Vaikka lauantaiksi oli luvattu kurjaa keliä, vesisadetta ja tuulta niin silti oli jäälle pakko vain päästä. Eli ei muuta kun sadekampetta niskaan ja menoksi. Paikkana tietenkin se sama kuin viime viikonloppuna eli Summanjoki. Kulkuolosuhteet olivat suunnilleen samat eli lunta vettä loskaamoskaa jne. Ei yhtään kiva. Onneksi keskellä jokea meni moottorikelkkaura eli minäkin pääsin potkurilla liikkumaan jotenkuten. Jäällä oli jo 4 miestä kun saavuimme. Onneksi meidän "vakipaikka" oli jätetty rauhaan eli parkkeerasimme sinne minne olimme suunnitelleetkin. Ensimmäinen reikä oli hiljainen. Ei näkynyt kaloja. Istuin varmaankin puolituntia siinä koska kuhathan liikkuvat eli saattavat ilmestyä näyttöön koska vaan. Toisella reiällä näkyikin jo elämää. Aloitin tasurilla pilkkimisen ja laskin sen metrin pohjasta. Hiukan kala siellä katseli että mikähän se tuo on ja kävi katsomassa parinkymmenen sentin päässä mutta painui takaisin pohjaan. Ei ollut tarpeeksi houkutteleva. No vaihtelin sitten pilkistä toiseen mutta monet pilkit eivät saaneet mitään kiinnostusta aikaiseksi. Sitten ajattelin että koitetaan nyt jigiä mistä puuttuu pyrstö kun sitä on kehuttu että se on hyvä peli. Noh laskin vihertävän pyrstöttömän torson kohti pohjaa puolen metrin korkeudelle ja kappas vaan pohjasta lähti määrätietoinen viiva kohti jigiä ja PAM kiinni! Ei hitsi että oli kyllä hieno fiilis! Kun kuvasta jo näki että ei se ihan sintti ole mikä siellä iski. Ja Ojamon Ollin sanoin se tuntuu kun vasaralla napauttaisi.
Niin se kyllä tuntui! Siinä sitten hieman väsyttelin kalaa kun sillä oli aluksi intoa rynniä mutta aika helposti se avantoon tuli. Avannon suulla se sitten avasi kidukset ja heitti itsensä käppyrään niin se oli hyvä sieltä nostaa jäälle kun sai hyvän otteen. Jee! 43cm kuha! Olihan se niin kiva juttu kun sitä on nyt monet kerrat yritetty ja nyt se nappasi viimeinkin.
Lähistön pilkkimiehille se taisi olla liikaa ja leuka rinnassa ne lähtivät lampsimaan pois. Hih :) Jotenkin olen ollut tässä tilanteessa ennenkin. Ei miesten kantti kestä että nainen tulee ja vetäsee kalan niiden nokan edestä. Ottaa liiaksi miehen mielen päälle :) No voi voi. Otan osaa!!! Vesisade ja osittain räntäsadekin kiihtyi ja jään alla hiljeni, niin luovutimme kohtapuolin kalastelun ja lähdimme kotia kohti. Olihan meillä jo kala saatu. Hieno päivä jäällä jälleen kerran!
Sunnuntaina suuntasimme Venemessuille Messukeskukseen Helsinkiin. Sain Haukikoira Mika Vornaselta kutsun messuille niin pitihän se lähteä käymään. Ensimmäistä kertaa ikinä tämän selän vuoksi olin varannut käyttööni pyörätuolin. Niin kamalaa kun se onkin henkisesti tunnustaa olevansa niin raihnainen, mutta näin minäkin pystyin messut käymään. Muuten en olisi pystynyt. Ei minun selällä kävellä sellaisia messuja. Ehei..... Kun siellä ei niitä istumapaikkoja liiemmin ollut. Ja koska olin ns. vammainen pääsi Jani ilmaiseksi "saattajana" messuille sisään. Eli ei huono tämä juttu ollenkaan :) Siellä sitten kurvailtiin messualuetta ympäriämpäri tuolissa ja ihmeteltiin hienoja veneitä. Kieltämättä venekuume ei ainaakaan helpottanut kun näki noita hienoja kalastuspaatteja. Voi vitsi!!! Mutta minulla ei ollut kipuja ja tuskanhikeä otsalla niin pystyttiin viettämään päivä siellä. Välilllä toki kävelinkin mutta heti kun kivut alkoivat pääsin istumaan. Se tuoli oli siis siunaus! Todella hyvä keksintä ja apu!

vene.jpg

Vähänkö ois ihana pinkki venhonen :) Niin mun näköinen :)

