Oi joi!!! Eipä tiedä miten kaiken näkemänsä ja kokemansa pukisi sanoiksi. Kun kuvatkaan eivät tee oikeutta sille kaikelle mitä näki ja koki. Mutta yritän kuitenkin kertoa jotain kaikesta siitä kauneudesta ja ihanuudesta Naruskassa.

Saavuimme Naruskaan illansuussa lauantaina ja kävimme ensitöiksemme ostamassa kalastusluvat viikoksi. Laitoimme ne alkamaan saapumisillalta koska eihän minua olisi saanut mikään voima pysymään pois koskelta joka virtasi 100m päässä mökistä :) Vaikka takana oli pitkä matkustuspäivä niin silti kalaan oli päästävä kun auto oli purettu kuormastaan. No täytyy kyllä sanoa että ei parempaa paikkaa olisi voinut mökille olla kuin mikä se oli. Melkein kilometrin pitkä koski loppui juuri "meidän pihaan" eli pääsimme kalaan ns. loppuliuille. Voi jehna! Eipä siinä kauaa tarvinnut heitellä kun vapa kaartui ja mittaharjus 36cm oli kädessä. Ihan siis uskomatonta! No sellaistahan sen salaa toivoikin olevan. Mutta kuitenkin ajatteli että jos ei vaikka mitään saalista tule? Mutta tuli heti kättelyssä :) Jee!!!


IMG_20190824_210600_229.jpg

Nämä harrit oli paljon värikkäämpiä myös kyljistään kuin Hossan harrit? Vai oliko tämä sitten uroskala kun purjekin oli aika iso? Kaunis kuitenkin kuin mikä <3 Kuva vain on huono kun oli niin eloisa tapaus ettei pysynyt paikallaan millään :)

Seuraavat päivät kuluivat sitten eri puolelle jokea tutustuen. Olimmehan siis ensimmäistä kertaa Naruskassa niin kaikki oli uutta ja outoa. Välillä tuli hutiosumia paikkavalinnoissa mutta monesti kyllä paikat olivat kerrassaan kauniit ja kalastuskin onnistui hyvin. Ikävähän se on myöntää mutta valinnathan jouduttiin tekemään sen mukaan miten minä pystyin liikkumaan. Rannat olivat monin paikoin hyvin pusikkoiset ja kiviset. Toisinaan soiset ja monttuiset tulvien aiheuttamien vaurioiden vuoksi. Eli ensin ajettiin rantaan tai sen lähelle, miten nyt milloinkin löytyi autolla p-paikka. Sitten Jani teki tiedusteluretken rantaan ja sitten päätettiin mitä teemme. Eli ei ollut helppoa niinkuin Hossassa ja Ruunaalla missä sen kun lähtee polkua pitkin kävelemään pitikin joen rantaa. Koska Naruskahan ei varsinaisesti ole mikään suosittu kalastuskohde, tulipaikkojakaan ei ollut kuin parissa paikassa. Ja välimatkat niihin olivat pitkiä. Ei ollut valmiita polkuja rannoilla eli töitä sai tehdä ja todella rämpiä löytääkseen kalapaikat. Tässä hieman faktaa:

Naruskajoki sijaitsee Suomessa Sallan pohjoisosassa. Joki saa alkunsa Naruskajärvestä ja laskee 47 km myöhemmin Tenniöjokeen, joka on Kemijoen sivujoki. Putouskorkeutta Naruskajoella on noin 80 metriä. Naruskajoen valuma-alue on 740 neliökilometriä. Keskivirtaama jokisuussa on 10 kuutiometriä sekunnissa. Naruskajärveen laskeva latvajoki on Ylä-Naruskajoki[1]. Naruskajoen suurimpia sivujokia[1] ovat Sorsajoki, Suoltijoet ja Sätsijoki. Naruskajoen koskia[1] ovat mm. Siekaköngäs, Iso-Kuutsiköngäs, Porttikoski, Pystökoski ja Rovakaltionkoski.

