Niinhän se tänä viikonloppuna oli. Satoi vettä ja räntää ja lunta. Välillä niin sakeasti että ihan alkoi naurattaa onko tässä touhussa mitään järkeä :) Istua nyt jäällä tunnista toiseen, taivaalta tulee nestemäistä olomuotoa alas niin että luotaimen näytössä pitäisi olla pyyhkimet että siitä saa selvän ja tuuli puhaltaa että korvissa soi. Ilmeisesti sitä on ihan kajahtanut tai jotenkin kieroutunut kun siitä kaikesta vaan nauttii niin täysillä, ihan sydämen pohjasta. Kai sitä meillä jokaisella on ne omat kieroutuneisuutemme? Minä nautin talvesta, sateesta sen kaikissa muodoissa ja siitä että saan kalastaa. Aika harvassa on ne kerrat että kelin takia olisin jättänyt talvella kalaan menemättä. Olen istunut pilkkikisoissa -28c pakkasessa, on ollut hirveitä tuulia, lumimyrskyjä ja muita sateita sekä muuten tosi hankalia olosuhteita, mutta kalaan on aina menty. Ei paljon purista kelit :) Kesällä onkin sitten ihan eri juttu. Koska en kestä kuumuutta alkaa minun mittarissa se 22c olla liikaa jos pitää paikallaan istua auringossa onkimassa. Eli silloin joudun ottamaan aikalisän että en pysty. Koska tiedän sen pahan olon mikä siitä mulle seuraa enkä sitä halua kokea, jos ei ole ihan pakko. Mutta talvella ei sellaista keliä taida olla minne en menisi. Hullu mikä hullu! KALAHULLU!!! Mutta silti en osaa kuvitella elämää ilman kalastusta. Se olisi ihan kamalaa se. Se on minun elämäni tärkein harrastus tai oikeammin elämäntapa. Monesta muusta asiasta voisin luopua mutta en kalastamisesta. Eilenkin märkänä ja väsyneenä kun tuli kotiin niin SILTI en olisi mistään hinnasta kalassa olon sijaan istunut sitä päivää neljän seinän sisällä takkatulen lämmössä, viltin alla, tekemättä mitään tai lukien jotain kirjaa tms. Ihan puistattaa ajatus että tekisin niin. Se on jotenkin vaan niin ei minua. Ei yhtään!
Joskus satunnaisesti se on ihan mukavaa kun esim tulee sieltä kalasta niin sen jälkeen voi nauttia tulesta ja juoda viltin alla kuumaa kaakaota, mutta ei se tuntuisi yhtään samalta ilman sitä kalassa oloa. Ei todellakaan. Se olisi silloin vaan hukkaan heitetty päivä sisällä. Päivä ilman kalastusta :) Eli huono päivä :)
Lauantaina olimme siis ensimmäistä kertaa pilkillä Hytjärvellä Saaramaalla. Siellä muutama seura pitää aika ahkerasti kisoja mutta meille paikka oli uusi. Ei olla kuin ohi ajettu joskus kesällä. Nyt siis päästiin tutustumaan tähänkin järveen ja ihan jään päältä. Aloitimme kalastuksen järven länsipäästä koska siihen sai auton ihan järven viereen parkkiin. Huomasimme jäällä reikiä heti rannan tuntumassa koska siellä oli ollut kisat aiemmin eli jäätä ilmeisesti oli ihan hyvin. No mittailujen tuloksena 10-15cm paikasta riippuen eli ihan sopivasti. Aika matalaksi osoittautui tämä Hytjärvi. Parhaimmillaan löysin 2,5m kohdan vaikka menin lähes keskelle järveä. En tiedä onko siellä missään sen syvempää kun ei ihan kamalan pitkälle järveä menty, eikä karttapaikka näytä käyriä tälle järvelle puhelimessa niin syvyydet jäi vähän mysteeriksi.