Katselimme monenlaisia kalastusesityksiä Rapalan jättiakvaariolla ja kuuntelimme erilaisia luentoja. Mielenkiintoista tietoa taas tuli mitä ei ennen osannut ajatellakkaan. Mutta paljon myös tuttua ja vanhaakin asiaa kuultiin. Se iso akvaario oli kyllä tosi hieno, missä oli kaikenlaisia kaloja uiskentelemassa ja missä oli heittoesityksiä eri vieheillä. Näin ensimmäistä kertaa kalan nimeltä nelma. Venäjän lahja meille. Tai niinhän sitä ilmeisesti ainakin yritettään että tänne Suomeenkin sitä alettaisiin istuttaa vesistöihin. Nyt niitä jo Laukaassa kasvatetaan altaissa syöntitarkoituksiin. On kai vaatimattomiimpin oloihin sopeutunut ja jotenkin helpompi kasvattaa kuin jalokalat. Ulkomuoto on siian ja harjuksen välimaastoa mutta se voi kasvaa 7kg kokoiseksi. Kaunis kalahan se oli kun siellä uiskenteli kylki välkehtien.
Yksi kirre oli oikea linssilude. Kun muut uivat ympäri akvaa niin tämä tönötti naama lasissa ja tuijotti minua. Varmaan 10minuttia se siinä vaan poikittain tuijotti kun muut uivat takaa eestaas :) Hassu kala! Piti ottaa siitä kuvia kun se oli ilmiselvästi sitä vailla :D Heh. 


linssilude.jpg

Ota kuva ota kuva!!!!

rapala.jpg

Oli kirreä, tanea, siikaa ja nelmoja. Ne on nuo vaaleat ja suurimmat kalat.

Olin ennen messuja laittanut itselle tavoitteen että haluan tavata tietyt kalastusalan tyypit ja jutella heidän kanssaan. No Haukikoira pyysi tulemaan moikkaamaan kun lähetti mulle kutsulipun ja ensimmäiseksi etsin hänet käsiini kun tuntui että hän olisi päivän mittaan  jatkuvasti lavalla vetämässä jotain esitystä niin onnistuin hänet löytämään ennen niiden alkua. Mukavan tuntuinen mies ja juttelimme lähinnä messuista, kun oli niin kiireinen niin ei ehditty kalastukseen päästä käsiksi. Seuraavaksi Vk Storen osastolla törmäsin Eumerin Olli Ojamoon. Hänellä on kyllä sana hallussa ja mukava miekkonen. Heti alkoi juttu luistaa kuin vanhoilla tutuilla. Hän esitteli meille uutuusjigipäitä, vapoja ja erilaisten jigien uintia altaassa. Kerroin edellisen päivän kuhareissusta yms kalastuksesta. Siinä sitten vierähtikin tovi hänen seurassaan. Seuraavaksi pääsin juttusille erään aktiivisen Tubettajan eli Pottukoiran kanssa. Hän oli myös täällä VK Storen osastolla. Ja kuhan kalastukseksihan se meni hänenkin kanssaan. ja ahvenenkin :) Valittiin siinä meille muutamia ottipelejä jigeistä ja matka jatkui.
​Seuraavaksi tapasin Vekkuliuistimen tekijän Jarnon ja hän valotti meille meritaimenen kalastuksen saloja. Hienoja olivat hänen tekemät Vekkulit. Tällä kertaa jäivät vielä hyllyyn. Sitten pääsimme taivastelemaan Kaweri tasureilla saatujen hirmuahventen kokoa. Niistä oli tehty 1:1 kuvat pahville ja olivat kyllä sellaisia että melkein hirvitti! Toinen painoi muistaakseni 2,6kg ja toinen 1,8kg. Ihan järkyttävän isoja! HUH HUH! Minua varmaan alkaisi pelottaa jos sellainen avannosta kurkkaisi. Kun se vajaa kiloinenkin ennätysahveneni oli jo niin kamala näky saati sitten tuollaiset möröt. Näimme myös Teron kännykästä näyttämiä kuvia kulta-ahvenista mitä oli jostain keski-Suomesta saanut. Näyttivät ihan kultakaloilta :) Mutta liha oli kuulemma normaalin väristä. Uskommattoman värisiä ne oli!
Päivän odotetuin tapaaminen oli kuitenkin se kun näin Jekkosen Jaanan pitkästä aikaa. Hän oli Lowrancen osastolla töissä viikonlopun ajan. Viimeksihän olemme tavanneet kun Hossanreissulla kävimme heillä kylässä. Eli melkein vuosi sitten. Siinä sitten vierähtikin pitkä tovi kun kerrottavaa oli puolin ja toisin vaikka kuinka. Olipa niin kiva nähdä Jaanaa :)
Jotenkin kun on tutustunut melkein oman ikäisen yhtä kalahullun naisen kuin itsekin niin sitä sisäistä riemun määrää on vaikea sanoiksi pukea. Kun toinen tietää mitä toinen tarkoittaa ja miltä joku kalastuskokemus tuntuu. Se vaan on niin hieno juttu kun toinen ymmärtää toista! Sitä sielujen sympatiaa kai se sitten on. Saimme kutsun taas tulla Hossan reissulla käymään eli näemme reilun 2kk päästä sitten uudelleen. Kiva kiva!!!!!
Messut olivat siis oikein onnistuneet. Hankintoja tehtiin ja tavattiin mukavia ihmisiä, uusia ja vanhoja tuttuja. Ensi vuonna menen varmasti uudestaan. Tää oli hieno juttu kaikinpuolin!