torstai, 15. helmikuu 2024

Onnetonta on ollunna

Helmikuu vetelee jo puolessa välissä ja minä olen käynyt tänä vuonna kaksi kertaa pilkillä. Siis mitä hittoa? No kelit on olleet aikamoisia koko talven. Jos ei ole ollut -25 pakkasta on ollut kamala lumimyrsky tai tuullut niin että ei pystyssä kestä. Tai sitten potkuria pitäisi työntää puolen metrin lumivesisohkassa ja jäälle päästäkseen pitäisi olla kahluuhousut että selviää kuivin sukin niin eipä oikein ole ollut tähdet kohdillaan. Tai sitten olen maannut viikon sängynpohjalla tuon veemäisen selkäsairauden takia kun jalat ei kanna askeltakaan. Ei sitä silloin oikein pilkkijäät huutele kutsuvina. Lähinnä särkylääkepaketti ja sänky huutelee kun ei muuta kivutonta asentoa löydy kuin kyljellään maaten. No nyt selkä on taas suht kuosissa että kävelykin onnistuu jotenkuten, mutta kivuthan ei koskaan minulta katoa minnekään. Ne ovat aina läsnä 24/7. Välillä vähemmän, usein vähän enemmän. Jos joskus heräisin ettei mihinkään koske, luulisin että olen kuollut. Niin erikoista olisi kivuton päivä mulle. En muista milloin sellainen olisi ollut? Siitä on varmasti 10 vuotta ainakin aikaa.....
Kävelymatkat on kyllä vuosi vuodelta vaan lyhentyneet. Ilman tukea (sauvat, keppi tai potkuri) ei oikein minkäänlainen kävely enää luonnistu kuin 15m korkeintaan. Kyllä tää niin surkeeta on että kyynel on ollu sen useat kerrat silmäkulmassa kun tuntuu niin epäreilulta. Miksi juuri minä? Miksi minä joka haluaisin liikkua, pilkkiä, vaeltaa, hiihtää, lasketella ja vaikka mitä muuta. Miksi minulla on sellainen selkävika mitä kukaan ei osaa parantaa? Ei kukaan spesialisti lääkäri niksauttaja tai hihhuliveikko, vaikka kaikki mahdolliset on läpikäyty. Kaikki vaan työntää erilaista jumppa ja venyttelyohjetta tai lääkettä mutta mikään ei auta. Se nyt vaan on tollanen. Sen kanssa pitää oppia elämään. Niinpä. Kiitos vaan tästä. 
Mutta näillä nyt mennään ja purraan hammasta eikä periksi anneta. Jokaisella on omat hankaluutensa jossain asiassa. Mulla se on tämä kipu joka rajoittaa koko elämää. Kaikkea harrastamista ja menemistä. Elämä on pers¤¤¤tä vai miten se meni. Yritetään sitkutella ja mennään miten pystytään. Ei tässä muukaan auta.

sunnuntai, 17. joulukuu 2023

Yhden reiän taktiikalla

Toiset on liikenteessä yhden pysähdyksen taktiikalla niin minä toteutin sitä tänään pilkkikisassa :) Samalla siis oli myös yhden reiän taktiikka koska en kairannut kuin yhden reiän :) Sellaista joskus tapahtuu mutta aika harvoin. Kun reiästä alkoi heti tulla kalaa niin en oikein keksinyt syytä vaihtaa reikää koko 3 tunnin aikana. No jälkeenpäin kun ajattelee niin ehkä olisi pitänyt etsiä isompaa kalaa mutta kun eihän sitä kesken kisan tiedä miten paljon ja minkä kokoista kalaa toiset saa niin se on vähän riskipeliä lähteä antavan reiän luota etsimään vielä parempaa..... 
No minä tein päätöksen enkä lähtenyt. Olisi kuitenkin pitänyt koska voittaja oli löytänyt isompaa ahventa ja vei voiton ja kinkun. Minun oli tällä kertaa tyytyminen toiseen tilaan ja savukalaan 5600g saaliilla. Mutta sellaista se on välillä. Aina ei voi voittaa. Ei edes joka kerta. Kyllähän se kyrsii että mokaa mutta ensi kerralla sitten taas taistellaan voitosta. Minähän lähden kisaan aina voittamaan. EN sinne muuten edes lähtisi. Jos kadotan voitontahdon, voin lopettaa kilpailemisen. Koska minulle se on ainoa syy käydä kisoissa. Voitontahto! Ilman sitä en voi kuvitella edes kilpailevani. Jos ei ole kilpailuviettiä eikä voitontahtoa, miksi menisin kisoihin? Jollain muulla voi olla joku muu syy kisoissa käymiseen, minulla ei. Että silleen :)