Ja kun kaloja tuntui olevan siinä lähtörannassakin niin pyörittiin siinä lähirannoilla sitten vaan. Eihän ne mitään suuria ahvenia olleet mutta kiva niitä oli siltikin vedellä. Muutaman kerran kaiussa näkyi joku aika suuri kala mutta sille ei kelvannut mikään mitä tarjosin. Kokeilin vissiin 6 erilaista morria eri viritelmin mutta ei. Se vaan katseli vähän aikaa ja häipyi. Ja sitten taas palasi. Jos tietäisin että järvi on syvä voisin miettiä että siellä olisi siikaa ja se olisi ollut siika. Koska ne käyttäytyy mun kokemuksen mukaan juuri noin. Katselee kyttäilee seurailee ja sit häipyy. Joskus palaa takaisin joskus ei. Ja joskus jopa nappaa kiinni :) No sitä sitten jallitin sen puoli tuntia ainakin mutta ei se vaan kelpuuttanut mitään. Ei ilmeisesti ollut nälkäinen? Luovutin, koska en keksinyt enää mitä sille tarjoaisin. Loppuajan pilkin taas niitä pieniä ahvenia. Kiva oli päivä, räntäsateesta ja tuulesta huolimatta. Järvestä jäi siis ihan postiivinen kuva. Kaloja oli, kun ne vaan löysi ja ottivat ihan hanakasti kiinni. Vesi on ilmeisen tummaa koska ahvenet olivat melkein kuin Palvaanjärven ahvenia. Aika mustasävyisiä. Kyllä tänne voi joskus uudelleenkin tulla.
Sunnuntaina suuntasimme sitten toiselle pienemmälle järvelle mikä on kirkasvetinen ja syvä. Siksi vähän arvelutti miten jäätilanne mahtaa olla. No 10-13cm oli suunnilleen joka paikassa jäätä. Paitsi siellä, minne olimme suunnitelleet menevämme, alkoi jää oheta ihan yhtäkkiä ja 8cm kohdalla käännyimme takaisin. Olisiko kenties pieni joki mikä järveen tulee syynä siihen että se virtaa ja ohentaa jään niinkin pitkälle? Muuta emme keksineet syyksi. Järvellä näkyi siellä täällä reikiä eli joku oli uskaltautunut paikalle jo ennen meitä. Ilmeisesti joku mökkiläinen koska jäälle ei tullut autopaikalta jälkiä ja reiät olivat järven toisella laidalla. Täällä järvellä tiedämme olevan siikoja, mutta jotka aika nirsosti tosin ottavat pilkkiin. Siitä siis se "suuri kokemus" miten ne vaan kyttäilee eivätkä ota. Nyt niitä ei näkynyt kaiussa koko päivänä yhtä ainoaa. En ymmärrä minne ovat menneet piiloon? Pilkin kuitenkin 1,5m-8m välillä eli vaihtoehtoja oli oleskella? Vaiko keskelle järveä missä on syvää 14 metriä. Siellä ne ainakin loppu-talvesta aina ovat vaikka kaikkien oppien mukaan niiden pitäisi siirtyä matalaan. Joopajoo.... Mutta sinne keskelle emme nyt vielä uskaltaneet mennä. Särkiä ja ahvenia nousi järvestä tasaiseen tahtiin. Koko ei ollut mitään mainittavaa eli korpit ja varikset saivat ruokaa tälläkertaa :) Vaikka emme siikahavaintoja tehneetkään, tämäkin reissu oli taas mukava ja oli  ensimmäinen kerta kun ennen vuoden vaihdetta pääsimme tälle järvelle pilkille. Joten ei voi valittaa! Tästä taitaa tulla ennätyspitkä pilkkitalvi. Jopa 5kk jos nyt näin äkkiseltään laskee että kausi päättyy vappuna Hossassa ja alkoi jo 2.12. Harvinaista herkkua nykyaikana!
​Mutta niin odotettua herkkua! Voisi olla vaikka puoli vuotta jos minä saisin kelit päättää. On tää niin kivaa :) Varsinkin kun nyt on vielä helppo liikkua jäällä potkurilla kun ei ole lunta kuin nimeksi. Ilman tuota vehjettähän minä en tämän selkasairauden takia pysty enää kävellä, varsinkaan jäällä pilkkikamoineni. Ilman sitä matka jäisi pariinkymmeneen metriin. Mutta tuen avulla pystyn kävellä hissukseen paljon pidemmälle kun selkä saa olla etukenossa eikä selkähermot joudu puristuksiin ja ahtaalle ja siten aiheuta kipua niin paljon. Hyvä siis että on keksitty potkuri. Auttaa ainakin minua todella paljon. Mutta joo. Tälläinen viikonloppu tälläkertaa.
Ensi viikonloppuna olisi uudessa seurassa ensimmäiset kisat eli kinkkupilkit. Vähän jännittää sinne mennä, että miten meidät siellä otetaan vastaan ja millaista heidän kisatouhunsa oikein on yms. No huonompaa kohtelua ei paljon kyllä voi missään saada kuin entisessä seurassa sain/saimme osaksemme. Oli se vaan niin törkeää ja epäreilua loppuaikoina että huh huh!
Mutta se on nyt taaksejäänyttä pas*** ja uutta parempaa kohti. Näillä mennään!