maanantai, 23. maaliskuu 2020

Se siitä siiasta sitten x3

Niin. Ainahan kaikki ei mee kun Strömsöössä. Ei ees sinne päinkään. Varsinkin kalastuksessa välillä tuntuu et kaikki menee ihan päin sitä ittiään. Nyt oltiin taas hyvin lähellä tätä tunnelmaa pariinkiin kertaan. Voihan pe......e!!!!
Koska elämme maassamme kertakaikkisen kurjia ja outoja aikoja, niin viikon kotona nenä ruudussa istuneena, etätöitä tehden, sitä on vaan pakko päästä ulos viikonloppuna. Ja tietenkin kalaan, sehän nyt on selvä. Sunnuntaina suuntasimme jälleen 1,5h ajomatkan päähän kotoa samalle pikkulammelle missä olimme viikko sitten. "Kiiltävät kalathan" ne taas kieltämättä mielessä siinsi. Olimme ihan suht ajoissa paikalla, puolikasin maissa. Tosin aiemminkin olisi voinut olla mutta hyvä kun edes näin ajoissa. Heti ensin teimme mittaukset jäästä, että mitähän se mahtaa olla paksuudelta ja laadulta. No yllätys yllätys sehän oli samanmoista melkein kun viimeksi. Hyvää kovaa jäätä ja n. 20cm. Vaihtelu oli 18-25cm välillä mitä itse löysin päivän aikana. Ihmeen hyvin ne säilyy näin pikkulammessa missä ei ojiakaan ole. Hyvä näin! Hetihän sitä tuli potkuteltua siihen viime viikon hotspot paikalle. Pieniä ahvenia tuli ensin jonkunaikaa ja sitten hiljeni. Ajattelin jo vaihtaa paikkaa, kun näytölle piirtyi eloa pohjaan. Aivan viime viikon toisinto. Nostin heti morria pohjasta melkein metrin ylöspäin koska tiesin jo viimeviikkoisesta että jos se on siika, se reagoi nostoon. Ja niinhän se teki. Se lähti perään, empi pari sekuntia ja sitten nosti pilkin kärjen ihan ylös ja siiman löysälle. Jee, siika kiinni.
No aloin sitä varovasti vetää kohti avantoa. Tunsin että ei ole ihan niin iso kuin viimeviikkoinen.
Siksi liikkeetkin oli nopeampia ja siitä syystä melkein avannon alla se vaan jotenkin pääsi irti. Voihan pee! No ei mahda mitään. Tälläistä se tämä kalastus välillä on. Ei kun morri takaisin veteen. Vaan eihän se tietenkään enää ottanut kiinni. Sai silmilleen sen verran että vaihtoi maisemaa mitä pikimmiten. Jep. Heippa.....
No jatkoin sisukkaasti samalla reiällä pilkkimistä, koska paikka näytti olevan jonkinlainen siikojen mielialue koska tein tämän uuden reiän ihan edellisen viikon hotspotin viereen. Se vanha reikä näkyi hyvin vielä jäässä, umpeenjäätyneenä tosin, kun eipä tuolla kohdilla muita pilkkijöitä näy käyneen viikon aikana. Että joku "kalalinja" tässä nyt kulkee.
Edellisestä tapahtumasta ehti kulua varmaan puolisentuntia kun aloin yhtäkkiä katsella että miten tuolla jään alla näyttää tuo väritys niin omituiselta ja kiharalta. (Kaikuhan siis piirtää häiriötä ihan jään alle eli ei näytä täysin selvänä alle metrin näkymää.) Jokin pään sisällä sanoi että NOSTA MORRI SINNE! No minähän fiksuna tyttönä nostin pelkästä siimasta morrin metriä ylemmäs enkä kelannut sitä siimaa puolalle ja huljuttelin morria siinä omituisen näköisessä paikassa sormilla siimasta  vasemmalla kädellä pidellen. Fiksua!? Ei siinä mennyt kuin pari sekuntia ja siimassa tuntui selkeä nytkäys. Mitä hemmettiä! Oliko se oikeasti kala????
No olihan se. Ensin se vei siimaa kädestä ihan maltilla ja olin innoissani että jes siikahan se siellä on. Mutta sitten se pyrähti ja muljautti jotenkin itsensä ilmeisesti siimaan ja alkoi viemään sitä kahta kovemmin. Siinä vaiheessa ajattelin että hitto se on hauki sittenkin.
