Viikonloppuna taidettiin ilmeisesti päättää meripilkintäkausi. Oltiin taas kerran ylläripylläri Purolassa. Missäpäs muuallakaan. Samalla tässä tajusin että jäi muutes Haminanlahti pilkkimättä tänä talvena. No eipä ole ikävä. En tykkää oikein siellä pilkkiä kun en sieltä mitään ihmeempää pilkillä saa. Parempi siis käydä siellä mistä edes jotain saa ja missä tykkää käydä. 
Eli lauantaina suuntasimme Purolaan Pyhtäälle. Keli oli aamulla mitä mainioin kulkea potkurilla. Karheapintainen jää eikä lunta eikä vettä jäällä. Nam! No menimme perinteisesti saaren seutuville ja siitä sitten aloitimme rei´ittämisen. Tai Jani aloitti. Minähän en hupipilkillä näillä paskoilla olkapäillä kairaile vaan porakone hoitaa sen puolen. On se vaan niin hyvä peli! Aaettä! Jäätä oli vielä n 40cm mutta eihän se oikein hyvää enää ollut. Sellaista hötökkää. Sieltä täältä tuli ahventa ja särkeä mutta isot kalat olivat hukassa. Tai siis isot ahvenet. Särjenmötköjä kyllä tuli. Hui minkälaisia! Olisipa olleet ahvenia. Mitä muita jututettiin niin sama homma oli muillakin. Ei isoja ahvenia löytynyt. Päätimme käväistä ulompana kivikolla mutta matkalla sinne yhdessä kohtaa jää tuntui todella pehmoiselta ja alkoi vajottaa nilkkoja myöden. Pikainen tarkistus ja paksuus olit tippunut alle puoleen. Ei muuta kun monot ympäri ja takaisin. Äkkiä se alkaa pehmetä kun on niikseen. Teimme siis uuden reitin keskemmältä takaisin ruohikolle mutta ei se tulosta tuottanut. Lokit saivat syödäkseen kyllä mutta me ei. Mutta kiva oli pilkkiä taas vaikkei saalista kotiin viemisiksi tullutkaan. Onhan sitä edelleen pakkasessa..................
Niin muuten käytiinhän me torstaina ja perjantaina iltapilkilläkin. Salmenvirralla torstaina ja Hevossaaressa perjantaina. Ihan sellaiset vaan 3h pistot oli, mutta mukava päästä toimiston pölyistä ulkoilmaan vaikka vähäksikin aikaa iltaisin. Ei tullut mitään mainittavaa saalista noistakaan paikoista. Sitä samaa pientä ahventa ja isompaa särkikalaa molemmista.
Perjantaina sain jopa houkuteltua iskän mukaan pilkille. Sen saa noin kerran vuoteen keväällä mukaan kun on tarpeeksi lämmin keli. Se kun on sellainen vilukissa varsinkin sormistaan.
Nytkin pilkki rukkaset kädessä vaikka oli kai +5c lämmintä. Kerran kun on kätensä palelluttanut niin näin vanhemmiten on aina sormet ihan jääkalikkana. Harmittaa sen puolesta kun tykkäisi kuitenkin kalastaa mutta ei tarkene. Mutta kiva että iskä lähti sisukkaasti nyt mukaan ja sai kalojakin ihan hyvin. Hyvä iskä! Mulla ei siis mainittavampaa saalista ollut. Pientä sekakalaa vaan. No oli yksi morrin menetys kun olin saanut sitä kuuluisaa minimaalista Neuskin ahventa ja sitten yksi nyky olikin ihan jotain muuta. Varovasti morrivavan kärki heilahti ja minä aloin nostamaan kalaa ylös samalla voimalla kun niitä pieniä nostin niin sepä ei liikkunutkaan yhtään minnekkään ja siima katkesi samoin tein aika morrin juuresta. Liekkö sitten ollut hauki vai kuha kun niin heti katkesi? Ei kyllä ollut hauen tapainen se syönti yhtään että.... En tiedä mikä kala se oli. Vai oliko iso ahven? Kun tietenkin kaiku oli juuri silloin iskällä lainassa että en nähnyt tapahtumaa ruudulta. Se olisi voinut hieman selventää asiaa jos olisi nähnyt. Nyt mennään arvailujen varassa. Mutta oli ja meni. Eihän sille minkään taaskaan voi. Ilta oli kaunis ja aurinkoinen. Mikäs oli jäällä istuessa mukavassa seurassa.

Viikon ehdottomasti paras juttu on seuraava. Talvella luin SVK lehdestä tai netistä en muista kummasta, että taas saa niitä suurkalastajamerkkejä kun nettiin täyttää tarvittavat tiedot kalastaan. No minullahan on jo pyydyssarjan suurkalastajamerkki siitä 5,6kg lahnasta. Halusin siis myös vapamerkin itselleni ja lähetin SVK:lle tiedot viime talven Hossan harjuksesta joka ylitti merkkiin vaadittavat ehdot. No enpä minä sitä sitten tiennyt että samalla mun harjus osallistui vapautettujen kalojen harjussarjaan suurkalavuosikilpailussa. Ja minäpä sitten nappasin voiton kisaan ilmotetuista harjuksista! Ohoh!!!! Olipa yllätys! Sain palkinnoksi aivan upean Visionin XLV perhokelan jolla hintaa on yli 200e! Siis niin huikea ylläri että! Vau! Ja minä kun olin juuri aatellut ja katsellut että pitää ostaa toinen jokiperhosetti kun kesällä lähdetään Naruskajoelle viikoksi kalaan. Että JOS sattuu jotain ettei sitten mene koko viikko pieleen kun mun toinen perhosetti on aika raskastekoinen joelle heitettäväksi niin on sitten vain tuo yksi jokisetti olemassa. No nyt mulla on siis jo hieno kela, ei tarvi enää kun vavan ja siimat. Näin se joskus vaan menee! Hauska yllätys kun sitä vähiten osaa odottaa.
Saman Hossanreissun isosta kirjolohesta sainkin jo talvella Mosaripilkiltä uutta mallistoa olevan Välkemosarin kun annoin heille saalispalautetta :) Että näköjään aina kannattaa kiittää ja antaa positiivista palautetta kun on siihen mahdollisuus. Se hyvä palaa takaisin. Aina. Samoin kun paha palaa takaisin juuri niille ketkä sen ansaitsevat. Aina. Onneksi................
Tällä viikolla kellojen siirron myötä illat on niin valoisia että päästään taas käymään mahdollisuuksien mukaan iltapilkillä usean kerran jossain missä kestävää jäätä vaan löytyy.
Eli lähiseudun pikkulammilla todennäköisesti. Kivaa!  Ensi viikonloppuna suuntaamme taas todennäköisesti Heinolaan kirrepilkille ja sunnuntaina Savitaipaleelle kisailemaan. Mulla on Laksiaisten erämiesten mestaruus puolustettavana. Klups!!! Taitaakin olla muutes viimeiset kisat tänä vuonna? Sitten odotellaan jo Hossaan lähtöä pääsiäisenä. Enää 19 päivää..............

Alla kuvia muistin virkistykseksi mistä kaloista puhutaan sekä mun hienosta palkinnosta!

31131328_10156303054087460_6109559277406

Hienoakin hienompi Hossan harjus.


25234_384784922459_5808591_n.jpg

Jättilahna mökiltä verkosta.

55752465_10157084695977460_1767448058133

Upea kaunotar... I Love you! <3

55875510_10157084696332460_9043392561892

Virallinen onnentoivotus