Kaikesta tästä huolimatta ihastuimme siltikin kovasti Naruskaan. Emme viikon aikana nähneet ketään muuta kalastajaa missään! Ihan uskomatonta! Tuntui hienolta kun koko joki oli ns. "meidän hallussa". Voihan se olla että yläosissa oli kalastajia mutta siinä 20km pätkällä missä me kävimme, ei ketään muuta näkynyt minään päivänä. Sitähän sitä aina toivoo. Että saisi olla ihan rauhassa. Ettei näkisi ketään muita missään, varsinkaan kalassa. Nyt se toteutui :)
No okei. Viikon aikana juttelimme yhden ihmisen kanssa muutaman sanan kun hän kyseli ollaanko metälle menossa kun parkkeerasimme autoa tien viereen. No emme olleet menossa :) Keskustelu loppui siihen :D  Että näin. Ihanaa että tälläisiä paikkoja on vielä olemassa minkä ihmisvirrat ovat jättäneet rauhaan. Niin upeaa! 
Saaliskalat täällä koostuivat pääasiassa harjuksista. Ihan sellaisista 15cm ja sitten isoin oli vähän alle 40cm. Niitä saimme molemmat paljon sekä perholla että uistimilla. Taimenia taisi molemmille tulla pari kipaletta, perholla ja uistimella? Kaikki olivat alamittaisia. Sekin oli erikoista että emme saaneet yhtään ahventa mistään vaikka heittelimme myös lampien ja järven rannoilla? Ne ovat täällä kuulemma vähemmistönä..... Yksi hauki kuitenkin saatiin kosken niskalta. Nekin ovat harvinaista "herkkua" näillä suunnin. Erikoista etten sano......
Saimme mökki-isännältä neuvoja, että mistä löytyy niitä Lapin kuuluja tammukoita. No mehän tietysti kävimme kokeilemassa niitäkin. Se oli ollut mun yksi reissun tavoite. Saada ihka oikea tammukka! Vaikka kaikki, etenkin lainlaatijat, eivät niiden olemassaoloa tunnustakkaan niin lappilaisilla on vahva vankkumaton mielipide siitä että niitä on, on aina ollut ja tulee aina olemaan. Ja niitä kalastetaan ja syödään ihan yleisesti pohjoisessa. Noudatimme nyt siis heidän näkemyksiään. Olemme sitten tämän vuoksi rikollisia tai emme? Siitä voi olla kai monta mieltä....

Ajoimme aika matkan lähelle Venäjän rajaa tunturien väliin. Puhelinkaan ei toiminut enää siellä ollenkaan. Siellä virtasi n. 2m leveä puro missä oli tuon sillan vieressä sellainen pieni levenemä. Laguuniksi minä sen ristin :) Ei muuta kun vieheet veteen. Näinkin aika pian tammukan uivan syvällä pohjan lähellä. No sinne vaan viehettä mutta ei kelvannut. Sitten se lähti muille maille vierahille. Vähän ajan kuluttua se tai joku toinen kuitenkin palasi ja sitten saikin vapa kyytiä :) Ihan uskomattomat voimat on noilla kaloilla. Mutta minä voitin ja ensimmäinen ikinä TAMMUKKA oli kädessä. VUHUU!!! Se oli n. 25cm pitkä eli kai aika iso tammukka? No tästä jatkoimme sitten toiseen paikkaan mikä oli samantyylinen. Siellä myös 2m puro ja samanmoinen "laguuni". Sieltä onnistuin saamaan kaksi tammukkaa. Toinen 20cm toinen melkein 30cm. Oi sitä riemua :) Yksi matkan iso unelma oli täyttynyt <3


