Noh ehkä nyt vähän liioiteltu otsikko mutta siltä minusta tuntui. En ollut ennen lauantaita IKINÄ voittanut yhtään laiturikisaa. En oman seuran, en piirin, en avoimia, en mitään. Ikinä! Hopeaa ja pronssia on tullut niin pm-kisoista kuin muistakin pari kertaa, mutta voitto on kiertänyt minut kaukaa. Nyt se sitten napsahti kohdalle. Ja oikein kaksinkertaisena!
Kisa-aamu oli aurinkoinen mutta tuulinen ja viileä. Silti minua ei päivän aikana palellut koska olin pukeutunut kuin napajäälle. Eli keli oli aika kohdallaan. Paikkahan oli minulle uusi ja outo jälleen kerran eli Kuusisen syvät laiturit. Nimensä veroiset :) Menin lähimmälle laiturille mikä lähtöpaikasta oli ja valitsin ensimmäisen veneen peräosan tyynen alueen. Noh siinä sitten istua kökötin koko kisan ajan. Ei tarvinnut paikkaa vaihtaa. Yllätys oli suuri kun niin lähellä rantaa oli aivan hirveän syvää. Vettä oli varmasti 10 metriä? Siimaa sai lapata ulos sen minkä vavassa oli. Kaikissa vavoissa se ei edes riittänyt ja aikaa tuhrautui vapojen kanssa venksailuun kun ei ollut tietoa minkä verran siimaa oli tarjolla missäkin vavassa. Sain päivän aikana kaikki pitkät vavat jotenkin rikki tai siimat solmuun. Että eihän se mennyt kuin Strömssöössä mutta lopussa kiitos seisoi. Ihme kyllä. Mutta joo. Alussa kun sain ensimmäisen vieheen lähelle pohjaa oli ahven jo heti kiinni. En ehtinyt edes pilkkiä. Eli taas lapattiin siimaa takaisin ylös kun se juuri vasta meni alas :) Heh. Ja sitä jatkui ensimmäisen tunnin tai oikeastaan kai melkein kaksi ihan mukavaan tahtiin. Välillä tuli ahvenia, sitten sekalaista särkikalaa. Mutta kuitenkin tuli. Jossain vaiheessa vasta hokasin etten pilkkinyt edes pohjassa. Ainakin metrin pohjasta olivat kalat olleet kokajan. No eipä siinä. Pääasia että sain kalaa. Sitten yhtäkkiä se vaan loppui. Kokeilin eri vieheitä niin pohjassa kuin siitä ylempänä mutta ei. Hiljaista oli. Sitten huomasin että toiset vetelee salakoita ja päätin alkaa kokeilemaan niitä minäkin. No sain siinä touhussa ainakin kolme vapaa sököksi. Mutta sain salakoitakin. Ihmeellistä! Ilmeisesti kalojen koko vs. morrin koko osui nyt kohdalleen koska niitä kertyi muutama kilo minun reppuun. Toki niitä pääsi paljon irti niin veden alla, veden päällä kuin kädessäkin. Eli en tätä lajia edelleenkään osaa. Mutta yritän harjoitella ja parantaa osaamista. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...... Ihmetys olikin siis todella suuri kun palkintojen jaossa selvisi että voitin ensiksikin naisten sarjan ja samalla mulla oli päivän paras tulos eli voitin siis seuran mestaruudenkin! Mitäh?? Minä??? Ihan hullua!!!! Mutta olin kiitollinen ja tyytyväinen että onnistuin joskus minäkin tässä lajissa. Olen kuitenkin monta vuotta jo näitäkin kisoja kierrellyt. Hyvä mie :)
Kisan jälkeen kurvasimme vielä litkaamaan haileja. Koskaan emme olleet käyneet iltapäivällä kokeilemassa sitä hommaa. Ainoastaan aamulla ja illalla. Siksi olimme vähän hoomoilasena että mitenköhän meidän käy. Tuuli oli aikamoinen ja tietenkin väärästä suunnasta niin minulle kuin kaloille. Noh sateen sattuessa sateessa eli litkattiin siitä huolimatta ja eipä se lopulta liiemmin haitannut. Pari tuntia vierähti siinä hommassa ja saimme yhden kerran ruokakalat ylös. Jes! Namiruokaa siis tiedossa illaksi. Näitä siis emme ikinä pakasta vaan syömme heti samana päivänä tai viimeistään seuraavana. Ja hyviä olivat taas kerran, puikalaperunan kanssa joita on vielä jäljellä Lapin tuomisina ja kermaviili-suolakurkkukastikkeen kera. Slurps! Vähän aikaan huilattuani ruuan jälkeen minä olisin ollut valmis lähtemään vielä ahven/kuhajahtiin illalla mutta jotenkin en edes uskaltanut ehdottaa koska olin varma etten saa vastakaikua meillä asiaan. Että nyt jäitä hattuun akka, istutaan perkules sohvalla telkkua katsellen ja huilataan.......
​No niin kai sitten :) :) Dääm!

Sunnuntaina sitten pääsin merelle veneellä kalaan. Keskityimme siis kuhan ja ahvenen jigailuun Haminanlahdella. Nyt alkaa minun makuun olla jo liikaa porukkaa jokapaikassa. Laiturit pursuaa heittäjiä, samoin lahdella on veneitä kun jossain kalakisoissa vieri vieressä. Ja kun kaikki eivät noudata kohteliaisuutta, toisten kalastajien humioimista ja sääntöjä niin välillä meno on aika villiä ja aikamoista...... En tykkää :( Onneksi löysimme rauhallisiakin paikkoja missä sai olla aika rauhassa kalassa. Saimme muutamia kuhia sekä fileahvenia aika mukavan läjän. Eli taas tuli fileitä mojova kasa pakkaseen laitettavaksi. Ihan kun nyt hirveäsit olisi taas tarvittu mutta kyllä ne sieltä talven aikana tulee syötyä monessa eri muodossa valmistettuna. Se on varma se.
Viikolla taidetaan ujuttautua laiturille kalaan useana iltana. Veneellä ehkä kerran. Katsellaan säitä ja muita tilanteita. Sen mukaan edetään......