Lauantaina suuntasimme pilkille ihan uuteen paikkaan eli Pyhtäälle. Olin kuullut sieltä saadun isoja ahvenia ihan kilokaupalla. No sinnehän sitä piti tietenkin päästä onneaan kokeilemaan miten ne minun pilkeistä tykkäävät. Aamulla siis hämärissä liikkeelle että ollaan ajoissa jäällä. Löysimme paikan helposti ja ei muuta kun vehkeet kasaan ja potkurin keula kohti merta. Näimme jalanjälkiä ja yhden pilkkijän jäällä niin oli turvallinen olo että kyllä se jää oikeasti taitaa olla kestävää vaikka meilläpäin ei merelle vielä ole asiaa mennä. Tai voihan sinne mennä mutta mulla ei sisu riitä uhkarohkeilla. Ensimmäinen reikä osoitti että jäätä oli lähes 20cm. En uskonut silmiäni! Miten voi olla näin paksu jää ja meillä ihan surkea??? No pääasia että oli jäätä ja pääsi pilkille. MERELLE! Sieltä täältä alkoi tulla pieniä ahvenia kunnes jysähti kunnolla. Pilkki ei ehtinyt metriäkään upota kun siihen iskettiin voimalla. Tajusin heti että sehän on taimen maastopuvussa! Ei muu voi olla. No sitten alkoi ralli. Onneksi vapa sattui olemaan ns. liipaisimallia eli sain heti sille lisää siimaa. Pilkkinähän oli tietenkin liukupilkki tapsimorrilla. Jep. Oikein kiva juttu...... Sain siimaa hiljalleen kerittyä sisään ja sitten taas mentiin. Ja tätä jatkui melkein puoli tuntia koska siima oli niin ohutta etten uskaltanut sitä ihmeemmin vastustaa vaan annoin siimaa. Luojalle lykky olin ottanut 5" kairan että JOS vaikka sattuu joku isompi kala. Nyt sekään ei meinannut riittää. Ensimmäisen kerran kun hagertin pää tuli reiän alle näkyviin ajattelin että voihan p****e. Nyt ollaan kusessa. Eihän tuo mahdu mitenkään reiästä. Sain hauen koukkuun mutta en sopivasta niin se sai vängättyä itsensä irti kun ei vaan sopinut reikään. Taisi olla neljäs yritys kun se vihdoin tuli reiän alle "nokka" eellä ja sain koukun leuan alle. Aloin nostaa sitä reiästä ja siitähän se ei tykännyt vaan alkoi tempoa ja väänsi nostokoukunkin ihan mutkalle. Siinä rytäkässä morrista katkesi koukku ja hauki roikkui vain sen mutkalla olevan nostokoukun vääntyneessä koukussa. Ja sitten se vielä jäi mahastaan jumiin reikään. Ei muuta kun voimaa peliin ja ylös vaikka väkisin. Tuntui että ei se lopu koskaan kun se sieltä reiästä tuli!!! No pituutta oli 90cm eli ei ihme. Maha sillä oli ihan löysää nahkaa eli semmoinen luttana eli olisi painanut varmasti enemmän jos olisi ollut maha täynnä. En sitten tiedä oliko sillä jo ollut mätiä mahassa ja puristuivatko ne ulos siinä reikäkamppailussa mutta outo se vatsa oli. Ahvenilla ainakin vatsat olivat jo ihan killillään niin siitä ajattelin että jos hauellakin. Enpä tiedä? No painoksi saatiin 4,6kg. Komea oli mörkö silti vaikka maha olikin tyhjä. Huh huh!!!!!
purola2.jpg

Tässä se köllikkä. Kuvassa maha ei näytä siltä miltä oikeasti kun sen nosti vaikkapa ilmaan. Semmoinen lötkö nahan riepupussi vaan roikkui vatsan alla.....