IMG_20190828_165144~2.jpg

Tammukkapuron laguuni

Säät suosivat meitä alkuviikon. Lämpöä oli 2-15c. Ihan sopivaa siis meille. Polttiaisia oli aika hirveästi ja niihin ei mitkään Offit ja tervavoiteet tepsineet. Hyttyshupustakin ne tunkivat läpi. Ihan viheliäisiä otuksia! Kävimme Sallasta ostamassa sellaista ötökkäainetta mikä niihin auttoi edes jotenkin. Oli nääs Ruattalaista eli tehokkaamapaa kun Suomen tökötit kun Suomessa EU on kieltänyt liian tehokkaat aineet. Hitto sanon vaan! Sitä pitää ehdottamasti saada lisää. Eli tilaus vetämään jos ja kun Ruotsiin matkaajia löytyy piakkoin :)
Loppuviikosta sitten sää huononi=lämpeni ja sekös toi mukanaan vielä mäkärät ja itikatkin.
Voihan pee etten sano! Ole siinä sitten paksuissa vaatteissa kun on kuuma tai jos et ole niin olet kuin pakanamaan kartta kun ne syö sinut hengiltä!!! Että valita piti kahdesta pahasta parempi paha. Jonain päivänä valitsin toisin kun meinasin läkähtyä ja jalat ovat sitten nyt aika kamalat. Aih!!!! Mutta sellaista se on Lapin kalastus. Joinain öinä ilmeisesti oli jo pakkasta koska aamulla 8 aikaan mittari näytti +2c. Ruskan värejä alkoi nimittäin ilmestyä loppuviikosta jokapaikkaan. Alkuviikosta kun oli ihan vielä vihreää. Ja taas sai kamera laulaa :) No alla siitä muutama kuva teillekin katseltavaksi.
Näimme viikon aikana todella paljon poroja. Alkupäivinä vain muutamia mutta sitten yhtäkkiä niitä oli jokapaikassa. Ihan kuin ne olisi päästetty jostain aitauksesta valloilleen. Niitä oli metsissä, tuntureissa, soilla, pihalla, tiellä, poluilla, ryteiköissä ja siis ihan kaikkialla. Meidän mökin pihalla ne kävivät meidän sielläoloaikana ainakin jokatoinen päivä ja kun ei oltu mökillä, varmaan silloinkin, koska papanoita oli aina pihalla kun mökille tulimme. Aluksi kuvasin niitä, siis poroja, ihan innoissani mutta sitten vaan tyydyin ihailemaan niitä ja niiden jyhkeitä sarvia.
En ole koskaan nähnyt noin mahtavia sarvia kuin näillä poroilla poikkeuksetta oli aina. Siis ne oli aivan jättimäisiä! Varmaan 1,5m korkeita ja karvojen peitossa. Ihan uskomattoman upeita! (Alla pari kuvaa niistä.) Ei päässyt oikein mihinkään että poro ei jostain kulman takaa olisi ilmestynyt. Ai että minä nautin! Ne on upeita eläimiä. Muita eläimiä ei sitten nähtykkään oikein mitään? Muutama metso ja korppi nähtiin. Niin hei kuukkeleita näkyi kyllä kymmeniä mutta eivät olleet oikein rohkeita eli eväät jäivät niiltä nyt syömättä. Mullahan on aina leipää mukana niiden varalle :) Ehkä ensi kerralla kesytän jonkun kuukkelin syömään mun kädeltä leipää......
Kaikkinensa viikko oli ihana ja meni aivan liian nopeasti. Nähtävää jäi vielä paljon seuraavalle kerrallekin. Toivottavasti se tulee jo ensi kesänä.... Näiden tunteikkaiden sanojen ja ruskakuvien myötä, kiitos Naruska <3 Olit ihana uusi tuttavuus ja veit kyllä sydämeni <3
Itku silmässä kotiinpäin taas kerran pohjoisen mailta lähdin <3 Se on vaan niin mun paikka <3

"Jylhät tunturit nuo, ovat kirkkoni mun. Siintävän taivaan nään huipulta kun, kanssasi tunturin tuulia päin, kuljemme yhdessä näin käsikkäin. Eteemme aukeaa taivas ja maa, nähdä ne saan, niin polttavaa. Tuntureiden luo, hiljaa vaellan. Mieleeni ne tuo, ajan kauneimman. Tuntureiden luo, sinne aina jään, missä virran vuo kohtaa polun pään." 

(Lasse Hoikka: Tunturituuli)


IMG_20190831_143103~2.jpg

Ruskaa alkoi olemaan soisilla paikoilla

IMG_20190831_143007~2.jpg


IMG_20190831_121229~2.jpg

Onkohan joku Pyhtääläinen käynyt täällä maalaamassa nämäkin kivet?

IMG_20190831_105441~2.jpg


IMG_20190831_105411~2.jpg


IMG_20190831_102810~2.jpg

IMG_20190830_101543~2.jpg

Sitkeä sissi

IMG_20190831_102332~3.jpg

Karhutunturin kota

IMG_20190829_190921~2.jpg


IMG_20190829_143226~2.jpg


IMG_20190829_091402_017.jpg

Valkoinen poro loisti suorastaan tunturin rinteellä

IMG_20190828_170504~2.jpg

Maisemat oli kerrassaan upeat mutta eivät ne kuvissa näytä oikein miltään.

IMG_20190828_170306~2.jpg


porot.jpg

Huilitauko näillä upeasarvisilla poroilla.

IMG_20190828_170322~3.jpg

Porolle iski pisuhätä :D

IMG_20190828_165743~2.jpgYksinäinen Yksinäinen kelo

IMG_20190828_165733~2.jpg


IMG_20190828_150553~2.jpg


IMG_20190827_102107~2.jpg

Ne vähän pelästyi kun olin kalassa omassa rannassa 

IMG_20190826_140524~2.jpg

Pieni mutta pippurinen luonnontaimen

IMG_20190831_220104_781.jpg

On se tie......Lapin malliin :)

IMG_20190831_103915~2.jpg


IMG_20190828_194940.jpg

Iltanuotiolla kodassa. Takana siintää Venäjän tunturit.

IMG_20190827_150458~2.jpg

Kalamies koskessa.

IMG_20190827_135948_763.jpg

Onnellinen <3