Ei mikään siika ole koskaan vienyt noin kovasti siimaa. Sain kelattua sitä aina jonkin verran jäälle ja taas mentiin uusi spurtti. Sain apurin viereeni ja nostokoukku kaivettiin esiin, että hauen saa paremmin jäälle, kun koostakaan ei ollut tietoa, miten iso se oikein on. Vihdoin kala antautui sen verran että sain sen nousemaan reiän alle. Yllätys oli suuri kun reiän alla näkyi hopeinen kylki. Hitto se on sittenkin siika! Ja vieläpä aikamoinen siika. Viiden tuuman reikänäkymään ei mahtunut sen pyrstö leveydessään kokonaan. Vain keskiosa! HUH! Niinpä. PYRSTÖ. Eli se oli kieputtanut itsensä siihen siimaan jotenkin niin että se oli poikittain takaevän kautta siinä reiän alla eli siitä näkyi vaan osa pyrstöä ja selän takaosaa. Nyt olikin tenkkapoo, miten sen saa sieltä ylös. No "kekseliäänä" ajateltiin että jos vähän nostokoukulla sitä vetää taaksepäin, että saa pääpuolen esille ja sitten vasta koukkaa. Niinpä niin. Eipä tämä siikanen oikein siitä tykännyt että nostokoukulla alettiin tökkimään kylkeen vaan ekan hipaisun jälkeen se otti kunnon spurtit ja en ehtinyt tarpeeksi nopeasti reagoida ja sitten kuului se kuuluisa NAPS. Se perk....n NAPS!!!!!! Sinne se meni. Vei morrit ja siimat mennessään.
Voihan perk......n, perk........n, perk.....e!!!!!! Minä istuin vapa kädessä, siiman pätkä toisessa.
Apuri seisoi koukku kädessä vieressä. Kumpikin oli hiljaa. Ei likkunut. Tuijotti vain sinne tyhjään avantoon. Se hiljaisuus tuntui tunnilta. Sitten minä sanoin että voihan vi...u!!!!!! Muita sanoja ei tarvittu. Se oli siinä.
Jatkoimme omilla tahoillamme kalastusta ja jossain vaiheessa pahin ketutus alkoi hälvetä. Eihän se vielä hetkeen unohdu mutta haalenee. Harmittaa oma hölmöys, mokailu, huono tuuri jne mikä kaikki nyt menikään tässä pieleen. Mutta tämä kai se on tämän kalastuksen suola.
Ne menetetyt kalat. Ne jää vielä paremmin mieleen kuin ne saadut. Ainakin itsestä tuntuu niin. 
Loppupäivä meni kerratessa aamun tapahtumia koska päivä oli kirkas niin syönti katosi kokonaan. Jääkin piti aikamoista metakkaa niin sekin selvästi vaikutti kaloihin. Siihen asti kaloja tuli ihan matalastakin mutta kun metakka alkoi, niitä ei ollut jään alla eikä pohjassa alle 3m vedessä. Siirryimme päivälle siis syvemmille vesille ja sieltä saikin ahvenia. Ei mitään isoja mutta sai sentäs jotain.
Loppupäivästä menimme takaisin sinne aamun paikkaan, 3m rantaveteen. Sieltä täältä pari ahventa tuli mutta ei kummempaa. Olin lähes tämän hotspot paikan vieressä, parin metrin päässä, kun yhtäkkiä pohjaan piirtyi iso "banaani". Siitä näki heti että se on muuten siika ja hemmetin iso sellainen. Tein jälleen saman metrin morrinoston ja siika seurasi hiljaa perässä. Hitto että jätti ison viivan! Nyt on kyllä mörkö! Se seurasi morria hetken verran niin läheltä että en nähnyt edes missä minun morri oli enää, koska se peittyi tämän mörön varjoon.
Minulla sydän jätti lyöntejä väliin, käsi täristen pidin vavasta kiinni, tuskin hengitin ja tuijotin ruutua ja odotin ja sitten................. Se lähti pois. Ei hemmetti ole totta!!!!!!!! Ei  voi olla totta!!!! Siis sille ei kelvannut surviaiset ja musta morri, mikä yleensä on kaikkien siikojen herkku.
​Ei ole todellista!!!!!!!!!!! Siinä vaiheessa ei ollut tällä herkkiksellä enää itku kaukana. Silmät oli jo hyvin kostean makuiset. Nyt mulle riitti. Pitäkää perkele tunkkinne ja menkää niin pitkälle kun pippuri kasvaa ja mitä näitä nyt on..... Olo oli kirjaimellisesti lyöty. Että ei se kolmas kerta todensano. Ainakaan mulla. Perk....!!!!!! Hetken siinä vielä nielin itkua ja yritin vielä pilkkiä, mutta sitten tuntui että eiköhän tää 8h nyt piisaa tätä epäonnea. Paras oli kerätä kamat kasaan ja suunnata kotia kohti. Mutta ei voi sanoa ettei tapahtumia olisi päivästä puuttunut. Niitä oli enemmän kun laki sallii ja sydän kestää. Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin. Kenties tämä oli talven viimeinen reissu. Sen osoittaa seuraavat viikot, miten meidän käy. Että oliko tää tässä. Toivon että ei, mutta voipi hyvin olla että näin oli.

