Tälläistä se elämä välillä on. Suru iskee silloin, kun sitä ei osaa odottaa. Tai osasihan sitä odottaa joskus tapahtuvaksi, mutta ei ihan vielä. Sairaudet olivatkin luultua pahempaa ja sydän ei enää jaksanut sykkiä :( En tässä kerro enempää aiheesta, koska se on vähän monipiippuinen ja kaikki eivät ehkä ymmärrä minua. Elämä on välillä vaan tälläistä rankkaa ja kurjaa. (No mulla aika usein...) Ylä- ja alamäkeä ja niitä tasaisiakin aikoja joskus. Nyt yritän kivuta sieltä alamäen montusta edes sinne tasaiselle. Elämän on jatkuttava vaikka suru ja ikävä seuraavat vielä pitkään mukana..... :(
Pilkillä ollaan käyty nyt vähän vähemmän parin viikon aikana. Ei oikein ole tehnyt mieli kun ajatukset ovat olleet sekaisin ja mieli maassa. Jossain jäällä ollaan kuitenkin pyörähdetty viikonloppuina, että on saanut ajatukset vaikka väkisin muualle. Ollaan saatu sitä perinteistä saalista eli ahvenia, sekakalaa ja siikakin taisi tulla viikko sitten joka savustettiin ja oli kyllä taas niin hyvää. Silti tuntuu, että vaikka kausi alkoi jo joulukuun alussa ja meillä oli viikon pilkkilomakin, niin ei siltikään olla keretty oikein mihinkään pilkille. Monessa "peruspaikassa" ei olla käyty ollenkaan ja useassa paikassa vain sen yhden kerran. Miten tää aika ei riitä mihinkään? No jos olisi kaikki päivät viikossa aikaa niin sitten se kyllä riittäisi. Muutahan minä en sitten tekisikään kuin olisi kalassa. Joka päivä vuoden ympäri. No ehkä en jouluaattona kuitenkaan...... Että sitä eläkettä odotellessa :) Nytkin lasken viikonloppuja ja selaan kalenteria että monta näitä päiviä nyt on jäljellä milloin voi suunnitella jonnekin mennä pilkille, milloin on kisat ja milloin voi aloittaa iltapilkinnän ja onko silloin vielä jäätä? No uskoisin että kun kuun lopussa alkaa kesäaika ja näkee iltapilkkiä niin eiköhän sitä jostain lammelta vielä jäätä löydy vaikka merellä ei olisikaan enää että pääsee töiden jälkeenkin jäälle. Toivon todella niin! Kun ei tästä vielä malttaisi luopua. Talvi on niin parasta aikaa! Mutta onneksi reilun kuukauden päässä siintelee taas ihana Hossa ja siellä on aikomus olla pääsiäisestä vappuun. Eli lähes kaksi viikkoa! Jiiiiihaa! No sen reissun jälkeen voi huuto olla hieman toisenlainen, jos on edes voimia enää huutaa :) Kyllä se niin rampauttaa ja kipeyttää ihmisen ja vie mehut täysin, mutta henkisesti tekee niin nasupetteriä! Aaa että! En vaihtaisi pois mistään hinnasta jossain palmun alla makaamiseen! Huh! En, vaikka saisin tuhansia euroja rahaa että menisin sinne. Mieluummin minä istun auringossa pilkkireiän äärellä kuin palmun alla etelässä. Ajatuskin siitä ihan puistattaa ja saa ahdistuksen tunteen rintaan että mun pitäisi jonnekin palmumaahan mennä. Hyi hitto! Ei ole minun heiniä, ei sitten edes siemenen verran! Yöks! Ja saman rusketuksen, jos ei paremman, saa tuolta pohjoisen hangiltakin. Jos nyt ei kokovartaloon niin osaan kuitenkin. Jos siis sellaisen perässä on. Minä en kyllä ole.... Ja on sitä nähty Hossassakin uikkareissa istuksija kerran yhden laavun luona, joka otti sonikkaa kun oli niin kuuma keli. Kieltämättä minäkin riisuin silloin haalarin alta kerrosta toisen jälkeen pois ja lopulta olin pelkässä alimmaisessa hikikerraston paidassa ja haalari vyötäisille sidottuna pilkillä. Auringossa lämpöä oli varmasti 20c. Oli kyllä liian kuuma minulle jo sellainen! Onhan se kesälläkin. Meillä on molemmilla vahva mielipide siitä, että kun talvella ja kesällä lämpötila alkaa 1:llä, on ihmisen hyvä olla. Eli kesällä 10-19c ja talvella +1 - -10 c. Jos ihminen haluaa kuumaa, se lämmittää saunan. Näin se on. Jep. Ainakin meillä. Monella muulla varmaan ihan muuten :)
Eilen oli särkipilkin SM-kisat Lappeenrannassa. Meillä olisi ollut mökkiosakaskuntien kisat tietenkin samaan aikaan Miehikkälässä mutta pakko oli valita jompikumpi ja valittiin nyt tällä kertaa SM-kisa. Ajateltiin asia niin että mökkikisoihin pääsee joka vuosi mutta nämä SM-särkipilkit piipahtavat niin harvoin täällä etelä-Suomessa että nyt mennään kyllä niihin.
