäminen Kuningas heillä olikaan! Kuningatar laittoi prinsessan päähän pienen timanttikruunun ja sanoi: "Tästä eteenpäin sinä olet meidän oma Prinsessa" ja halasi Unelmaa. Unelmalta vierähti onnenkyynel poskelle. Niin onnellinen hän oli! Kuningattaresta tuli hänen hyvä ystävänsä.
Viisas ja taitava Kuningatar opasti Unelmaa miten heidän valtakunnassaan eletään ja opetti kaikenlaisia uusia hienoja taitoja. Unelma oppi tosi paljon uutta ja sai uusia ystäviä valtakunnan mukavista asukkaista.
Kerran talvella kun Kuningas järjesti suuret turnajaispeijaiset, myös Unelma osallistui niihin ihan ensimmäistä kertaa. Hän oli aivan ihmeissään millainen sirkus nämä peijaiset oikein oli.
Hän vain käveli suu auki ja katseli kaikkea sitä erilaista ja uutta mitä näki. Välillä hän oli jäädä ihmisten jalkoihin, kun juhlaväki juhli ja riemuitsi musiikin soidessa ja juomien virratessa. Juhlien melskettä paetessaan hän kohtasi laitakylältä kotoisin olevan nuorukaisen. Nuorukainen oli myös vähän ihmeissään muiden suuresta juhlinnasta. Hän alkoi jutella Unelmalle ja he tunsivat heti toisiaan kohtaan suurta sielujen sympatiaa. Oi, olisiko tässä minulle se ihan oma Prinssi, ajatteli Unelma silmät tuikkien? Kunigatar näki nuorukaisen ja nyökkäsi Unelmalle hyväksyvästi. Nuorukaisesta tulisi valtakuntaan uusi Prinssi. Nyt Unelmalla oli kaikki mitä hän ikinä oli toivonut. Prinssi ja oma uusi valtakunta ihanine asukkaineen.
Sitten eräänä päivänä Unelma sai surullisen viestin. Kuninkaasta oli tullut jo niin vanha että hän halusi luopua kruunustaan. Hänelle alettiin etsiä seuraajaa. Miten surulliseksi Unelma siitä tulikaan. Kuningas oli ollut niin mahtava ja hyvä että kukaan ei voisi koskaan häntä korvata. Kukaan Kuningas ei olisi niin reilu, antelias, tasapuolinen, mukava, hauska ja luotettava kuin mitä hän oli ollut. Unelma itki monta iltaa, miten heidän nyt käy kun Kuningas vaihtuu uuteen.
Häntä pelotti suuresti. Järjestettiin suuret valintajais istunnot. Uusi valittu kuningas oli aivan päinvastainen kuin vanha Kuningas. Unelma oli hyvin pettynyt. Mikään ei ollut niinkuin ennen. Unelmaa itketti. Uusi Kuningas halusi Prinssin omaksi adjutantikseen koska Kuningas oli niin kiireinen ettei ehtinyt hoitaa hänelle kuuluvia tehtäviä. Prinssi ei siksi enää ehtinyt olla niin paljon Unelman kanssa, kun joutui hoitamaan adjutantin töitä. Prinssistä se tuntui kurjalta, koska oli siksi aina niin kiireinen ja väsynyt. Uusi Kuningas valitsi myös uuden aarrekammion vartijan, missä valtakunnan kultaa säilytettiin. Vanha Kuningas jakoi valtakunnan aarteita tasapuolisesti jokaiselle kylän asukkaalle järjestäessään peijaiset mutta uusi kuningas oli aivan erilainen. Isännille oli kyllä peijaisissa tarjolla olutta mutta emännille ei ollut tarjolla kuin vettä koska täällä ei emäntien ollut suotavaa juoda olutta koska se oli epämiellyttävän makuista. Hedelmäjuoma maksoi Kuninkaan mielestä liian monta kultarahaa, että sitä ei siksi hankittu. Emännistä se tuntui tosi kurjalta koska heitä ei arvostettu niinkuin edellisen Kuninkaan aikana. Koska Prinssi huomasi uuden kuninkaan olevan tarkka rahoista, hän ehdotti aarrekammion vartijalle että peijaistavaroita hankittaisiin puodeista missä kultarahoja säästyi. Mutta tämäkään ehdotus ei vartijalle sopinut kun se olisi ollut niin vaivalloista ajaa ympäri valtakuntaa. Niinpä prinssi väsyi entisestään kun hän ei ymmärtänyt miten asiat olivat valtiossa muuttunueet niin huonoiksi ja määräyskirjasäännön tasa-arvon vastaiseksi. Prinssi yritti kaikkensa mutta häneen oltiin silti tyytymättömiä ja ojennettiin jaepykälien mukaan.