90528823_10158045829832460_4254148596833

Kaunista oli maisema

maanantai, 16. maaliskuu 2020

Suursiika Savitaipaleelta

Eipä sitä olisi lauantaiaamuna uskonut miten hieno päivä on tuloillaan. Välillä se vaan napsahtaa palaset kohdilleen.
Suuntasimme jälleen kohti Savitaipaleen vesiä, koska siellä oli tiedetysti jäätä puolet enemmän kuin täällä. No niinpä oli nytkin. Menimme eräälle lammelle ja jäätä oli heti 20cm kun ekat reiät kairasimme lähtörantaan. Pohjoispäässä lampea oli 15cm ja eteläpäässä yli 30cm varjoisissa reunoissa. Että eroa oli kovasti etelän ja pohjoisen jään paksuudessa mutta turvallista kovaa jäätä jokapaikassa. Eikä lunta ollenkaan eli potkurilla mitä mainioin liikkua. 
Aloitimme pilkkimisen keskivaiheilta lampea. Heti huomasin että onpa kirkas vesi. Ja koska päiväkin oli aurinkoinen, tuli heti tuttu "Hossa-fiilis". Kala olisi vaikea saada tällä kelillä ja veden yhdistelmällä. Monta tyhjää reikää tuli kairattua mutta aina välillä joku ahven nousi jään päällekin. Pohjoisrannasta löysimme pienen alueen missä ahven söi paremmin. Sai lapata reilun kilon verran yhdestä reiästä ahvenia. Koko vaan ei ollu mitään ihmeellistä. Olisiko isoin ollu 100g. Mene ja tiedä. Mutta kivaa oli kun sai pilkkiä hienossa kelissä. Jossain vaiheessa lähdimme kohti eteläpäätä ja samalla alkoi keli muuttua synkäksi. Ja pian alkoikin kunnon lumimyräkkä. Lunta tuli hetken aikaa tosi sakeanaan. Ei oikein eteensä nähnyt. Ihan kuin olisi ollut ukkoskuuro, ilman jyrinää. Sitten sade loppui ja kohta alkoi uudestaan. Merkillinen sää :) Yhden tämmöisen sateen aikana istuskelin 3,5m kohdilla ja huomasin kaiun näytöllä pohjassa liikettä. Tarjosin kalalle erilaisia morreja mutta ei sitä kiinnostanut tulla edes katsomaan. Laitoin sitten kauan aikaa morrikukkarossa olleen tumman väriä vaihtavan morrin ja siihen pari surviaista. Laskin morrin pohjaan ja odotin. Ei mitään eloa. Ajattelin että nostetaanpa se metri pohjasta ja katsotaan mitä sitten tapahtuu. Ja sitten tapahtui!!!! Viiva lähti päättäväisesti kohti morria ja pysähtyi sen kohdalle. Viiva kasvoi palloksi. Tuli mieleen Hossan harjukset ja kirret. Nekin näyttää isolta kurpitsalta näytössä kun kohdalle pysähtyvät. Hetken mietin että hitto ei kai se hauki vaan ole, kun niin nopeasti syöksyi morrin perään. En ehtinyt kuitenkaan ajatella pidempään kun kala oli jo kiinni! Jipii! Äkkiä vavan ruuvia auki ja siimaa esille ettei taas käy kun viikko sitten. Onnistuin ja väsytys alkoi. Ensin se hiukan putkutteli vastaan ja vei siimaakin metrin verran, mutta sitten tuli ihmeen helposti avantoon. Onneksi muuten otin aamulla 5" kairan enkä 4". Ei olisi nimittäin sopinut ilman ongelmia siihen reikään.
