Eipä sitä aina etukäteen tiedä mitä päivä tai viikonloppu tuo tullessaan. Huh huh! Olipahan aikamoinen kisa ja ne kalat.......!
No lauantaina olimme hieman ajatelleet pitkin hampain mennä Haminanlahden vesiä tarkastelemaan ekan kerran tänä talvena mahdollista pm-kisaosallistumista ajatellen.
Minä kuitenkin olin miettinyt asiaa pidemmän aikaa ja tulin siihen lopputulokseen että minä en sinne pm-kisaan lähde. Koska a) siellä olisi "k-päitä" ketä en todellakaan halua nähdä b) en ole ikinä tykännyt kilpailla Haminanlahdella koska en löydä sieltä kalaa c) liikkuminen potkurilla on  aika tuskaisaa tänä talvena ja annan heti tasoitusta siinä muille eli parempi jäädä pois niistä kekkereistä ihan suosiolla. Joten se paikka jäi nyt pilkkimättä. Suuntasimme sen sijaan lähitienoon "salaiselle" siikajärvelle kokeilemaan onneamme. Noh osasin odottaa jo etukäteen että kulkeminen on ihan hanurista. No sieltähän se oli palkeen välistä ja poikittain. Lunta oli ihan perhanasti niin metsässä kuin jäällä. Ja sen alla saappaan verran vettä. Ja sitten jotain sohkamohkaa ja sitten vasta jää. Eli kairan kierteen verran oli tavaraa mutta jäätä se viidesosa jos sitäkään. Aivan siis sieltä ja syvältä ja poikittain! No suurella sisulla kahlasin siellä sen sata metriä ja sitten riitti. Siihen reikiä ja odottamaan saalista. No ahvenia ja särkiä alkoi tulla sillointällöin mutta siikoja ei kaiun näytöllä näkynyt. Vasta kun siirryimme parikymmentämetriä järven syvimpään kohtaan kaiku piirsi heti väliveteen pari siikaa. Samoin pohjassa oli elämää. Äkkiä morri sinne mutta ei niitä kiinnostanut syöminen. Ne lähtivät joko heti karkuun tai hieman tuijottivat että mikäs se tuo on ja sitten karkuun. Siinä sitten kökötin pari tuntia parilla eri reiällä vuoronperään mutta ei ne innostuneet mistään mallista eikä väristä mitä tarjosin. Eli munat pataan ja silleen. Mutta keli oli mitä mahtavin niin kivahan siellä oli ulkona olla ensimmäisessä kunnon aurinkopilkkikelissä tänä talvena. Ei haitannut vaikkei kalaa tullutkaan. Onhan sitä kotona pakkanen pullollaan...........

lampi.jpg

Niin kaunis keli että....

