Kyllä se niin on kun otsikossa seisoo. Hermot alkaa olemaan aika koetuksella näiden kelien takia. Tammikuu on jo lopppupuolella ja talvea ei näy ei kuulu. Siis mitä hemmettiä täällä oikein tapahtuu!!!???? En muista milloin viimeksi olisi tälläinen talvi ollut että ei ole lunta eikä jäätä? Onhan se talven tulo joskus aina venähtänyt jonkun verran mutta ei kyllä näin kauas..... Alkaa olemaan vitsit aikas vähissä. Ei paljo naarata ei.....
Tästä syystä kantavien jäiden löytäminen alle tunnin ajomatkan päästä alkaa olemaan jo aika lottovoitto. Lauantaina suuntasimmekin jälleen jäitä etsimään tuolta pohjois-Kymestä. Tai no oikeastaan emme etsineet vaan paikka oli jo tiedustelupuhelujen jälkeen selvillä mutta jäätilanne tosin oli vähän niinjanäin että mennäkö vai eikö mennä. Ei siinä auttanut muu kuin ajella paikanpäälle katsomaan että missä mennään. Noh jäätä oli järvessä mutta rannat olivat sulia eli jäälle pääsy oli hieman ongelmainen. Miesten ja lautaviritelmän avulla päästiin kaikki jäälle turvallisesti. Jää oli aika kovaa, ei ehkä ihan teräsjäätä mutta aika lähelle kuitenkin. Mutta paksuutta oli alle 10cm. Noin 8cm taisi olla keskiarvo mitä mittailimme kulkumme edetessä. Toisella rannalla tosin vain 5cm. Sinne minä en enää mennyt. Liian ohutta mulle....
Täytyy sanoa että koskaan en muista jäällä pelänneeni koska se on aina ollut yli sen 10cm ja vahvaa jäätä. Nyt ei ollut ihan niin varma olo kun tiesi että se ei sitä minun pelkorajaa 10cm ole. Jalkojen alla jää oli hiljaa kun käveli mutta kun hyppäsi potkurin päälle se jossain kohdin alkoi inhottavasti rutista ja ohuita halkeamia alkoi ilmestyä sinnetänne. Eli potkurilla ei kannattanut potkutella vaan kävellä vain hiljalleen. Siksi matkamme tyssäsi aika lähelle lähtörantaa koska fiilis ei ollut ihan paras mahdollinen sen takia. Toki oli naskalit kaulassa ja heittoliinakin repussa ja auttajia 5kpl mutta silti.... Oli vähän liian jännää. Kalatkin olivat aika tiukassa. Tämä on kuulemma sellainen järvi että siellä joko on isoa kalaa tai ei mitään. Osalla porukkaa taisi toteutua tämä ei mitään ja meillä muilla muutama parempi kala nousi jään päälle. Minun eka kala oli kuha. Pilkin ensin Sairalla ja uudella Mambo päällä. Näytti kivalta ja ui hyvin mutta ei kelvannut kaloille joita kaiussa näin. No vaihdoin pienee hopealilaan tasuriin ja heti lähti pohjasta viiva ylöspäin ja pamautti tasuriin kiinni. Hieman alamittainen kuhahan se oli mutta kiva kun kuhakausikin tuli avattua :) Viereisellä avannolla pamahti sitten paremmin, 48cm mittakuha. Hyvä Jarssu! Minun kuha pääsi tietenkin kasvamaan, toinen ilmeisesti päätyi pannulle! Istuskelin aika kauan samalla reiällä koska ei huvittanut mennä yhtään pidemmälle sillä jäällä. Se kannattikin koska kohta pystypilkkiin vaihdettuani pamautti filekokoinen ahven koukkuun. Jee! Sen jälkeen sain vielä pari pienempää ahventa mutta loput kalat eivät ottaneet ei sitten mihinkään vaikka mitä niille tarjosin. En tiedä mikä niitä vaivasi. Kun ei kelvannut mikään viehe. Mutta sellaista se välillä on. Ehkä siksi tämä onkin niin kiinnostavaa. Että huonolla syönnillä löytää sen ottipelin ja onnistuu saamaan saalista. Tai jos saalis jää saamatta, voi miettiä syitä tähän jälkikäteen ja kenties oppia virheistään jotain? Poistulo jäältä olikin sitten vähän jo liian jännää. Päivä oli lauha joten jää ei ainakaan parantunut. Hiljakseen kävelin samaa reittiä kuin sinne meninkin ja jää piti omaa rutinaansa siellä täällä nyt jo jalkojenkin alla. Potkuttaa ei voinut yhtään, koska rutina kasvoi heti....Hyi mikä ääni..... No avustettuna lankkuja pitkin pääsin laiturille ilman kastumista ja jään särkymistä. HUH HUH! Eipä ollut itku kaukana helpotuksesta kun penkille rannassa istahdin! 
Nyt kyllä odotetaan rauhassa jäiden vahvistumista. Tuo oli vähän liian jännää jo minulle. Toiset pilkkivät kyllä täyttä häkää varmaan nytkin samalla paikalla mutta minä en tästälähin sinne jäälle kyllä mene jos se ei ole 10cm teräsjäätä vähintään. Kyllä näin on! Vaikka olenkin fanaattinen kalastaja ja umpipilkkihullu niin en sentään mene minne vaan ja oman henkensä kaupalla. Koska haluan nauttia tästä harrastuksesta vielä tulevinakin vuosina :) Eli pilkit pussiin joksikin aikaa. Niin ikävää kun se onkin. Voihan tässä vaikka sitoa perhoja iltojen iloksi. Että sentään jotain kalastushässäkkää on sormissa ja silmissä :) Hullu mikä hullu :)