No avannossahan oli tietenkin sohkaa kirkkaan päivän/veden vuoksi eli en nähnyt mitään missä kala menee ja koska on kohdalla. Oikeastaan ihan hyvä. Olisi nimittäin voinut alkaa käsi tutista jos olisin nähnyt. Nyt sain jotenkin ihmeen kaupalla kalan osumaan reikään pelkällä säkällä. Sohkan seasta pilkisti pää ja minulta pääsi huokaus. No hitto, sehän on lahna. No just joo. Mitenhän minä tän saan täältä ylös? Yritin tarttua kidusten takaa mutta kala sätkytteli ja tuntui olevan jumissa reiässä. No niinpä tietysti kun on iso lahna. Jumiinhan se jää. Kala sukelsi takaisin avannon syvyyksiin ja jäähileet vaan pomppivat ylösalas reiän suulla. Minä ajattelin että hyvä, sinne meni, eipä jäänyt jumiin. Mutta ei. Kala oli edelleen kiinni siiman päässä ja pää tuli uudestaan esiin jäähileen seasta kun kiristin siimaa. Ajattelin että ylös se sieltä nyt otetaan vaikka miten. Työnsin käden niin pitkälle kun yletin sinne reikään ja nostin kalaa ylöspäin samalla kun vedin siimasta. Ja sieltähän se lahna alkoi hiljaa nousta selkä jään seiniä raapien ylös. Sen jälkeen ilmeeni olisi varmaan ollut näkemisen arvoinen kun lahnaa vaan tuli ja tuli ja ei se ollutkaan enää lahnan näköinen. Sehän on.............................. SIIKA!!!!!! Siis mitä ihmettä!! Eihän tässä lammessa pitänyt olla siikoja ollenkaan????? Siis häh??? Hihkuin ja pompin riemusta kun se jätti mötkötti jäällä. Olin ihan äimän käkenä että mitä just tapahtui?????? VOU! Mutta siika se oli ja vieläpä komea sellainen. Siis niin hieno fiilis! Jes!
Ei muuta kun pikainen tainnutus ja verestys ja illalla saisi savupönttö pitkästä aikaa laulaa :)
Tämän jälkeen kalastuksesta ei oikein tullut enää mitään kun päässä pyöri vaan että mitä ihmettä ja miten ihmeessä ja miksi just minä ja siis miten täällä ja siis häh..... :) Aika sekavat fiilikset. Lumisade yltyi raesateeksi ja tuulikin koveni niin päätimme lähteä kotia kohti.
Kun olisi taas illlalla sitä hommaa tiedossa ihan riittämiin. Mutta päivä oli antoisa ja mukava ja löysimme uuden kivan pikkulammen minne varmasti palaamme uudelleen kalaan.
Kiitos Ahti ja Savitaipale!