Toivotan kaikille lukijoille Hyvää Joulua ja kireitä siimoja ensi vuodelle!

321590196_679387630293971_91372389544425

perjantai, 8. joulukuu 2023

Pilkkikausi avattu historiallisesti

Enpä kyllä muista oman aktiivisen pilkkimisurani aikana (eli 14vuotta) ikinä että ensimmäinen pilkkireissu olisi ollut merelle? No tänä vuonna se oli näin. Ajeltiin parina viikonloppuna tuttuja paikkoja lähiseudulla läpi ja kun jää ei ollut paksua eikä hyvää ja lunta tuli kokoajan vaan lisää niin lopputulema oli se että meren jää oli se paras jää tällä seudulla. 
Mutta en valita. Kyllä meri on aina meri. Siellä kun on lääniä ja kalastoa vaikka miten niin onhan se merellä aina mukava pilkkiä kun voi saada minkä kalan vaan. Nyt kauden aloituspaikassa lähirannalla oli n.13cm hyvää jäätä. Ei kerroksia tms. Lunta toki jään päällä oli se reilu nilkkaan asti niin sekin vielä menetteli kun ei tarvinnut kauas kävellä. Ja ekasta reiästä alkoi heti tulla ahvenia. Eli ei voisi kausi paremmin alkaa! Eihän ne mitään isoja ahvenia olleet mutta ei sen väliä. Pääasia että pääsi pilkille. Olen sitä vapusta asti odottanut, kun pilkin nostin Hossan vedestä ylös. Odotus alkoi samantien. Se varmaan on tässä kaikille lukijoille jo tullut selväksi vuosien aikana että mitään kalastusta en odota niin kovasti kuin pilkintää. Kaikki kalastus on tosi kivaa mutta pilkintä on se ykkösjuttu! On ollut aina ja tulee olemaan! Ja talvi lempivuodenaika.
Kesästä en välitä, paitsi jos on alle 20 lämmintä niin vedet ei lämpene liikaa ja pysyy kalastamaan. Syksy on sitten se seuraavaksi parhain aika kun pääsee jigittelemään ja tietysti perinteinen Lapin reissu elokuun lopussa on se mitä aina odottaa. Kevät on vähän niin ja näin. Ei oikein mitään lempiaikaa kun ihana talvi loppuu ja seuraaavaan on pitkä aika odottaa. Mut kyllä silloinkin kalastellaan ahkerasti. Tottakai.

Mutta talvikausi on nyt auki ja olen onnellinen siitä. Tästä se alkaa :)

407763454_10161000568787460_822836307655

 

maanantai, 6. marraskuu 2023

I'm back eli täällä taas

Kylläpäs tämä aika vierähtää. Aiotusta tauosta täällä tuli hirveän pitkä monesta syystä johtuen. En niitä nyt tässä ala selittelemään mutta pääasia että olen nyt vihdoin täällä ja mulla on uusi kone. Jee!
Lyhyesti tiivistettynä; kalassa on käyty läpi vuoden entiseen malliin. Tänä vuonna käytiin jälleen Hossassa ja siellä kalastus oli yhtä vaikeaa kun aina ennenkin. Ahvenet kiersi meidät kaukaa ja saaliiksi tuli lähinnä taimenia kirjolohia ja harjuksia. Sellaista se on :) Hirveä kohtalo ;) Mutta kiva siellä on aina käydä. Kala ei ole mulle koskaan reissuilla se pääasia. Enemmänkin kaikki muu. Maisemat ja rauha ja se kalastus. Olen ehkä outolintu mutta siihenhän on totuttu.
342973276_609268077522070_44168594729306

