Tänä vuonna vietimme erilaisen juhannuksen. Monesta eri syystä johtuen, päätimme lähteä mökkijuhannuksen sijasta vaunuilemaan ja suunnaksi valittiin Merikarvianjoki. Ensin ajatus oli mennä Mikkeliin mutta koska sinne luvattiin lähes 28c helteitä, ei ne meitä kiinnostaneet tippaakaan, vaan valitsimme mahdollisimman lähellä olevan, mahdollisimman kylmän paikan.
Eli siksi suunnaksi valikoitui Merikarvia, koska siellä pääsi kalaan ja lämpöä oli viikonlopun ajan luvattu 9-18c. Eli meille juuri sopiva kesäkeli. Ja tietty myös kalakeli sekä kalan keli. Tuskin se kala olisi joessa syönyt, jos olisi ollut 28c. Enkä minä olisi kalastanut, koska olisin ollut henkihieverissä makaamassa S-marketin pakastevihannesaltaassa :) Mie niin VIHAAN hellettä. Mullehan se alkaa jo +22c:ssa. En tykkää, en siedä, en kestä. INHOAN kuumaa! Siitä tulee niin paha olo fyysisesti. Olen talven lapsi. Näin se vaan on. On aina ollu. Ja tulee aina olemaan. Piste.
No mutta kuitenkin perjantaina suuntasimme kohti Merikarviaa, perässämme asuntovaunu. Minulle se oli kaikki ihan uutta ja outoa. Olen joskus 80-luvun lopussa ollut kerran asuntovaunussa vartin. Siinä oli minun kokemukset vaunuista :) Hieman oli siis jännittyneet fiilikset, että mitähän tästä oikein tulee. Mutta ihan mukava oli vaunuilla. Eihän se vaunu nyt mikään tilaihme ole kun on kesämökkiin tottunut ja kaikenlaisia kommervenkkejä pitää tietää ja tehdä sekä "sopu sijaa antaa", mutta selvittiin me silti ihan kunnialla 2 yötä karavaanareina. Voin lähteä uudelleenkin :) Varsinkin jos siellä käydään vaan syömässä ja nukkumassa. En jaksa sellaista peruskarvaaanari elämää että ajetaan jonnekin leirialueelle ja istutaan vaunun edessä badenbadenissa aurinkoa ottamassa, tunnista toiseen, tekemättä yhtään mitään . Juu se olisi kidutusta mulle! Minun vaunuiluun täytyy ehdottomasti sisältyä jokin vesikohde ja kalastusta tai muuten minä en kyllä vaunuile. Heh!
Löysimme siis vaunullemme aivan upean p-paikan aivan Merikarvianjoen Puukosken rannasta.
Ei tuon parempaa paikkaa voi löytyä! Joki ja kalat siinä muutaman harppauksen päässä, tulipaikka yms tarvittava vaunun vieressä ja kauniit maisemat. Loistava paikka kerrassaan!