89872384_10158027666362460_2729584220644

Möllykkätä 52cm ja 1300g edestä tälle "eskimolle" annettiin :)

maanantai, 9. maaliskuu 2020

Isoja ahvenia ja vähän pienempiä

Tämä viikonloppu olikin todella odotettu. Pääsisi jäälle taas ehkä ihan molempina päivinä. Jee! Lauantaina kurvailimme tänä vuonna toista kertaa Kitulan perämettiin pienelle lammelle katsomaan että mikä on jäätilanne. Edellisellä kerralla se oli huono mutta nyt se oli ihmeen hyvä. Jäälle meni jalanjäljet joten päättelimme että jäätä on riittävästi. No 15-20cm löytyi jäätä jokapaikasta missä porailtiin. Eli ei muuta kun pilkit killluun :) 
Ollaan käyty samaisella lammella aiemminkin eli tiesimme että kala on tosi pientä tai sitten tosi isoa. Nyt totetui ne molemmat skenaariot. Ensin mätimme jokapuolelta sitä n.7cm ahventa.
Sitä riitti kyllä ihan väsymiseen asti. Meitä ennen oli joku käynyt jo anivarhain pilkillä ja jättänyt kaloja jäälle. Päättelimme sen siitä että ne olivat elossa ja avanto sula kun pakkasta oli kuitenkin n.-5c eli olisi kyllä jäätynyt umpeen jos olisivat olleet eilisiä ja kalatkaan tuskin olisivat enää hengittäneet. Tein reiän lähelle tuota paikkaa. Aluksi pilkin taas niitä pieniä ahvenia. Sitten yksi nykäys olikin rajumpi. Heti tunsi että nyt on lötkö siiman päässä. No en saanut yhdellä kädellä, toisella siimasta kalaa pidellen, siimaruuvia auki joten tietäähän sen miten siinä käy kun on 0.08 siimaa metri ulkona ja päässä iso kala. Naps siinä käy. Hitto että harmitti. Olisi ollut ihan mukava paistiahven tuloillaan mutta siima petti kun en saanut annettua sille löysiä. Mutta oma moka. Mitä otin kisavavan mukaan kokeillakseni miten uusi kärkiviritys toimii. Toimihan se. Liiankin hyvin. Samalla meni hyvä ottimorri. Hiton hitto. No jäipä vielä yksi jäljelle sunnuntaita varten. Mutta oli ja meni. Eipä siitä sen enempää.
Vähän matkan päästä alkoi pian kuulua että "vissiin hauki otti kiinni". Väsyttelyä ja siiman juoksua oli naapurireiälläkin käynnissä. Kun kala pilkisti avannosta se olikin yllätykseksemm ahven. Ja komea sellainen! HUH! Kotona vaaka näytti 726g. Hieno kala näin pienestä lammesta saatuna! Jes!

Vaihdoin sitten minäkin keskemälle järveä paikkaa ja taas alkoi tulla vaan sitä samaa silppua. Parin reiän jälkeen olin jo sanomassa että nyt lähdetään kotiin, ei täältä tule mitään isompaa. Ja samalla huomasin miten ruutuun piirtyi iso viiva morrin alle joka roikkui korkealla välivedessä, koska vapa oli toukkakotelon kuminauhan alla jemelissä kun selasin puhelinta.
Äkkiä vapa käteen, morria värisyttämään ja samassa kala oli kiinni. Ja tämä oli vieläkin isomman tuntuinen kuin se edellinen. Onneksi nyt oli vahvempi siima, helpompi kela ja eri morri niin ei ollut niin hätää. Sain siimaa ulos sen mitä kala vaati ja pienen väsytyksen jälkeen ahvenenmöntti oli jäällä! Jihuu! Arvioin sen noin 450g ahveneksi. Kotona vaaka näytti 503g.

