No nythän se sattui kohilleen. Meinaan ponnistus nappiin lankulle. Osuttiin melkoiseen ahvenmylläkkään. Mutta nyt asiaan.
Vihdoin alkoi odotettu syyskuu. Tätä sitä on vartuttu pilkkikauden lopusta eli toukokuusta lähtien että koska se oikein alkaa. Nyt se alkoi! Ja millä tavalla! Enpä olisi perjantaina vielä uskonut mitä viikonloppu tuo tullessaan. Tälläisistä syöntihulinoista näkee vain unia mutta nyt se kävi taas toteen. Pari vuotta sitten osuttiin ihan samanlaiseen tykitykseen samalla järvellä ja nyt taas.
Niin siistiiiiii ettei mitään rajaa!!!!!
Eli lauantaiaamuna ajelimme veneellä mökin naapurijärvellä taas tuttuja kalapaikkoja läpi.
Ei oikein syöviä kaloja löytynyt. Mulla yksi mittakuha, pari haukea ja ahventa. Siinä kaikki. Päätettin ajaa sitten reilu kilometri yhteen hyvään 5-10m rinteeseen missä ennenkin on ollut hyvää syöntiä. Parkkeerattiin vene 5m kohdalle. Heitin ekan heiton matalampaan suuntaan. Vähän aikaa ehdin kelata ja pam ahven kiinni. Ja irti. Ja kiinni. Ja irti...... Tätä jatkui veneelle asti kunnes se lopulta jäi kiinni. Ihan mukava fileahvenmöllikkä. Tästä syttyi kirjaimellisesti lamppu pään päälle. Hei tämähän on nähty täällä ennenkn. Kun ahven on noin hanakalla päällä, se ottaa mihin vaan ja yleensä sillä on aina kavereita mukana, mitkä kilpailee jigistä ja seuraa jigissä kiinni olevaa kaiffaria veneelle. Tiputin samantien jigin veneen viereen n. 3m syvyyteen ja sehän oli kuin olisi lihapalan heittänyt pirajaparveen. Alla alkoi sellainen tykitys että huhhuijakkaa. Jigiä vietiin kun metrin mittaa. Ei siitä pian ollut jäljellä kuin pelkkä torso eli pyrstö oli syöty ja muuten jigi ihan räjähtäneen näköinen, kyljistä auki ja koukussa väärinpäin kiinni. Mutta se ei menoa haitannut. Ahventa ylös ja jigiä takaisin alas ja pommitus senkun jatkui. Kalakaveri uitti normaalia ehjää jigiä metrin päässä niin se sai olla aika rauhassa mutta minun "torso" kelpasi ihan erilailla. Kun annoin hänelle toisen samanlaisen jo aiemmin saman kohtalon kärsineen jigin, alkoi myös vieressä pommitus. Siinä sitten käsi kävi molemmilla hyvin tiuhaan ja sumppu täyttyi. Olihan siinä toki seassa pienempääkin ahventa eli valikoimme sumppuun sopivat ruokakalat. Voi vitsi että oli hauskaa! Ihan älytöntä puuhaa. Parvi oli puolessa tunnissa kalastettu läpi. Sitten sai huilata. Johan siinä alkoikin ihan käsi väsyä :) Pari tuntia etsittiin vielä kalaa mutta ei sitä vaan tuntunut löytyvän enää mitenkään ihmeemmin. Sattumakaloja vaan sieltä täältä. Se päivä oli siinä. Kiitollisina suuntasimmemökille fileointihommiin. Jes! 
Sunnuntain ajelimme samalle hotspotpaikalle suoraan ja näinhän se oli kuten usein ennenkin. Paikka oli ihan tyhjä. Kiertelimme rinnettä ees taas mutta ei oikein mitään kummempaa löytynyt. Sattumakuhia, pieniä sellaisia ja muutamia ahvenia. Hauki vei jigit pariin kertaan ja alkoi jotenkin tuntua että eikö tänään löydy mitään otettavaa kalaa? No sanoin sitten että mennäänkö tuonne kapeikkoon, missä viime syksynä saatiin hyvin ahvenia. Siinä on sellainen vielä jyrkempi rinne 2-9m sellaisessa kapenevassa salmessa. No sinnepä siis suunta ja eikun kokeilemaan.
Aika hiljaista tuntui ensin olevan. Sitten kaverilla tärppäsi hyvänkokoinen ahven matalan suunnasta ja kun se oli ihan veneen vierellä, näin että toinen ahven seurasi sitä. Hahaa!
Lamppu vilkahti pään päällä. Olisiko nyt sama juttu kuin eilen???? Ei muuta kun jigiä veteen veneen viereen parin metrin syvyyteen ja jee heti otti ahven kiinni. Ja samanlainen filekokoinen. Jes! Jiginä tietenkin se sama torso mikä edellisenä päivänä pelitti. No tämähän oli sitten eilisen toisintoa. Jigiä veteen ja ahventa ylös. Ihan hullun hommaa melkein voisi sanoa! Syönti oli vielä edellistä päivää kovempaa ja kesti ainakin tunnin. Välillä parvi nousi metriin pinnasta, välillä se oli n 4m pohjassa. Piti vain seurata herkeämättä mikä oli oikeas syvyys. Ja sitten paukkui :)
Ihan mahdoton tuuri että löydettiin molempina päivinä tälläiset parvet. HUH HUH! Nyt raakattiin aika rankalla kädellä ahvenia takaisin veteen eli otettin yhteensä 50 ahventa fileoitavaksi. Hommaa sitä oli siinäkin jo ihan kylliksi. Sumppua ylösnostaessa tuntui että siitä katkeaa kohta naru kun se painoi niin kovasti. Herranen aika miten niitä oli paljon. 
Ja vielä kun kaveri veti lopuksi neljällä peräkkäisellä heitolla sieltä syvän puolelta 4 kuhaa mistä kaksi oli lähes 50cm ja yksi 45cm niin jepa jee. Kalaa oli nyt yllin kyllin ja oli hyvä lopettaa päivä siihen. Ei makiaa mahan täydeltä tai silleen. 
Ei voinut muuta kuin hymy korvissa ajella mökin suuntaan. Ihan huippuviikonloppu järvellä.
​Kiitos Ahti ja meidän kalastajan paratiisi. Tätä muistellaan vielä pitkään <3