Vaikka minä olen henkeen ja vereen talvi-ihminen niin en silti tykkää että lunta tulee näin paljon. Mulle riittäisi se 5cm että olisi maa nätin valkoinen ja valoisa mutta ei sen enempää tarvitsisi olla. Viikko sitten kun kävimme pilkillä oli potkurilla vielä ihan ok kelit liikkua ilman suurempaa tuskaa. Toista oli nyt. Lauantaina suuntasimme jälleen Pyhtäälle samaan paikkaan pilkille kuin viikko sitten. Viikolla oli pyryttänyt lunta ja pelko osoittautui todeksi että sitä oli tullut myös täällä. Aiemmin jäähän asti aurattu kulkuväylä oli aivan lumen peitossa. Tulisi raskas päivä :( No minun liikkumista raskaan taakan kanssa potkurilla ei yhtään auttanut jäälle noussut vesi, pinnastaan 5cm hangeksi kovettunut lumi ja siinä välissä semmoinen pöppörö höttö. 
Voi per**** että oli rankka kilometri minkä sitä potkuria työnsin kalapaikoille. Jos joku olis käskenyt että mene ihan huvin vuoksi tekemään tuo reissu ees taas ilman kalastusta niin olisin käskeny painua h******iin :) Heh! Että kyllä sitä taitaa jotenkin hullu olla että kalojen takia tekee tuollaista? No mutta ärräpäiden, suomalaisen sisun ja kipujen saattelemana työnsin hitaasti mutta varmasti kamani suunniteltuun paikkaan. Hikihän siinä taas tuli! Onneksi kerrospukeutuminen asianmukaisesti auttaa aina näissä kohdissa, eikä kylmä pääse yllättämään. Ja kelihän oli päivällä mitä mahtavin. Tuulta ihan nimeksi, aurinko paistoi lähes koko päivän ja seurakin oli mitä hauskinta. Ei voi valittaa siis mistään, vaikka alku olikin aika hitonmoinen. No mutta pilkille päästiin ja siinä parin sadan metrin säteellä sitä tuli päivä kökötettyä reikiä kairaillen. Sieltä täältä tuli kaloja kunhan löysi oikean vieheen mikä kelpasi. Kaikuluotainhan oli tietysti mulla mukana niinkuin aina ja siitä oli hyvä katsella miten kalat alla reagoivat mihinkin. Joskus kelpasi morri joskus mosari sitten taas tasuri pystäri tai värikoukku. Kovasti piti aina vaihtaa viehettä ja etsiä mitä milloinkin uittaa ja mikä kalalle kelpaa. Katselijoita riitti vieheille kyllä lähes aina mutta iskuun ei johtaneet katseet kuin aina silloin tällöin. Parhaaksi osoittautui Ässä karvapyrstö tasuri ja "seepramorri" jonka sitten loppupäivästä menetin, arvaatte varmaan mille..... :( Ahvenia löytyi kilo toisensa perään ja seassa mukavia 200-400 ruokakalojakin. Paras syönti oli selvästi vasta iltapäivästä. Ainakin minulla. Toisilla kyllä söi aamusta asti :)
Mutta päivä oli kaikin puolin niin kiva, kaunis ja antoisa monella tapaa että en välitä vaikka toiset sai enemmän kaloja kuin minä. Jos mennään siihen morrin menetykseen niin se meni sunnilleen näin. Olin istunut kauan jo samalla reiällä kun siitä tuli ahvenia ihan mukavasti. Välillä isoja välillä pieniä. Vaihtelin isosta tasurista morriin ja kaikkeen siltä väliltä. Seepramorrilla aloin saamaan hyvin kalaa ja sitten yhtä ahventa irrottaessa huomasin että näyttöön ilmestyi väliveteen iso kala. Aavistelin että herra Hoohan se taas siellä uiskenteli. No odottelin hetken aikaa ja kun näytössä oli hiljaista pudotin morrin takaisin veteen. VIRHE! Jossain lähistöllä se oli kaiun ulottumattomissa kuitenkin lymyämässä ja PAM morriinhan se tietenkin iski. Ja taas mentiin! Siimaa meni metri jos toinenkin. Hetken aikaa sitä väsyttelin ja tajusin että se edellinen vajaa 5kg hauki oli lasten leikkiä tän rinnalla. Eli siiman päässä oli tosi monsteri! Huutelin koukkua lähistön kalakamuilta ja sainkin koukun sekä koukkaajan mun avukseni. Noh siinä sitten ooteltiin että antautuuko se vai ei. Välillä se jumitti kun uppotukki. Ei liikkunut ei minnekään ja sit taas yhtäkkiä mentiin. En tiedä kauanko siinä aikaa meni mut tuntu et kauan. Ja sit ykskaks vaan kuului NAPS ja sinne meni morri ja kala. Perhana! Jäi harmittamaan kun en edes nähnyt että mikä se oli ja miten iso se oli?! Se 5kg kala näyttäytyi useasti reiän alla melko hetikin tartutuksesta mutta tätä ei saanut lähellekään. Ei vaikka kuinka yritti. Luulen että se oli hauki mutta eihän se ihan varmaa ole. Onhan meressä muitakin kaloja....... Mutta iso oli ja sinne meni. Toisaalta ihan hyvä koska ei se siitä 5" reiästä olisi varmasti edes mahtunut ja koska se olisi koukattu se olisi täytynyt ottaa eli vapautus olisi varmaankin ollut mahdotonta. Ja en sellaisella kalalla olisi mitään tehnyt kun pakastin pullistelee nytkin kalasta. Eli hyvä näin. Nyt se sai huulikorun ja pitää vapautensa.
Tänään lähden metsästämään kyseisiä morreja Parralta koska se tuntui pelaavan ahvenelle kaikista parhaiten ainakin nyt noilla vesillä ja sieltä olin niitä ostanut ja nyt menetin tämän viimeisenkin. Taas tänäkin päivänä muhun sopi sanonta" Eka jääl, vika jääl." Kyl se vaan niin on. Mentiin samaan aikaan parin muun pilkkijän kanssa ja minä olin se kuka viimeisenä rantaan könysi auringon laskiessa ennen neljää. Heh. HULLU!?!? Olisin varmasti vielä jäänyt matikkapilkillekin otsalampun kanssa jos ne olisi olleet mukana. Ihan kahjoa meininkiä!!!!! 
Miesten mielestä oli hyvä että niitä ei ollut mukana. Muuten me naiset oltais sinne varmaan jääty :) Heh heh!
Onneksi päivän aikana jäällä oli liikkunut moottorikelkkoja niin poistulo oli selvästi helpompaa kuin meno. Ei se helppoa tietenkään ollut kun potkurin jalakset olivat nippanappa moottorikelkanjäljen sisällä eli ne kahnasi jonkinverran vastaan. Ja kuorma kelkassa ja väsynyt kroppa siihen päälle selkäkipuineen niin tuskaisaahan se oli. Oli pakko huilata monta kertaa että jaksoi autolle. Mutta sainpahan ottaa siinä huilatessa valokuvia.

