Onneksi sen verran tauti hellitti viikonlopuksi että uskaltauduin lähtemään mökin kalavesien ääreen. Vaatetta oli mukana kuin talven pilkkireissulla että ei vaan saisi itseään kipeämmäksi. Mökillä oli 12c lämmintä kun illalla sinne saavuttiin. Ei muuta kun tulta takkaan ja kaasulämmitin täysille. Yöllä olikin sitten ihan hyvä nukkua. Tosin en oikein hyvin nukkunut kun niin odotin sitä kalaan pääsyä. Vilkuilin kelloa 4 alkaen että joko kehtaa nousta :) No nousin sitten jossain vaiheessa valostumisen jälkeen ylös, kun en enää kestänyt vaan olla sängyssä. Laitoin tulta takkaan ja aamupalan työn alle niin päästäisiin ajoissa lähtemään kalaan. 
Kun oltiin vihdoin kaikkien aamutouhujen, itsensä michelinukoksi pynnäämisen ja auton pakkaamisen jälkeen ajettu lähelle venerantaa, niin matka tyssäsikin ihan yllättäen muutama sata metriä ennen rantaa. Myrsky oli kaatanut kuusen yli tien. No ei muuta kun takaisin mökille hakemaan sahaa että päästään veneelle. Ainahan meillä on muulloin autossa kaikenlaista tärkeää kampetta kaiken varalta mukana, mutta tietenkin nyt kun sitä sahaa ja kirvestä ym olisi tarvittu, niitä ei ollut. Muistettiin että ennen pohjoisen reissua ne nostettiin sieltä pois kun auto meni appiukolle lainaan. No että ihan kiva ja silleen. 
Saha haettiin siis mökiltä ja sahattiin kuusi latvasta poikki ja käännettiin se tien sivuun että mahduttiin ohi. Mökille tulomatkalla oli kaksi muutakin isoa kuusta mennyt nurin mutta onneksi muutaman metrin ohi tiestä että niistä ei ollut haittaa ajamiselle. Ei siis ihme että tälläkin tiellä oli siellä täällä puita nurin, mutta tämä oli sitten tukkinut tien ihan kokonaan. Että ilmeisesti kukaan ei ollut täällä ajellut kun puu oli siinä saanut pari päivää lojua? Sellaista se täällä on :)
Jännitys vähän nousi kun saavuttiin veneelle että mitenköhän siellä on asiat, koska veneen luona on paljon sellaista hoitamatonta metsää, kelopuuta, isoja kuusia jne. Onneksi kuitenkin vain pelkkiä risuja oli veneen päällä ja ympärillä eli tuhoilta oltiin säästytty. Huh! Järvellä kävi nytkin aikamoinen aallokko vaikka meidän mökillä ei aaltoja ollut nimeksikään. 
Tämä on siitä kummallinen järvi että siellä tuulee aina pitkin järveä vaikka meillä olisi ihan toisenlainen ja suuntainen tuuli. Koskaan ei voi tietää että mikä keli siellä on. No päätettiin silti lähteä ajelmaan hiljakseen rantoja pitkin 4km matka sinne viimekertaiselle kalapaikalle. Onneksi laitoin sadeviitan päälle sillä vesi pärskyi keskipenkille asti ja ilman sitä selkä olisi ollut märkä. Matka tuntui kestävän ikuisuuden, koska kovaa ei voinut ajaa. Mutta perille päästiin ja siellä tuuli oli ihan ok. Pientä lainetta vain havaittavissa. Viime reissun hyvä kohta ei nyt antanut mitään kalaa. No eipä yllättänyt. Vaihtelimme paikkaa samalla salmen suulla sinne tänne ja jossain vaiheessa löydettiin ahvenia aika läheltä rantaa, mutta ei sellaista syöntiä löytynyt kuin viikko sitten. Nyt ei voinut paikkaa oikein vaihtaa sinne minne halusi mennä, vaan oli mentävä tuulen ehdoilla. Saatiin myös muutamia kuhia mutta ei niitäkään oikein hyvin edelliskertoihin verrattuna. Yksi mitallinen vaan taisi tulla? Oliko kova tuuli sekoittanut veden ja kalat vai mikä oli? No lopputulema oli kuitenkin että kymmenkunta ahventa otettiin evääksi. Kuhia ei yhtään. Tälläkertaa oli tälläinen reissu.

Sunnuntaina aamu oli edellistä aamua viileämpi (+3c) sekä onneksi tyynempi. Usvaa nousi mökkijärveltä auringon jo kivasti paistaessa ja maisema oli todella hieno sitä katsellessa ja aamukahvia nauttiessa. Säätiedotus tosin lupasi kovenevaa tuulta päivän mittaan, niin minäpä sitten pynttäsin eilistä enemmän vaatetta haalarin alle. Jep. Hieno veto. Aamulla aurinko porotti, järvi oli lähes tyyni ja minä sulin haalarin sisällä. Hohhoijaa..... No mutta ainakaan ei palellut :) Päivän mittaan tuulta hiljalleen alkoi olla enemmän, niin lopulta vaatekerrokset oli oikein hyvät. Ei palellut eikä ollut kuuma. Nyt pääsimme käymään myös muissa paikoissa, koska ei tarvinut olla tuulen armoilla ja mennä sen ehdoilla. Saimmekin tänään ehkä siitä johtuen paremmin kuhia eli varmaan parisenkymmentä yhteensä ja mitallisiakin 5kpl. Otettiin tosin vain kaksi mukaan ruuaksi. Loput pääsi kasvamaan. Ahvenia ei taaskaan löytynyt parvessa vaikka miten ajeltiin ja etsittiin. Sieltä täältä sumppuun eksyi yksittäisiä pulskia tapauksia mutta ei oikein mitään ihmeempää syöntiä ollut. Mutta ei se haitannut. Pääasia että sai kalastaa ja olla järvellä. Siellähän se päivä menee että huiskis vaan. Kotona se tuntuisi ikuisuudelta. Mutta kalassa aina menee aika liian nopeasti ja on pakko lopettaa ja lähteä kotiin. Se on kyllä hiton kurjaa. Sitä alkaa heti kalasta pois tultua oottaa jo seuraavaa kalareissua vaikka on ihan naatti ja käsiä särkee ym. Kai sitä on ihan hullu? Kalahullu meinaan. Mut joo. No tänään en aio kalastaa mutta huomenna olis jo pakko päästä kalaan. On tää hullun touhua :)