IMG_20190623_115644~2.jpg

Näkymät vaunulta joelle oli hienot


IMG_20190623_115901~3.jpg

Tulipaikka yms 

Hetihän sitä piti päästä perhoa koskeen uittamaan kun paikalle oli saavuttu ja leiriydytty.
No vesihän oli aika matalalla kuulemma eli kalan saanti olisi aika hankalaa. Ilta menikin tyhjää viskoen mutta paikan kauneus kyllä korvasi kalattomuuden. Aamulla suuntasimme hieman ylävirtaan ja saimmekin saaliiksi pieniä taimenia ja pari harria. Ukkosmyräkkä kuitenkin ajoi meidät vaunun suojiin ja pääsimme jatkamaan kalastusta vasta iltapäivällä. Kävimme autoillen toisilla koskilla kokeilemassa onneamme, mutta mitään mainittavaa saalista emme saaneet. Kuulimme kuitenkin kalakonkareilta paikka/viehevinkkejä ja niiden perusteella suuntasimme iltasyönnille kauemmas ylävirtaan kosken niskalle. Eipä siinä aikaakaan mennyt kun tunsin lipassa pienen töytäisyn. Kelasin uistimen ylös ja samassa pinnassa kävi pyörre. JES iso kala!
Ei muuta kuin uusi heitto pyörteen suuntaan ja kaksi kelausta ja PAM kirre oli kiiinni.
Siitä alkoikin sitten mukava pomppushow kun se vuoroin pomppi ilmaan, pärskytti vettä ja otti spurtteja ylävirtaan. Mutta pian se kuitenkin väsyi ja saimme sen haaviin. Jee! Pikkuinen kilon kirre mutta niin mukava sinnikäs kamppailu. Jonkinaikaa meni ja taas hieman eri paikassa kävi pyörre pinnassa. Heitin sinne saman lipan ja PAM taas sama juttu ja samat spurttailukuviot. Toinen samanmoinen kirre ylhäällä. Jes! Kolmaskin kävi vielä näyttäytymässä rannassa puolen yön jälkeen, mutta päästin sen takaisin kasvamaan. Hieno ilta ja mahtavia kaloja.
IMG-20190622-WA0002~2.jpg

Mun kirre <3

Aamulla suuntasimme tietenkin samalle paikalle ja annoin miekkosen heittää "neuvojen kera" keskelle virtaa mustan pienen nymfiperhon. Eipä se kauan ehtinyt virrassa uida kun siimat soi ja kirrehän se siellä oli siiman päässä. Taas kala haaviin ja läpsyt voiton merkiksi. Jes!
Minä kokeilin sen jälkeen myös perhoa ja pienen virran reunassa nappasi minullakin omatekemään pikkunymfiin kala. Muutama jytkäytys ja irti. Pahus! Kyllä se kirre taisi olla.
No kyseinen perhohan oli tehty harjuksia ajatellen eli koukku oli aika pieni kovaan kirren kuonoon kiinnittymään. No jatkoin heittelyä sitten hieman keskemmälle virtaan ja PAM kala kiinni. Taas nähtiin hienot ilmaveivit ja siinähän se perho sitten irtosi yhden hypyn aikana.
Voi perkules! No tästä viisastuneena vaihdoin perhoa omatekemään oranssiin leechiin eli isompaa viehettä tarjolla ja heitin samoille huudeille niin pianhan se sitten pamahti kiinni uudestaan. Nyt päätin että irti et pääse perkules ja näin kävikin että väsytyksen ja spurttailun jälkeen kala oli haavissa. JEE mun eka kirre perholla ikinä ja vielä oma tekemällä!!! Ihan huippu fiilis! Ei sitä voi sanoin kuvata!!! Onnistumisen ilo ja riemu oli mahtava! Jee!!!!!!!!!
Kalastimme vielä hetken mutta kotiinlähtö oli väistämättä edessä niin pakko oli kamat laittaa kasaan ja lopettaa kalastus tälläerää. Mutta sen tiedän että tänne palaamme varmasti uudelleen. Paikka oli kerrassaan ihana monin tavoin ja kalaakin tuntui joessa olevan mukavasti. Saldo 5 kirreä ja 5 taimenta. Kun ensi kerralla osuisimme vielä korkeamman veden aikaan niin mahdollisia kalapaikkoja olisi ainakin 10 koskea lisää. Vaikka tokihan se varmasti askeleet johtaa tänne koskenniskalle aivan ensin, kun kerta näin kivasti tästä kaloja tuli saatua.
Mutta katsotaan kuin käy. Kiitos Merikarvianjoki! Olit meille kovin hyvä <3


IMG_20190623_113812~2.jpg Pikkutaimen

IMG_20190623_125740~2.jpg

Lankosken kuohut


IMG_20190623_115638~2.jpg Puukosken tyyneys