Viimainen ja aurinkoinen keli aiheutti sitten minulle niskajumin ja yöllä päänsärky äityi aika pahaksi. Mietin siis seuraavana aamuna pitkän aikaa että lähdenkö päivän kisaan mukaan ollenkaan. No palo oli niin kova että ei muuta kun lisää lääkettä nassuun, geeliä niskaan ja menoksi vaikka olo oli aika kehno. Suuntasimme siis Sapokkaan omiin osakisoihin. Taas voin todeta että enpä ole koskaan siellä pilkkinyt ja olo oli epävarma että mitä tästä tulee..... 
Myös pelko jäällä kulkemisesta jylläsi päässä kun rantaan saavuttiin. Yllätys oli kuitenkin suuri ja mukava kun huomasin että olosuhteet kulkea oli mitä parhaimmat. Kestävä kova karhea pinta, hieman lunta ja kovettunutta vettä tms. eli muhkuraista mutta kestävää ja potkurillakin ihan sopivaa kulkea. Jes! Minäkin pääsen ehkäpä lähtörantaa pidemmälle. No kisan alettua lähdin seuraamaan "paikallisia" kun ajattelin niillä olevan hajua kaloista. Sinnehän ne suuntasivat lähelle takarajaa. Se on muuten tosi mukavaa kun meidän seuralla alueet ovat yleensä aika pieniä eli tasapuolisia kaikille ja minäkin kykenen menemään aina joskus melkein takarajalle.
Ja kisan alettua sinne lähdetään kävelemään rauhakseltaan rupatellen ja ei ole mikään tuli perseen alla meininki. Ihan on toisenlaiset fiilikset kuin "viime vuosina"! Nyt sen tajuaa miten mukavaa tämmöinen rento meininki oikeasti on. Ei tarvi kiirehtiä henki kurkussa kilpaa minkä jaloistaan kykenee eikä asettua minkään hiton lähtöviivojen taakse "lähtötelineisiin", ei tarvi huudella porukkaa takaisin kun lähtevät liian aikaisin, eikä kukaan kitise kisapaikasta tai rajoista eikä mistään muustakaan mitään, niinkun jossain muualla aina kitistiin joka hiton kerta. Täällä ollaan ystävällisiä, mukavia, kohteliaita ja rentoja. Vitsi että tää on mukava porukka! Tällästä sen pitää olla! On siis hyvä fiilis aina lähteä kisaan kun ei ole mitään pelättävää.
Ei tarvi nähdä jotain hiton "alkushowta" milloin mistäkin asiasta joka hirttää eräillä kiinni, negatiivisuutta, naama nurinpäin oloa ja ainaista valitusta, eikä sitä perkeleenmoista kiirettä ja juoksua. Jes!!!! Tää on niin mun näkönen jengi!
No mutta kuitenkin. Suuntasin siis porukan perässä aika lähelle koululaiva Katariinaa.Tein reikiä sinne ja tänne. Useimmat olivat tyhjiä, joku antoi pieniä ahvenia pari. Sitten siirryin lähelle Meriniemen rantaa ja siitä löysin vanhan reiän, ilmeisesti edellispäivän kisareikä, mistä alkoi tulla pientä ahventa ihan kivasti. Se ilo loppui kuitenkin lyhyeen ja tein uusia reikiä lähistölle. Tyhjää täynnä. Lopulta tein laiturin päähän yhdelle venepaikalle reiän ja siitä alkoi taas tulla muutamia kaloja. Yksi parempi n. 300g ahven yllätti ja pari vähän pienempää könttiä, mutta sitten reikä hiljeni. Selän takana istui iso porukka toisella puolen laituria ja näyttivät saavan kalojakin joten minäkin siirryin laiturin toiselle puolelle noin puolivälissä kisaa. Tein muusta porukasta reilusti kauemmas lähelle rantaa reiän ja siitä se show sitten alkoi. Ensin tuli pari pienempää ahventa ja sitten pamahti iso kärmy kiinni. Muistin heti parit solmut siimassa mitkä tuulinen keli oli saanut aikaan ja siimahan oli 0,08 eli aika heppoista. Mutta kun minä tykkään pilkkiä hennoilla välineillä, siimoilla ja pienillä morreilla. Tänään ainakin ne näyttivät olevan ahventen mieleen koska kokeilin monenlaista roikkoa ja isompaa morria niin ei vaan kelvannut. Mutta kaikesta huolimatta hiljaa väsytellen sain ylös taas noin samankokoisen 300g ahvenen. Mutta eihän se siihen jäänyt. Morri pohjaan ja taas oli samanlainen juntta siiman päässä!!! 
Ei hitto! Onko niitä täällä enemmänkin??? No sitähän sitten jatkui se pari tuntia. 100-300g ahventa sieltä tuli mukavalla tahdilla. Ja kun sain jossain vaiheessa viereeni kavereita niin ne ei saaneet kun yhden ahvenen molemmat. Aika jännä että osasin kerrankin tehdä reiän juuri oikeaan kohtaan! Oli ihan sikakivaa vedellä niitä ahvenia. Mietin kyllä pariin kertaan että nyt pitäisi vaihtaa vapaa koska siiman solmumäärä vain kasvoi tuulisessa kelissä ja matalassa vedessä ja pelko oli että jos sieltä iskee yli 500g ahven niin sitä en kyllä ylös saa tällä solmusiimalla. Onneksi ei iskenyt. Nämä oli ihan tarpeeksi isoja mulle!! Välillä parvi katosi hetkeksi kun kaloja pääsi koukusta irti mutta ne palasi taas vähän ajan päästä takaisin.
Onneksi jaksoin odottaa enkä vaihtanut paikkaa. Kieltämättä fiilis oli sama kuin 6 vuotta sitten Matinsaaressa jossa kisassa tein 3 reikää ja vedin niistä yli 12kg ahventa. Nytkin muovipussi oli ihan piripintaan täynnä ja ahventen pyrstöt vaan vilkkuivat ulkona repun reiästä kun yritin tunkea lopussa vielä muutamia ahvenia pönttöön kuin tetristä pelaten "mahtuu ei mahdu...".
Piti pitää vasenta kättä reiän edessä, ettei ne pilkkiessä hyppää sieltä vaan ulos. Ei hitsi mikä määrä niitä oli! Ajattelin että jos en nyt voita niin sitten on jollain osunut vielä mahdottomampi superreikä kohdalle. No voitinhan minä :) Tulos 13,5kg !!!! Uusi ennätys siis tuli tehtyä! Jipii! Seuraavalla naisella oli 2kg kalaa. Eli voisiko sanoa että reilu voitto tällä kertaa. No harvoinpa minä pääsen tälläisellä hehkuttamaan. Joten suotakoon tämä hetki minulle, jookos!? JJJJJJJEEEEEEEEEEEEEEEEEE mie voitin ja vielä ihan ylivoimaisesti!!!!!!!!!!!! 
Mietin vaan sitä että jos olisin osunut siihen paikalle heti kisan alussa niin enhän minä olisi saanut niitä kaloja raahattua maaliin kun nytkin oli jo tuskaa??? Luojan kiitos oli potkuri. Muuten olisin jäänyt jäälle :) HUH HUH mikä painomäärä siinä repussa oli. Mutta olen erittäin tyytyväinen päivän saaliseen, sijaan ja koko päivään. Kiitos Ahti että soit mahtiantejasi minulle!

saaalis.jpg

Siinä osa saaliista. Ei näytä että siinä olisi niin paljon kalaa mutta kun ovat niin isoja niin kuva hämää. Ja on tuossa joku 12kg. Isoimpia oli jo annettu eteenpäin.