Meillä oli jo aikaisin keväällä varattu viikko lomaa juhannuksen jälkeen. Tarkoitus oli mennä Lieksaan Ruunaalle jälleen kerran kalastamaan mutta sitten tulikin se kirottu helle ja pilasi koko loman. Kun aikaisempinakaan vuosina ei ollut tuolla viikolla ollut kuumaa kun siellä aina meidän porukasta joku kokoonpano on käynyt kalassa niin tietenkin kun me ekaa kertaa olisimme juuri sillä viikolla sinne menneet, eikä loppukesästä, niin nyt iski tottakai joku ennätyshelle. Tietenkin. Jep.
Olimme jo varanneet asuntovaunun meille joten eihän se auttanut kuin sitten ajella vaunu perässä mökille ja viettää lomaviikko siellä. Toiset varmaan olisi kiljuneet riemusta kun mittari hipoi 30 astetta harva se päivä mutta me ei kuuluta siihen joukkoon. Ei sitten yhtään. Me istuttiin/maattiin kaikki päivät mökissä tai joskus mökin terassilla varjossa ja tuijotettiin kelloa että koska alkaa ilta ja ilma viilentyy että pääsee edes iltamyöhällä kalaan käväsemään. Tunnelmat oli siis hyvin mollivoittoiset koko hiton viikon. Ei yhtään naurattanut kun loma meni ihan pieleen sään vuoksi. No mullahan tietysti myös kuumuus käy kropan päälle aina kun mittarilukema kohoaa yli 20 asteen varsinkin jos aurinko vielä paistaa. Eli olo oli siitä syystä varsinkin to-pe hyvin tuskaisa kun oli 32c mittarissa. Elin silloin vain hetki kerrallaan ja toivoin että selviän hengissä aina seuraavaan sydämen lyöntiin ja hengenvetoon. Jotenkin ihmeesti sitten selvisin. Mutta helppoa se ei ollut. Ja olo oli todella väsynyt ja nuutunut vielä sunnuntainakin sen takia. Inhoan niin tuollaisia hellekelejä. Ei ne ole ihmisiä varten. Eikä kyllä eläimiäkään. En ymmärrä että joku niistä oikeasti nauttii. Naapurimökilläkin näyttivät grillaavan itseään aamusta iltaan rannassa. Hyi kamala! Itse en pystynyt käydä edes rannassa kun tuntui että henki lähtee siitä poltteesta. Hyi hitto mikä sää!!!! 
Kalassa siis kävimme aina joskus iltaisin n 20-01 välillä kun sää antoi myöden. Helteestäkö lie johtunut mutta kalatkin olivat  aika kateissa tutuilta paikoiltaan. Kuhia kyllä löydettiin joka reissulla mutta koko oli 20-40cm järestään. Löytyi kyllä niitä mitallisiakin muutamia mutta todella heikosti siihen nähden mitä on ennen tähän aikaan tullut. Ja ahvenet ne vasta hukassa olivatkin. Kaikki entiset hyvät syvänteet ja niiden reunat tuli ajeltua ristiin rastiin mutta kaiku piirsi vain tyhjää. En ymmärrä minne ne olivat itsensä parkkeeranneet. Kokeilimme myös matalikot sekä ruohikon edustat mutta ahvenia tuli vain yksi sieltä toinen täältä ja koko oli niissäkin pienehköä. Kenties ne olivat karanneet Venäjän puolelle kun siellä on vielä syvempää kuin meillä Suomen vesillä. En tiedä. Mysteeri oli kyllä tuo viikko kalan suhteen. Mutta ehkä nyt kun säät on olleet mitä parhaimmat ja vedet viilentyneet niin kalatkin alkaa taas palailemaan paikoilleen ja syömään. Sen näkee sitten toivottavasti ensi viikonloppuna.

Seuramme toinen osakilpailu ongittiin Hovinsaaren vesillä. Keli oli muuten mitä parhain mutta tuuli vähän teki temppujaan tai pitäisikö sanoa että minä en osannut lukea sitä oikein. Kisan alettua minä ajattelin kaivaa esille minun hiilukuituisen 10m ongen ja onkia sillä että yletän pidemmälle kun en rantapenkerykseltä päässyt rantaan asti onkimaan näiden "vaivojen takia": Ajattelin että ei se tuuli niin ota siihen onkeen että voin sillä onkia. No ensimmäinen heitto vastatuuleen ja vavan kärki sanoi kraks. Jep. Poikkihan se kärki meni. Voihan vee etten sano!!!! Eikun onki kasaan ja 7m vapa esille. Sillä sitten ongin mitä yletin ja eihän se oikein kalaa antanut tällä kertaa kun en ylettänyt tarpeeksi kauas missä kaloja molskahteli. Vaihtelin hieman paikkaa kisan aikana mutta en vaan kalaa löytänyt. Että minkäs teit. Toiselle sijalle asti vasta ylsin. Että sellainen päivä. Ehkä ensi kerralla paremmin vaikka Tervasillalta en ole onnistunut kalaa löytämään sen muutaman kerran mitä siellä olen käynyt. Että odotukset ei ole korkealla mutta lähdetään kokeilemaan. Sittenhän sen näkee mitä tapahtuu. Vai tapahtuuko mitään :)