Eipä sitä olisi lauantaiaamuna uskonut miten hieno päivä on tuloillaan. Välillä se vaan napsahtaa palaset kohdilleen.
Suuntasimme jälleen kohti Savitaipaleen vesiä, koska siellä oli tiedetysti jäätä puolet enemmän kuin täällä. No niinpä oli nytkin. Menimme eräälle lammelle ja jäätä oli heti 20cm kun ekat reiät kairasimme lähtörantaan. Pohjoispäässä lampea oli 15cm ja eteläpäässä yli 30cm varjoisissa reunoissa. Että eroa oli kovasti etelän ja pohjoisen jään paksuudessa mutta turvallista kovaa jäätä jokapaikassa. Eikä lunta ollenkaan eli potkurilla mitä mainioin liikkua. 
Aloitimme pilkkimisen keskivaiheilta lampea. Heti huomasin että onpa kirkas vesi. Ja koska päiväkin oli aurinkoinen, tuli heti tuttu "Hossa-fiilis". Kala olisi vaikea saada tällä kelillä ja veden yhdistelmällä. Monta tyhjää reikää tuli kairattua mutta aina välillä joku ahven nousi jään päällekin. Pohjoisrannasta löysimme pienen alueen missä ahven söi paremmin. Sai lapata reilun kilon verran yhdestä reiästä ahvenia. Koko vaan ei ollu mitään ihmeellistä. Olisiko isoin ollu 100g. Mene ja tiedä. Mutta kivaa oli kun sai pilkkiä hienossa kelissä. Jossain vaiheessa lähdimme kohti eteläpäätä ja samalla alkoi keli muuttua synkäksi. Ja pian alkoikin kunnon lumimyräkkä. Lunta tuli hetken aikaa tosi sakeanaan. Ei oikein eteensä nähnyt. Ihan kuin olisi ollut ukkoskuuro, ilman jyrinää. Sitten sade loppui ja kohta alkoi uudestaan. Merkillinen sää :) Yhden tämmöisen sateen aikana istuskelin 3,5m kohdilla ja huomasin kaiun näytöllä pohjassa liikettä. Tarjosin kalalle erilaisia morreja mutta ei sitä kiinnostanut tulla edes katsomaan. Laitoin sitten kauan aikaa morrikukkarossa olleen tumman väriä vaihtavan morrin ja siihen pari surviaista. Laskin morrin pohjaan ja odotin. Ei mitään eloa. Ajattelin että nostetaanpa se metri pohjasta ja katsotaan mitä sitten tapahtuu. Ja sitten tapahtui!!!! Viiva lähti päättäväisesti kohti morria ja pysähtyi sen kohdalle. Viiva kasvoi palloksi. Tuli mieleen Hossan harjukset ja kirret. Nekin näyttää isolta kurpitsalta näytössä kun kohdalle pysähtyvät. Hetken mietin että hitto ei kai se hauki vaan ole, kun niin nopeasti syöksyi morrin perään. En ehtinyt kuitenkaan ajatella pidempään kun kala oli jo kiinni! Jipii! Äkkiä vavan ruuvia auki ja siimaa esille ettei taas käy kun viikko sitten. Onnistuin ja väsytys alkoi. Ensin se hiukan putkutteli vastaan ja vei siimaakin metrin verran, mutta sitten tuli ihmeen helposti avantoon. Onneksi muuten otin aamulla 5" kairan enkä 4". Ei olisi nimittäin sopinut ilman ongelmia siihen reikään.
No avannossahan oli tietenkin sohkaa kirkkaan päivän/veden vuoksi eli en nähnyt mitään missä kala menee ja koska on kohdalla. Oikeastaan ihan hyvä. Olisi nimittäin voinut alkaa käsi tutista jos olisin nähnyt. Nyt sain jotenkin ihmeen kaupalla kalan osumaan reikään pelkällä säkällä. Sohkan seasta pilkisti pää ja minulta pääsi huokaus. No hitto, sehän on lahna. No just joo. Mitenhän minä tän saan täältä ylös? Yritin tarttua kidusten takaa mutta kala sätkytteli ja tuntui olevan jumissa reiässä. No niinpä tietysti kun on iso lahna. Jumiinhan se jää. Kala sukelsi takaisin avannon syvyyksiin ja jäähileet vaan pomppivat ylösalas reiän suulla. Minä ajattelin että hyvä, sinne meni, eipä jäänyt jumiin. Mutta ei. Kala oli edelleen kiinni siiman päässä ja pää tuli uudestaan esiin jäähileen seasta kun kiristin siimaa. Ajattelin että ylös se sieltä nyt otetaan vaikka miten. Työnsin käden niin pitkälle kun yletin sinne reikään ja nostin kalaa ylöspäin samalla kun vedin siimasta. Ja sieltähän se lahna alkoi hiljaa nousta selkä jään seiniä raapien ylös. Sen jälkeen ilmeeni olisi varmaan ollut näkemisen arvoinen kun lahnaa vaan tuli ja tuli ja ei se ollutkaan enää lahnan näköinen. Sehän on.............................. SIIKA!!!!!! Siis mitä ihmettä!! Eihän tässä lammessa pitänyt olla siikoja ollenkaan????? Siis häh??? Hihkuin ja pompin riemusta kun se jätti mötkötti jäällä. Olin ihan äimän käkenä että mitä just tapahtui?????? VOU! Mutta siika se oli ja vieläpä komea sellainen. Siis niin hieno fiilis! Jes!
Ei muuta kun pikainen tainnutus ja verestys ja illalla saisi savupönttö pitkästä aikaa laulaa :)
Tämän jälkeen kalastuksesta ei oikein tullut enää mitään kun päässä pyöri vaan että mitä ihmettä ja miten ihmeessä ja miksi just minä ja siis miten täällä ja siis häh..... :) Aika sekavat fiilikset. Lumisade yltyi raesateeksi ja tuulikin koveni niin päätimme lähteä kotia kohti.
Kun olisi taas illlalla sitä hommaa tiedossa ihan riittämiin. Mutta päivä oli antoisa ja mukava ja löysimme uuden kivan pikkulammen minne varmasti palaamme uudelleen kalaan.
Kiitos Ahti ja Savitaipale!

89872384_10158027666362460_2729584220644

Möllykkätä 52cm ja 1300g edestä tälle "eskimolle" annettiin :)