Meille molemmille tämä oli eka kerta ihan pelkässä särkipilkissä. Hieman oli epävarma olo ensinnäkin lajeista, että tunnistanko kaikki Cyprinidae heimoon kuuluvat 15 lajia. No otin mukaan tulosteen lajeista kuvineen että jos tulee ongelmia niin katson sitten siitä lapusta mitä kaloja tuli saatua ettei tule hylkyä vaa´alla:) No ei tarvinnut lappua katsoa. Sain saaliiksi pelkästään särkiä ja ahvenia. Ne onneksi tunnistan ja osasin erotella ennen vaakaa :) Toinen miettimisen aihe oli järvi vs. särki. En oikein ole koskaan pilkkinyt tarkoituksena saada pelkästään särkiä ja varsinkaan järveltä. Siinä oli sitten miettimisen paikka että mitä viehettä ja syöttiä niille tarjoaa. Vinkkejä kuulin monenlaisia niin paikoista, syvyyksistä, morrin väristä, tapsin pituudesta, syöteistä jne.... Sehän sekoitti päätä vain lisää kun omat ajatukset oli aikalailla erilaisia. Mutta minähän tietysti lankesin kokeilmaan jotakin niistä vinkeistä ja pieleenhän se meni. Hyväksi vakuuteltu paikka ei antanut kalan kalaa. Tein muutamia reikiä sinne tänne mutta hiljaista oli. Ei muuta kun suunta sinne minne itse olin miettinyt meneväni. Sieltä täältä aloin saamaan särkiä mutta aina kun joku kairasi reiän lähelle, syönti loppui, koska särki on aika arka kala. Niin ja en saanut kehutulla sinikromimorrilla kalan kalaa. Vaihdoin vanhaan kunnon luottopeliini eli Kaken oranssipallotapsimorriin ja johan alkoi kalaa tulla.
Miksi meninkään luottamaan "ammattilaisten" sanaan. Hitto että en enää ikinä luota kenenkään varmoihin vinkkeihin vaan teen just niinkun itsestä tuntuu. Nytkin jos olisin mennyt sinne mihin meinasin mennä olisi tulos varmaan ihan erilainen ja olisi taisteltu jopa melkein mitalista. Ja jos en olisi kokeillut niitä kaikenlaisia kehuttuja vieheitä vaan luottanut luottopeliini, olisi syönti ollut toisenlaista. Perkules että vähän nyt harmittaa!
Mutta tässä kai tämän lajin viehätys on. Että aina jää parannettavaa ja hampaankoloon aikalailla jotain. Se kai ajaa yrittämään aina uudestaan ja uudestaan että jos NYT napsahtaisi kaikki kohdalleen. Tänään napsahti kohdalleen osittain, koska viimeisen tunnin aikana sain parista reiästä särkiä tosi hyvin. Koko oli pienehköä mutta ilmeisesti järvisärki ei kasva läheskään merisärjen mittoihin. Varmaan 10 osaan siitä? Jos koko olisi ollut merisärjen luokkaa olisi painoa ollut varmasti yli 10kg! Sitä pientä särkeä sitten lappasin sen minkä ehdin ja pelkäsin että aika loppuu pian. Ja niinhän se loppui. Syönti jäi päälle kun loppulaukaus kajahti. Kieltämättä otti pattiin. Minun edessä pilkki N60 sarjan pronssimitalisti jolla oli kalaa reilu kilo enemmän kuin minulla. Hän oli paikan löytänyt jo paljon minua aiemmin. Että jos ja kun ja ........ Hitto! Ei pitäisi nyt jossitella mutta jos mulla olisi ollut sama tahti sen tunninkin enemmän, olisin ollut 4s. Pronssille olisi pitänyt löytää tämä paikka jo aamusta ja kalan olla sitä isompaa mitä sain alussa eikä tätä pienempää mitä lopussa sain. Mutta nyt tämä 1551g riitti 6 sijaan. Kyllä siihen kai noviisina täytyy olla ihan tyytyväinen. Oppirahat on maksettava. Ensi vuonna SM-särki on Keiteleellä eli Kuopion yläpuolella. Saas nähdä tuleeko sinne lähdettyä. Nyt vähän kyllä kieltämättä kiinnostaisi mutta..... Katsellaan miten käy.