Onpa vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoituksesta. Noh siihen on syynsä. Olen tässä sairastellut flunssaa yms ja sitten oli joulupyhät ja viikot kun on töissä niin ei kalaan ei pääse näin kaamosaikaan kun vaan vkloppuina ja lomilla. 
No kuitenkin pitkästä aikaa tapaninpäivänä päästiin kalaan. Suuntasimme Luotoselle Virolahdelle. Ajoimme ihan pohjoispuolelle järveä niin oli minulle ihan uutta seutua taas tarjolla. En ole kisoissa sinne asti kyennyt koskaan kävelemään. Pilkimme lähtörantoja ja saaren reunoja yms paikkoja koska kalaa tuntui olevan siellä ja täällä. Mitään isoja ei koukkuun tarttunut mutta määrää oli mukavasti. Jännä huomio oli se kun ajattelin että nyt näin hupipilkkien on hyvä testata kaikenlaista välineistöä niin kokeilin sitten sitä ja tätä niin pienet ahvenet ottivat tasuriin aika hanakasti. Aika jännää! Ajattelin että viimeiseksi ne nyt siihen ottaa kun aika varovasti ottivat morriinkin? Mutta ilmeisesti tasurin värikoukku ärsytti niitä jotenkin kun kaiusta katselin miten ne lähti pohjasta kuin ammukset vastaan kun tiputin tasurin n. metriin ja samantien vatsakoukkuun kiinni. Olen sellaista todistanut vain isompien ahventen kohdalla mutta että nämä sintit ottivat melkein itsensä kokoiseen tasuriin!!! No mikäs siinä jos maistui :) Aina sitä oppii uutta! luotonen%202.jpgluotonen1.jpg

Luotosen maisemia


Torstaina suuntasimme sitten Valkjärvelle. Tutulle kisajärvelle monien vuosien ajalta, jota sattuneista syistä ei enää meille ole tarjolla :( Yritimme ensin päästä jäälle linjan alta eli toiselta puolelta järveä mutta lunta oli niin paljon että mun pohraaminen potkurin kanssa olisi ollut aika raskasta varsinkin kun takastullessa olisi pitkä ylämäkikin vielä ollut autolle tullessa. Kurvasimme siis "vakituiselle lähtöpaikalle". Jäällä oli myös aikapaljon lunta eli minun matkanteko oli raskasta myös siellä. Pikkuhiljaa siirryin sitten aina eteenpäin oikeaa reunaa pitkin koska siellä harvemmin kisoissakaan tuli käytyä. Melkein aina olin lähtörannassa tai menin suoraan yli jos keli oli semmoinen että jaksoi mennä. Nyt porailimme reikiä lähinnä lähtörannan ja oikean reunan pään välille. Välillä tuli ahvenia sitten taas ei. Kalojen koko oli totuttua pientä. Pari kertaa molemmilla kävi joku isompi raavituttamassa leukojaan mutta uudestaan ei ottanut sitten enää. Että kyllä siellä niitäkin on kunhan vaan suostuvat ottamaan. Vesisade ajoi meidät iltapäivästä pois kun haalari alkoi kastua ja aamulla olisi varhainen herätys taas. Mukava päivä siis tämäkin pikkuahventen parissa :)
Perjantaiaamuna suuntasimme kohti Heinolan Venejärveä kirjolohet mielessä. Vaikka jouluna tuli kalaa syötyä monessa muodossa niin silti piti päästä kirrejahtiin. Hullua! Saavuimme pimeässä perille koska tiedämme kokemuksesta että kalan syönti on heti alussa päivän vaalettua se paras ja sitten se loppuu ennen iltasyöntiä jos sellainen sattuu tulemaan.
Paikalla oli jo kaksi autoa ja 4 tummaa hahmoa näytti tönöttävän niemen nokassa ootto-onget viritettyinä. Aikaisin olivat tulleet....? No me viritimme omamme normaaliin paikkaan ja aloimme pilkkiä. Ei aikaakaan kun Janin vavan jarru särähti eli eka kirre oli kiinni. Nämä kalat ovat onneksi paljon pienempiä kuin Hossan kalat niin väsyttely on helpompaa ja nopemapaa eikä syötävääkään kerry niin paljon :) Noin kilon painoinen kirre oli pienen väsytyksen jälkeen jäällä. Jes! No sitten meni hetki ja oottoongen siimaa vietiin. Mutta saalista ei tullut. Myös tahnapallo oli ihan ehjä joten mietimme että oliko kala ohi uidessaan vetäissyt siimaa mukanaan vai mitä oli tapahtunut? No kuitenkiaan kalaa ei siiman päässä ollut. Kohta sitten minun ootto-ongen lippu singahti ylös ja siimaa vietiin taas. Nyt oli kala kiinni! Kovasti se ehti viemään siimaa ulos vaikka teki vain aika pienen pyrähdyksen. Siinä sitten pikkuhiljaa väsyttelin kalan ja Jani auttoi sen ylös avannosta. Jes! Sitten olikin 4 tuntia vähän hiljaisempaa :) Muutama kala näkyi kaiussa uivan mutta eivät kiinnostuneet pilkeistä. Kokeilin monenlaista variaatiota mutta ei. Lopuksi laitoin oranssin ison "morrin" eli pienen jigipään mihin sulloin toukkia ja siihen sain pienen puraisun mutta ei jäänyt kala kiinni. Olin aiemmin saanut samantapaiseen mätimorriin myös tökkäyksen mutta ei jäänyt sekään kiinni. No mutta selän takana taas sirahti jarru ja samantapainen "Parran" oranssi morri oli pettänyt kirren ja siellä sitä siimaa vietiin taas että suhina kävi. Kohta jäällä pötki taas samankokoinen kiloinen kirjolohi. Hyvä hyvä!
Enempää kaloja emme saaneet ja lähdimme valoisan aikana jo kotiinpäin koska olimme saaneet jo ihan tarpeeksi niitä. Muita kaloja näimme saatavan 2 kpl. Pilkkijöitä oli 10 henkeä. Eli kaikille ei kaloja suotu tällä kertaa mitä juttelimme muutamien yrittäjien kanssa. No sellaista se välillä on. Hyvä mukava erilainen päivä oli tämä päivä myös. Tämä laji on niin erilainen kuin muu pilkintä kun tämä on sitä kyttäämistä ja odottamista että kalat etsii meidät. Mutta vaihteluksi oikein mukava laji! 

Lauantain pidimme väliä kun oli niin väsy ja kaikkea muutakin puuhaa oli tehtävänä kotona.
Sunnuntaina suuntasimme Turkialle pikkulammelle mutta siellä oli aika hiljainen syönti. Silloin tällöin joku ahven tuli mutta surkeaa oli. Lähdimmekin siksi katsomaan kotiin hiihtoja telkusta. Alkoi vissiin viikon sinkoilut vaatia veronsa.  Ei ihan "Haminan pilkkiviikko" nyt ollut sitä mitä olisi voinut olla mutta ihan hyvä alku kaudelle. Isoja ahvenia kun löytäisi jostain. Ehkä pitää odottaa merelle pääsyä tai jotain? No tästä se lähtee......

Loppuun vielä ilmanpainetaulukko ja sen merkitys kalastukselle.

ilmanpaine.jpg