88220540_10157997283767460_9302521893208

Herra/Rouva Yrmyniskalla oli hyvin yrmeä ilme :)

Toivottavasti tämä ei jäänyt talven isoimmaksi ahvenksi. Että Hossassa tulisi vielä isompia. Mutta tyytyväinen ihan olen jos tämä oli se isoin. Kun koko talvena ei ole oikeastaan mitään sormea pidempiä tullut mistään. Pari ehkä 100g ahventa. Siinäpä se, kun kalapaikat on olleet niiin kortilla näiden jäiden takia. Ei voi muuta sanoa kuin että tämä on mukava lampi pilkkiä. Koskaan ei tiedä mitä saa. Tykkään!

Sunnuntaina suuntasimme pm-pilkkiin Lahteen. Olen viimeksi ollut huonojen kelien vuoksi pm-kisoissa v.2016. Sen jälkeen on ollut niin lumisia talvia että ei ole minun potkurilla ollut asiaa lähteä tarpomaan jäälle. Nyt oli hyvät olosuhteet niin ajattelin lähteä mukaan. Paikkahan oli minulle tuntematon niinkuin varmaan monelle muulle meiltä päin tulleelle. Katselin lähdössä minne porukka suunnistaa ja valitsin järven vasemman reunan ja noin puolivälistä paikan läheltä rantaa. Siitä sitten aloin porailla ja etsiä kaloja. Jäätä oli 25-30 kierroksen verran eli yllättävän paljon. Kuulemma vastarannalla oli reilusti vähemmän. Sinne kun loimotti aurinko ja tämä puoli oli varjossa lähes kokoajan kokonaan. Eka reikä antoi heti 5 ahventa. Seuraava oli tyhjä ja sitten taas sain pari kalaa. Näytti olevan sama ilmiö kuin viikko sitten. Reikä antoi pari kalaa, ei muuta. Ja uuden reiän voi tehdä parin metrin päähän ja siitä taas saattoi saada kalaa. Siinähän se vierähti yhteen asti pienellä alueella reikiä tehden ja aina jostain jotain tuli jos tuli. Matalimmillaan pilkin alle puolesta metristä ja sain kalojakin. Hirvitti kyllä porata ettei kairaa pohjaan kun ei tiennyt yhtään miten kovasti penkka mataloituu. Mutta kun muutkin porasi rannan lähellä niin tein minäkin sitten uskaliaasti reikiä. Yhden aikaan totesin että syönti minun osalta kyllä nyt loppui eikä vanhat reiät antaneet minulle mitään joten lähdin lähtörantaa kohden poraillen siellä täällä reikiä. Vasta ihan ennen lähtöä, löysin paikan mistä tuli ahvenia. Harmittaa etten mennyt heti siihen. Tulos olisi ihan toinen koska niitä tuli kuitenkin ihan kokoajan. Olisin varmasti ollut ainakin pronssilla, kenties hopeallakin. Mutta tää on tätä jossittelua. Tämän lajin suola :) Jos jos jos.... Kalaa tuli 756g ja sijoitus viides. Pronssille olisi vaadittu 65g enemmän. Jep. Harmittaa. No ehkä minäkin joskus osun heti oikealle paikalle ja vedän voittokalat. Sitä odotellessa................