Niinpä Prinssi anoi vapautusta adjutantin tehtävästään. Hänelle myönnettiin kuninkaanhuoneen valitsijaraadin päätöksellä ero tehtävästään. Prinssi oli helpottunut. Samoin Prinsessa.
Nyt heillä olisi aikaa olla taas enemmän yhdessä.
Päivät ja kuukaudet kuluivat ja elämä soljui eteenpäin surumielissä tunnelmissa. Aarrekammion vartija muuttui yhtä tiukemmaksi, omituisemmaksi ja äksymmäksi varsinkin Prinsessaa ja Prinssiä kohtaan. Monet turnajaiset ja peijaiset jäivät Prinssiltä ja Prinsessalta väliin kun vartija heitteli heitä rupikonnista keitetyillä taikaliemillään, järjesti konnuuksia, luki loitsuja ja nauroi ivallisesti kun Prinsessaan sydämeen sattui hänen suuri ilkeytensä. Prinsessa ei voinut ymmärtää miksi vartija vihasi häntä niin kovin ja oli aina niin ilkeä. Koska Prinsessa ei ollut tehnyt tai halunnut kenellekään koskaan mitään pahaa. Prinsessa oli hyvin surullinen ja pettynyt miten häntä kohdeltiin.
Yhtäkkiä valtakunnassa ilmoitettiin että Kuningas halusi erota ja järjestettiin taas uudet valintajais istunnot. Uusi kuningas oli kovasti monen valtakuntalaisen mieleen. Prinsessakin ajatteli että nyt asiat alkavat mennä taas paremmaksi. Uusi Kuningas oli ystävällinen ja ymmärtäväinen ja otti valtakunnan kaikki asukkaat taas huomioon niinkuin vanha Kuningas.
Mutta Aarrekammion vartija ei muuttunut. Hän onnistui saamaan kuningashuoneen valitsijaraadinkin puolelleen ja kaikki kääntymään Prinsessaa vastaan kertoen valheellisia tarinoitaan, joita taikaliemien keittämishöyryt oli hänen päähänsä tuoneet. Prinsessa oli surun murtama. Hän niin olisi halunnut jäädä asumaan Hyvien kansalaisten valtakuntaan. Mutta aarrekammion vartija ja kuninkaanhuoneen valitsijaraati tekivät siitä mahdotonta. Prinsessa yritti ja yritti olla niinkuin muut haluavat hänen olevan, mutta mikään ei riittänyt mitä Prinsessa teki valtakunnan eteen. Prinsessan herkkä sydän ei vaan enää kestänyt ilkeyttä ja pahoja puheita. Niinpä Prinssi ja Prinsessa tekivät vaikean päätöksen ja jättivät Hyvien kansalaisten valtakunnan ja lähtivät pois surua ja katkeruutta tuntien miten he viattomina joutuivat noiden julmien noituuksien kohteeksi. Hyvien kansalaisten valtakunta oli muuttunut Häikälemättömien Konnuuksien Virvatulikattilaksi. Eivätkä Prinssi ja Prinsessa halunneet olla osana sellaista maata. Heitä jäi surettamaan moni mukava alamainen ja asukas ketkä jäivät sinne yhä asumaan. Onneksi Prinsessa tiesi että moni asukkaista oli hänen puolellaan, piti hänestä ja olisi halunnut hänen jäävän, koska kuningashuone oli toiminut väärin Prinsessaa kohtaan. Mutta Prinsessa ei pystynyt jäämään edes heidän takiaan. Sydämeen sattui liikaa.
Prinssi ja Prinsessa katsoivat viimeisen kerran taakseen mielessään monet mukavat muistot Vanhan kuninkaan ajoilta kun kaikki oli vielä valtakunnassa hyvin, ottivat toisiaan kädestä kiinni ja kyynelsilmin karauttivat valkoisella ratsullaan kohti seuravaa kylää. Siellä asuivat Kuusisen Kansan Menninkäiset. Ehkä heidät siellä otettaisiin vastaan avosylin ja arvostettaisiin heitä hyvinä ihmisinä, joita he aina olivat olleet, kunnes Häikälemättömät mursivat ja karkoittivat heidät kylästään. Surullinen, epäreilu ja järkyttävä tarina oli tullut näin päätökseensä.
Sen pituinen se.

Kuvahaun tulos haulle princess ja prince walking

******************************************************************************