Lauantai aamu ei ollut omalta kohdalta ihan parasvointisin aamu. Taas kerran olo oli nuhainen ja väsynyt ja jotenkin veto pois. Silti jäälle oli päästävä koska seuraavana päivänä olisi sellainen keli että välttämättä ei ulos tekisi mieli mennä. 
Päädyimme siis menemään sellaiseen paikkaan missä ei tarvi pohrata hangessa eikä kävellä kauas. Eli Summanjoelle oli suunta. Jäällä oli hyvä moottorikelkan ura mitä pitkin pystyi hyvin kävellä ja jopa hiljakseen potkutellakin välillä. Mutta kun astui siitä sivuun oli vettä ja lunta ihan kiitettävästi. Ei kuitenkaan niin paljon kuin merellä on ollut tänä talvena. Kokeilimme pilkkiä useasta paikasta jokea. Muutamia pikkuahvenia sain mutta isot kalat eivät suostuneet syömään vaikka mitä viehettä tarjosin. Kokeilin niin pystypilkit tasurit kuin jigit. Ei innostusta. Ne nousivat puolimetriä vastaan katsomaan pilkkiä ja samantien takaisin alas ja hävisivät näytöstä. En tiedä mikä olisi ollut se oikea viehe mikä olisi maistunut. Ja väri. Omasta mielestä kokeilin kyllä luonnonväristä ärsykkeisiin kaiken mutta en löytänyt sopivaa ottipeliä. Muutama nousu oli kyllä melkomoinen eli iso kala olisi ollut tarjolla mutta kun ei niin ei. Mutta silti oli mukava keli istuskella jäällä ja kun ei tarvinnut paljon liikkua niin olokin pysyi siedettävänä.
En valita :) Kyllä tämä aina kotiolot voittaa.
Kuhapilkintä muistuttaa kieltämättä kirrepilkintää. Istutaan ja odotellaan ja katsotaan kun kala tulee ja kala menee ja tärppiäkään ei saa. Eli aina on iso mahdollisuus MP reissuun kun näitä lajia harrastaa. Eli MUNAT PATAAN jos ei joku tiennyt merkitystä :) Heh. Ja nyt kun mietin tuonkin sanonnan merkitystä niin enpä ole varma mitä sekään tarkoittaa :D
Että puhutaanko tässä nyt kananmunista joita joutuu keittämään kun ei kalaa saanut vai mistä :) Noh jääköön se jokaisen oman mielikuvituksen tuotteeksi se arvoitus.