sunnuntai, 1. maaliskuu 2020

Uusia paikkoja

Vihdoinkin pästiin taas rakkaan harrastuksemme pariin eli pilkille. Säät olivat viikon verran sen verran suopeat että jäät olivat mukavasti paksuuntuneet kutostien pohjoispuolella että pääsimme ekaa kertaa tänä talvena pilkkimään pientä lampea isommalla järvellä. Suuntasimme siis Savitaipaleelle jollekin isommalle järvelle jonka nimi jäi vähän pimentoon. Mutta ei kai sillä niin merkitystä ole. Ajoimme löytämällemme kivalle paikalle, ihan rannan tuntumaan ja koekairasimme lähtörantaan reikiä että mikä on tulos. Rannassa reilut 10cm pidemmällä melkein 20cm. Jee! Pääsemme pilkille! Aurinko helotti ja pakkasmittari näytti vielä -15c kun lähdimme kohti "aavaa" potkuttelemaan. Tietyin välimatkoin tarkastimme jään paksuuden mutta siinä 20cm se pysyi. Niin siistii!!! Päivä kului pilkkien siellä ja täällä. Kävimme erilaisia paikkoja kokeilemassa n. 3-10m välillä. Saalis ei ollut kummoinen koska oli todella aurinkoinen päivä ja vesi oli kirkasta eli ns. Hossaefekti iski täälläkin. Kalat oli arkoja ja passiivisia.
Lähinnä järvestä nousi särkikalaa ja pieniä ahvenia ja kiiskiä. Muutamia kertoja syvänteessä kaiku piirsi selvästi siikajuovia. Koska järvessä oli siikaa niin eipä se ihme ollut että niitä siellä näkyi. Kokeilin tarjota jos jonkinväristä ja laista morria mutta katseluksi siikojen touhut jäivät. Kyllähän se sydän alkoi aina läpättää kun näki kun siika hienon kaaren morrille teki mutta jokakerta se isku jäi puuttumaan. Jos matkassa olisi ollut surviaisia, olisi kenties isku tullutkin. Mutta nyt oli vain tarjota erivärisiä toukkia ja ne ei siiankrantuille maistuneet. No kuitenkin jännitystä sai taas päivän mittaan osakseen, kun näki mitä jään alla tapahtui. Ja keli oli mitä mahtavin niin mikäs siinä oli pilkkiessä. Ihanaa!

87830703_10157976166917460_1483174708366

Mikä keli, mikä maisema. Ah!!!!