Tässä auringonlaskun kauneutta.

IMG_20190112_165159_787.jpg

Sunnuntaina sitten hiukan myöhässä eilisen rankan päivän jälkeen könysimme jäälle vasta ennen 11. Uskaltauduimme ihan lähivesille Salmenvirralle kun siellä oli porukkaa jo parikertaa näkynyt. No törmäsimme heti ex-seurakamuihin ja vaihdoimme pari sanaa. Siihen oli hyvin aikaa koska jään alla ei tapahtunut mitään. Kyllä oli outoa kun oli tottunut eiliseen päivään ja siihen että elämää näkyi sekä kala söi. No tätähän tämä on ollut kotivesillä jo pitkän aikaa. Kaloja ei ole ainakaan silloin kun minä olen pilkillä. Sen huomion tein että jos ensin tiputin avantoon tasurin, joku kala saattoi tulla katsomaan mutta ei iskenyt. Jos perään tiputti morrin, kukaan ei edes tullut katsomaan. Ja jos saman teki toisinpäin oli tulos sama. Morria ei katsottu, tasuria katsottin mut ei napattu. Turhauttavaa etten sano. Suurin osa avannoista oli tyhjiä vailla eloa. Ei auttanut mikään viehetyyppi eikä väri. Kuollutta! Onnistuin kuitenkin päivän mittaan saamaan pari isoa kiiskeä ihan pystärillä, 6 ahventa morrilla ja tasurilla lahnan. Heh. Näinhän se menee. Jep jep. Yhden parvimuodostelman näin kaiussa päivän aikana mutta se oli ja meni. Ahvenen siitä sain mutta epäilen että muut oli särkikalaa. Ei ahvenet käyttäydy noin. Tai itse en ainakaan ole törmännyt tuollaiseen et tullaan ja mennään samantien. Ja parvi on reilun metrin korkuinen. Ahvenet on mun havaintojen mukaan pohjassa ja viivoina yhdessä sumpussa. Näin käyttäytyvä korkea parvi on aina olleet särkikalaa. Mutta sieltä alta sain kuitenkin ahvenen. Päivän suurimman n. 100g. Että ei kehuttavaa. Alkoi sen verta nyppiä että lähdettiin jo 14 maissa kotiin. Kiitos ja heippa kotivedet! Ensi viikonloppuna tiedän minne en ainakaan mene pilkille :) Suuntana ihan muut maisemat. Kyllä se niin on!