Yksi malliesimerkki kilosesta harrista

Keväällä käytiin perinteinen jokikalareissu. Tälläkertaa pitkästäaikaa Ruunaan maisemiin. Ei oltu kuin kolme yötä ja suurin osa ajasta vietetiin ei-hotspotpaikoissa koska mehän ollaan kunnon erakoita molemmat niin eipä oikein ihmispaikat innosta. Eli kalastelut kohdentui vähän erikoisempiin paikkoihin ja kalat jäivät muutamiin kappaleisiin. Asiaa hankaloitti vielä erittäin kylmä ja korkealla oleva vesi niin eipä odotuksia oikein ollut kalan suhteen. Mutta syömään päästiin kirjolohta eli ei ihan munat pataan.

347129798_1591557684699578_2040058208243

Jokimaisemaa joen itäpuolelta 

Kesä meni sitten merellä ja järvellä kalastellessa ahventa ja kuhaa. Välillä tuli hyvin välillä oli hankalampaa. Niinhän se on. Ja se kai se tän lajin suola onkin. Että ei ole liian helppoa. Olishan se tylsää jos aina tulisi kalaa niin paljon kun vaan jaksaa vetää. Mikäs siinä sitten enää olis jännää ja kivaa. No mut joo kesä oli ja meni. 
Elokuun lopussa suunnattiin tietenkin vaunureissulle pohjoiseen. Ensin oltiin vajaa viikko Savukosken yläpuolella Kemijoen latvoilla kalassa. Eri jokia kierrettiin ja nautittiin maisemista. Kalat oli aika pieniä mutta niitä tuli ihan mukavasti. Taimenta ja harjusta. Kivaa ja kaunista oli kalastella kaikessa rauhassa omineen ilman muita kalastajia. 

369731769_10160797576762460_690736400213

Kaunista Kemijoen maisemaa

Siitä sitten jatkettiin matkaa Suomen päälaen Utsjoen kautta Norjan puolelle ja Varanginvuonon pohjoispuolelle Vardoon. Siinä matkan varrella kalasteltiin siellä ja täällä. Seitiä turskaa kampelaa simppua ja puna-ahventa tuli saaliiksi. Taaskaan ei koolla pääse hekumoimaan mutta kaloja kuitenkin. Ja kun ekaa kertaa onnistui Norjan kaloja saamaan ja sellaisia mitä ei edes tunnistanut ensin niin fiiliksissä oltiin taas :) Täytyy kyllä sanoa että on ne maisemat Norjassa ihan erilaiset kuin Suomen puolella. EI voi verrata mitenkään. Kyllä mun sydän suli täysin ja sinne on päästävä ensi vuonna uudestaan ihan pakolla. Vaikka olen Norjassa lapsena käynyt useinkin niin jotenkin sitä näin 30 vuoden jälkeen kaikke katsoi ihan uusin silmin ja mielin. Kaunista, niin kaunista. Ihan mihin katsoi. Vesi oli uskomattoman kirkasta ja suolaista. Vuoret karuja kivikkoisia ja korkeita. Luntakin näkyi keskellä kesää huipuilla. Ja sekös talvi-ihmistä ihastutti. Loppuun muutama kuva.

369700379_10160806963382460_441647114804


369685450_10160806961817460_836882968022

Nyt odotellaan sitten kieli pitkällä talven tuloa. Sitä parasta aikaa vuodesta. Voi että ootan että saa kairata ensimmäisen reiän ja kun vapa nytkähtää ahvenen painosta. Oijoi että polttelee :D

sunnuntai, 8. tammikuu 2023

Kausi avattu