Kyllähän sitä moni varmaan pitää minua ihan täyskahelina kun vapaaehtoisesti laittaa kellon lauantaiaamuna soimaan 03:30 että pääsee pilkille. Noh hulluja on monenelaisia. Minä satun olemaan KALAHULLU :) 
Eli lauantaina suuntana oli Heinola ja kirjolohilammet. Sinne kun pitää mennä aamun sarastaessa että saa sen paikan minkä haluaa niin siksi kello soi "keskellä yötä" että olimme siellä ajoissa. Yllätys oli suuri kun paikalla ei ollut vielä ketään kun kurvasimme vähän 06 jälkeen parkkipaikalle. Yleensä siellä on ollut ainakin yksi auto jo parkissa. No sepä kiva. Saimme ihan rauhassa laitella ootto-onget pyyntiin ja istuskella pilkkimässä ja kuunnella luonnon ääniä odotellen auringon nousemista. Ihan parasta! Juuri kun aurinko alkoi pilkistää suuren kallion päältä puiden takaa niin silloin minun oottiksen lippu pompsahti pystyyn. Jes! Rauhakseen kävelin lipun luo ja katselin että oliko ohiuinti vai oikeasti kala. No olihan siellä siiman päässä kala koska edelleen vei siimaa mennessään. Siinä sitten hiljakseen sitä aloin väsytellä ja mukavasti saatiin vähän ajan päästä kala jään päälle. Ihan kivan kokoinen 1300g kirre. Tästä se alkaa! 

received_2370306213015553~2.jpg
1300g fisu


No aktiivipilkintää tietenkin harrastimme kokoajan samalla koska emme me jaksa istua odottamassa että koska lippu heilahtaa. Kaiussa ei näkynyt kuin pari isompaa kalaa. En tiedä miten ja missä ne uivat mutta entiset "varmat paikat" eivät antaneet kummallekaan tärpin tärppiä. Outoa? Lampeen oli kuitenkin vasta istutettu kalaa että olisi niitä luullut riittävän sinne ja tänne. Mutta ei. Vaihdettiin paikkaa ja sama meno jatkui. Yksi kala näkyi nopeasti uivan pilkkini ohi että se siitä. Ei niitä kiinnostanut meidän vieheet yhtään. Ja niitä kokeiltiin kaikkia malleja ja värejä millä ennenkin on kalaa saatu. Turhaan!  Mutta pian taas toinen lippu heilahti ylös ja saaliina selvästi pienempi kirre kuin eka. En ole niin pientä tainnut koskaan edes nähdä :D Näköjään kaloja on siis monenkokoisia tässä lammessa. Itse on aina saatu niitä kilon painoisia. Siis täältä. Hossasta nyt ei voi puhua samana päivänä. Siellä pienimmät saadut on olleet 1,5kg luokkaa. Suurimmat lähelle 3kg. HUH!
Kalan saannin jälkeen pilkittiin tyhjää vielä vähän aikaa ja lähdettiin sitten makkaran paistoon. Oltiin juuri saatu sinapit makkaran päälle kun minä näin miten minun oottiksen lippu heilahti taas ylös. Pojoing! No eikun äkkiä sinne ja makkarat jäi siihen. Nyt jäälle nousi sellainen kiloinen kirre. Jes! Suurempaan päin siis taas. Jatkoimme makkaran syönnit loppuun ja jatkoimme taas pilkkimistä. Hiljaista oli edelleen. Yksi särki tarttui tosin pilkkiin. Melkein pelästyin :D HUI! Olimme jo tekemässä lähtöä kotiinpäin kun neljännen kerran lippu heilahti taas samassa kohdassa kuin toisen kerran. Kalakin oli lähes identtinen sille toiselle. Eroa oli 50g. Eli pienet kalat uivat ihan samaa reittiä lähellä rantaa ja isommat hieman syvemmällä. Se oli päivän dilemma. Muutakaan fiksua ei tullut sen päivän aikana keksittyä :) Olkoon se sitten päivän oivallus. Heh. Kotiin lähdimme 16 maissa neljän kalan kanssa. Ei siis voi valittaa mutta olisihan se ollut kiva saada itse pilkillä edes se yksi kala. No toivottavasti Hossassa sitten tärähtää 2vkon päästä.
Sunnuntaina suuntasimme Savitaipaleelle talven viimeisiin pilkkikisoihin. Keli oli kohdillaan niin jäällä kuin taivaalla. Välillä oli jopa liian kuuma vaikka olin jättänyt yhdet kerrokset alta pois vaatetta. Tällä kertaa en mennytkään samaan paikkaan missä olen joka vuosi ollut vaan uudelle alueella. No siellä oli hiljaista. 2 pienenpientä ahventa. Ei auttanut kuin suunnata omaan tuttuun paikkaan. No sinne oli ehtinyt jo tavan lauma pilkkijöitä ja kakroita niin metakka oli sellainen että eihän ne särjet siinä viihtyneet. Tein reikiä aika paljon ja sieltä täältä sain muutamia pieniä ahvenia. Porukka alkoi hälvetä puoli tuntia ennen loppua kun eivät oikein kalaa saaneet ja sitten vasta löysin kalapaikan kun tuli rauhallista. No se oli auttamattomasti liian myöhään. Ei kerennyt kuin vajaan kilon saada kalaa siinä vaiheessa. Auttamatta jäin kakkoseksi. Plaah! Onnea anoppi voitosta:) Tällä kertaa pokaalikaan ei tullut takaisin "perheeseen" vaan paikkakuntalainen mies sen sai tällä kertaa omakseen ison hauen avustuksella. Muuten tilanne olisi ollut toinen......... No katostaan sitten ensi vuonna jos vielä mukaan lähdetään. Vähän tuli monesta syystä sellaisia fiiliksiä että ollaan väärässä paikassa pilaamassa heidän keskinäiset kisansa "ammattilaisina" . Että harkitaan osallistumista ensi kerralla varmaan aika tarkkaan......
Nyt kun katsoo säätä niin mietin tässä että olikohan oikeasti kotipaikan pilkkikausi nyt tässä? Viikonloppuun on pitkä matka ja sitä ennen säätä jos jonkinlaista. Tietysti toivon että vielä päästäisiin joku ilta pilkille mutta katsotaan miten käy. Mutta kahden viikon päästä sitten Hossassa jatketaan se vajaa pari viikkoa vielä tätä onnea ja autuutta :)