Niinhän sitä taas pääsi aamulla rannassa sanomaan: taas ollaan uudessa paikassa kilpailemassa. Vaikka olen pilkkinyt ja kisaillut jo 10 vuotta ja ajatellut että onhan sitä tullut käytyä vaikka missä niin taas huomaan aloittavani tämän kirjoituksen samalla lauseella: uusi paikka. Ja kun katsoo kilpailukalenteriamme, voi saman todeta jokaisen seuraavan kilpailun kohdalla. Että enpä minä sitten itseasiassa ole tainnut käydä kalassa oikein yhtään missään :) Heh.
Aamulla oli kirpeä keli mutta koska pakkasrajaa ei ollut, suuntasimme vain reippaasti jäälle. Tosiasiassa pilvinen tuulinen ja sateinen keli olisi paljon kurjempi ja saattaisi jopa palella kuin millainen eilinen keli oli. Koska ei tuullut ja aurinko paistoi kokoajan niin minua ei ainakaan palellut yhtään koko päivänä. Oli mulla kyllä päällä vaatettakin reilusti mutta siltikään ei ollut esim kynsikästä vasemmassa kädessä eikä palellut. Ja oikeassa kädessä olevakin tuntui välillä liioittelulta eli suorastaan kuumalta. Kovasti se tammikuun aurinkokin jaksaa jo lämmittää.
Eli minulla ei pakkanen ollut ollenkaan haitaksi. Eikä liiemmin kyllä kalatkaan. Ehkä siksi vasen käsi oli lämmin kun ei märät kalat tuottaneet sille ongelmia. En nimittäin niitä mistään löytänyt. Kun alueen syvyydet ja kaikki muutkin kalastukselliset asiat olivat täysin vieraita niin oli vaikea tietää minne kairata reikiä ettei vaan osu pohjaan tai missä kalat mahdollisesti ovat jne.
Yritin läheltä rantaa ja keskeltä "väylää", toisten lähettyviltä ja ihan yksinään. Mutta ei.
Vain särkikalaa tuli saaliiksi. Jostain silloin tällöin onnistuin saamaan pieniä ahvenenpoikasia eli todella pieniä tirrejä mutta mitään isompaa ei löytynyt. Ja sain minä yhden norssinkin.
Pitkästä pitkästä aikaa. Siitä on tosi kauan kun olen sellaisen saanut. Mutta koska kisa oli ahvenkisa niin varikset saivat kovasti syödäkseen minun saaliista. Kun ne ei puntarille tänään kelvanneet..... Näin kaukana miehiä istumassa vierekkäin paikallaan tunnista toiseen eli arvelin siellä olevan kalaa. Mutta enpä minä sinne kyennyt mennä. Kyllähän se korpeaa aina kun sen asian kanssa vastatusten joutuu. Että ei pysty kävellä niin pitkälle kun haluaisi...... Perkele!
Että näin tällä kertaa. Oppirahat on maksettu. Ainakin jonkinlaiset. Ehkä ensi kerralla jo menee paremmin???