Tämän jälkeen siirryin kohti alkuperäistä suunnitelma paikkaa hauki pöntössä pystyssä. Kun eihän se sinne mitenkään sopinut edes mutkalla kokonaan. Eli pää tökötti ulkona pöntön reiästä :) Hauska näky! Siellä kauempana "pääkohteessa" sitten uittelin tasureita, mosareita, pystäreitä, morria ja tapsimorria. Ja kaikkeen iski ahvenet. Suurimman ahvenen 385g sain hopeisella karvapyrstötasapainolla jonka sain viime talvena testiin. Kiitos siis lähettäjälle vielä siitä! Kaikkiaan taidettiin tuoda kotiin reilut 7kg fileahvenia. Olihan siinä hommaa illaksi. 
Mutta kaikkinensa paikka oli tosi mukava. Liikkuminen helppoa minullekin, kaloja oli kaikenkokoista ja jokapaikassa.  Ilma mitä mainioin eikä ruuhkaa jäällä. Ei voinut parempaa päivää olla!
purola.jpg

Niin kaunista että vau!

Sunnuntaina sitten olikin jännempi päivä kun meidän "uusi elämä" alkoi eli suuntasimme uuden kalaseuramme ensimmäisiin cupkisoihin Kotkaan. Aamulla oli perhosia vatsassa melkein yhtäpaljon niinkuin ennenkin mutta ei sellaista ahdistusta, itkuoloa ja pelkoa mitä olin tuntenut jo pidemmän aikaa kun "omiin kisoihin" aina oli lähtö. Kun tiesi että eräs ihminen on taas jostain mulle ilkeä, joku muu saattaa kettuilla sivujen kirjoittelusta taas jotain tai ihan huvikseen muutenvaan kun olen tehnyt taas jotain väärin mistä piikitellään ja muutama muu järjestää taas keskenään ärhäkkää ym. En kestä sellaista negatiivisuutta ja pelkoa. Siksi oli ihana fiilis lähteä aamulla kun ei tarvinnut PELÄTÄ!
Meidät otettiin hyvin ystävällisesti vastaan. Saatiin useita tervetulotoivotuksia, olalle taputuksia, halauksia, ystävällisiä sanoja, hymyjä jne. Oli niiiiiin hyvä mieli että jännitys katosi heti! Kyllä se tuntui hyvältä kuulla moneen kertaan että niin kivaa kun tulit meidän seuraan. Sydän meinasi pakahtua onnesta! Huomasi että oikeasti minut tuntevat siis tykkäävät minusta ihan OIKEASTI koska tietävät että olen kiltti hyväsydäminen ihminen. EN sellainen hirviö kuin minut toisessa paikassa on mustamaalattu kaikkien silmissä olevan. Mutta se siitä. En jaksa ajatella nyt sitä hel****ä enää.
Eli vastaanotto oli kaikkinensa hyvin lämmin. Kisan aikanakin minulle tultiin juttelemaan ja sekin oli tosi mukava juttu. Juttu lensi kivaan sävyyn niin tuttujen kuin uusien tuttujenkin kanssa. Samoin poiskävellessä maaliin sain juttuseuraa. Kaikki tämä merkitsee minulle näiden raskaiden aikojen jälkeen enemmän kun kukaan osaa arvatakkaan! Saan pikkuhiljaa ihmisarvoni ja kunnioitukseni takaisin minkä kadotin totaalisesti kaiken sen pahan keskellä minne jouduin. Kuulin vielä myöhemmin että eräs pariskunta olisi jopa vaihtanut seuraa mutta kun kuuli meidän liittyvän heidän seuraansa niin jättivät vaihdoksen tekemättä. Ai kun sekin tuntui niin kivalle! Meidät oikeasti ihan haluttiin sinne! Suuri kiitos siis siitä uusille seurakavereillemme että teitte meidän liittymisestä niin mukavan kokemuksen! Kiitos!
Itse kisaan palatakseni se meni hyvin. Olin ensimmäistä kertaa tuossa paikassa pilkillä.
Jäätä oli mukavasti lähes 20cm ja vettä ainakin pari metriä missä minä pyörin. Alue oli rajattu mutta lääniä kyllä riitti vaikka miten kävellä ja kairailla. En ehtinyt puolta väliä pidemmälle koko kisan aikana mutta sekin riitti tällä kertaa voittoon. Kalaa kertyi 1880g ja ihan laidasta laitaan koon suhteen. Pari ehkä 150g ja sitten niin pieniä että todella sai miettiä onko siellä siiman päässä joku kun mitään painoa ei tuntunut..... Mutta pääasia että sai kaloja ja oli mukava päivä kisailla. Ei siis mitään valittamista mistään. Tästä jatketaan hyvillä mielin!