Olipa ihanaa kolmen viikon tauon jälkeen päästä mökille ja tietenkin kalaan. Nykyisin meidän mökkeilyhän on siis pelkkää kalastusta. Aamusta iltaan. Ihan hulluksi on tää touhu mennyt. Lähtenyt lapasesta tai silleen. Mutta minkäs teet. Kai sitä huonomminkin ajan voisi viettää? Istua sisällä nenä ruudussa pelaamassa jotain tappopelejä tms. Tässähän saa raitista ulkoilmaa ja elämyksiä mitä ei rahalla saa muuten mistään. 
Kävinhän minä tosin perjantaina pienen sienikierroksen lähimetsässä. Tämä vuosi on ollut varmaan surkein sienivuosi ikinä. Kantarellejä on saatu alle ämpärillinen koko kesänä. Kaikki normipaikat loistaa tyhjyyttään. Ei siksi että joku olisi kerännyt vaan ne ei ole edes nousseet maasta. Siis aivan hirveää! Normaalisti ei ole paljon alle 100 litran kesässä jääty vuosikausiin eikä siihen ole tarvinnut paljon ponnistella että 100L on ollut kasassa. Nyt on kierretty kaikki samat paikat ja saalis n 8L. Hohhoijjakkata! Mutta onneksi on pakasteessa vielä edellistä satoa. Että hätä ei ole tämännäköinen mutta olisihan se ollut kivaa kerätä sieniä ihan kunnolla. Sain kuitenkin pienen satsin kalan seuraksi jota lähdimme la-su jahtaamaan.
Lauantaina starttasimme veneen 10 maissa kohti tuttuja kalapaikkoja. Ruohikon reunan matala antoikin ekat fileahvenet mutta saalis siinä oli nihkeää ja jäi lopulta pariin kalaan. Päädyimme siis koluamaan kaikki edellisten viikkojen ruohikonreunapaikat, syvät rinteet ja tasaisemmat alueet etsien kaloja. Hukassa olivat. Päivän saldo oli muistaakseni 7 fileahventa ja alamittakuhia taas n. 20kpl. Että ei paljon hurraamista. Pientä kalaa kyllä tuli mutta syötävät olivat hukassa. Kaiussa näkyi siellä täällä yksittäisiä kaloja ja vain harvoin 5 kalaa enempää, mutta mikään niille ei tuntunut kelpaavan. Kokeilin erilaisia jigejä, pilkillä kaikenlaisia vieheitä mutta nihkeää oli. Joskus aina joku kelpasi mutta syöntipommitusta emme löytäneet mistään. Yritimme ilta 19 asti. Me kun ei luovuteta helpolla. Mutta pakkohan se oli lopulta luovuttaa. 

Sunnuntaina päätimme etsiä uusia vesiä isompien kalojen toivossa. Emme olleet yhdessä ehtineet vielä ikinä lähtörannasta edes 3km päähän erääseen salmeen kalaan missä olen lapsena onkinut useinkin ja virvelöinyt rannalta. Kun aina on meillä matka tyssännyt jo aiemmin hyville kalapaikoille. Nyt päätimme että sinne mennään. No sieltä tuli pikkuahventa ja alamittakuhaa. Yllätys!? Eli eteenpäin matka käy. Tarkoitus oli kiertää niemen toiselle puolelle eri monttuja kokeilemaan mutta sitten niemen kärjessä alkoikin yhtäkkiä ahventen pommitus niin siihenhän me jäätiin. Olipa se taas niin kivaa!!!! Joka heitolla ahven ylös. Välillä pienempää, välillä otettavaa. Ja tottakai niitä kuhanpiruja sekaan. Outoa sanoa näin? Mutta siltä se alkoi jo tuntua. Että kuhia on vedessä yhtäpaljon kun ahventa. Tosin kokohan on pientä eli 20-40cm on se normaalikuhan koko täällä. Mutta tulevaisuus on hyvän näköinen tämän takia! Ehkä yksi kuha 20stä on mitallinen. No nyt minulle niitä napsahti 2kpl, 43cm kuhilaita. Lähtivät ruuaksi tälläkertaa. Ahvenia otimme fileoitavaksi parisenkymmentä. Pottiainekset siis turvattu taas pariksi kerraksi. Jee!
Aika jännä juttu oli se että kun se syöntipiikki loppui niin se vaan loppui. Sitten emme uusia otteja löytäneet enää, vaikka etsittiin lähialue tarkasti läpi. Samat sanat kävi tähän kuin edelliselle päivälle: kaiussa näkyi kalaa mutta suu pysyi kiinni. Ilmeisesti heillä on tarkat ruoka-ajat että nyt syödään ja nyt se loppuu: STOP! Iltaan astihan se vierähti tääkin kalastuskerta vaikka oli mökiltä kotiinlähtö edessä. Jotenkin se vaan aina venyy ja venyy. "Vielä yksi heitto, vielä yksi heitto...." Kotona olimmekin sitten vasta pimeällä. Että näin meillä :)
Ainiin. Näimme sunnuntaina järvellä valkoisen haikaran. Netistä etsimällä todennäköiseksi kohteeksi varmistui jalohaikara. Olipa kaunis lintu. Harmaahaikaroitahan siellä asusteleekin mutta tämä valkoinen pisti kyllä silmään ruohikosta todella kaukaa että nyt on joku erikoisuus maisemissa. Lähellehän se ei päästänyt vaan kaarsi karkuun jo parinsadan metrin päästä veneestä, mutta onneksi näimme kuitenkin sen lennossa ja painoin tuntomerkit mieleeni.
Hienoa oli nähdä tämä kaunis uljas lintu kaartelemassa meidän huudeilla. 

69782615_10157473392017460_7080276891948

Auringonlasku venerantaan ajellessa oli kaunis