Sunnuntaina sitten oli vuorossa seuramme toinen osakilpailu tänä talvena. Jouduin tällä kertaa edustamaan "meidän autoa" yksin, päällekkäisten menojen vuoksi. Tämäkin kisapaikka oli mulle taas ihan uusi paikka. Ohi tästä lähtöpaikasta olen kerran pari ajanut joskus männäkesinä mutta en ole koko järveä edes nähnyt koskaan. Järvelle olikin "pieni mukava" siirtymä tien reunasta. Onneksi yöllä satoi vähän lunta niin potkuri kulki edes jotenkin heinikossa. Ei helposti mutta kulki. Suurin osa porukkaa lähti rannasta oikealle niin minä päätin lähteä vasemmalle. Siellä näkyikin reikiä kovasti joten siitä oli hyvä aloittaa. No yksin kun sai olla niin heti ensimmäinen reikä antoi vajaan kymmenen ahventa. Ajattelin että no tämähän hyvin alkaa.
Sen kun lappasi vaan. No sitten se loppui. Nykyttelin vielä jonkin aikaa mutta kaloja ei vaan kuulunut. Eli uutta reikää tekemään. Seuraavat reiät olivat tyhjiä ja sitten taas tuli pari kalaa sieltä täältä reiístä. Hyvin pian kävi selväksi että kala nappaa heti jos se on ottaakseen.
Jos ei ota, tee uusi reikä. Turhaa jäädä odottamaan. Sen virheen aluksi tein että istuin liian kauan samalla reiällä odottelemassa. Sekin oli erikoista että uuden reiän voi tehdä 2m päähän ja siitä sai kalaa. Eli kalat olivat lähes paikallaan ja eivät viitsineet paria metriä siirtyä syömään?! Aika kummaa. Eli minun ympäristö muistutti kuulemma kisan lopussa tahkojuustoa, sanoivat kalakamut. Niin paljon tein reikiä. Varmaan lähemmäs sata! Ihan sikana kuitenkin. Onneksi on hyvä kaira ja sopivasti jäätä. En sitten ehtinyt kisan aikana edes siihen ekaan niemeen asti, kun tuntui että kaloja aina löytyi kun vaan jaksoi yrittää ja kairata kairata kairata. Jossain puolessa välissä kisaa, joku isompi koriläs vei minun luottomorrin, viimeisen sellaisen tietenkin. Ei se kala kamalan painavalta tuntunut mutta selvästi painavammalta kuin ne pienet ahvenet. Se poukkoili kovasti ja ykskaks siima vaan katkesi. No mulla on niin ohuet siimat että voi olla että siihen oli tullut solmu ja siksi antoi periksi. En enää loppupäiväksi löytänyt niin hyvää ottipeliä, kuin se oli, mutta muutamien kokeilujen jälkeen edes vähän kaloille kelpaavan löysin. Olen varma että jos sillä menetetyllä morrilla olisin koko kisan saanut pilkkiä, olisi tulos alkanut vähintään 3lla. Mutta nyt se alkoi 2lla. Kokonaissaalis 2776g. Olen kyllä tyytyväinen. Se oli työn ja tuskan takana etten sano. Ja olihan paikka jo pilkitty edellispäivänä eli oltiin ns. rääppiäisissä. Eli siihen verraten hyvä minä! Voitto tuli ja silleen. Paikka oli kyllä varsin mukava ja haluaisin päästä sinne uudelleenkin kisailemaan. Toivottavasti vielä joskus pääsemme! ps. Kiitos anopille hyvin koulutetuista surviaisista :)


tiistai, 11. helmikuu 2020

Likolammella kisakausi auki

Tulihan se tämäkin odotettu päivä vihdoin viimein että päästiin aloittamaan kisakausi. Koska merellä on olosuhteet täysin kaaottiset eli jäätä ei ole oikeastaan missään, kisamme siirtyi pidettäväksi järvelle. Tai no lammelle. Kyllähän tuo Likolampi on sen verta pieni että lampihan se on eikä mikään järvi. Mutta se oli pääasia että pääsimme kisakauden avaamaan. Kyllä sitä on odotettukin jo kieli pitkällä että koska koska......
Keli oli ihan siedettävä vaikka välillä sateli vettä ja tuulikin jonkinverran mutta olosuhteet jäällä liikkumiseen oli mukavat. Ei ollut liukasta eikä upottanut ja potkurilla oli siis helppo siis liikkua pitkin jäätä. Kivaa! Olen kerran aiemmin kisaillut tuolla lammella ja aivan siellä toisella laidalla tuli silloin pilkittyä. Ne nyt olivat sellaiset leikkimieliset kisat eli kestivät pari tuntia ja pilkkiminenkin oli mitä oli niin eipä ollut tästä paikasta oikein mitään mielikuvaa miten siellä kalaa on ja missä. No potkurilla pääsin jäälle vain saunan vasemmalta puolelta eli kiersin lähes lammen toiseen päähän kun muut menivät jäälle heti alkupäästä lampea. Asetuin sitten alkupuheiden jälkeen heti lähelle lähtörantaa ja siinähän se oikeastaan tuli koko kisa vietettyä. Reikiä tuntui voivan tehdä parin metrin päähän entisestä ja sitten sai kalan tai kaksi. Välillä ei sitten taas yhtään. Ihmettelin että onko vesi tosiaan niin tummaa että kalat eivät nähneet parin metrin päästä pilkkiä vai olivatko ne vaan niin passiivisia että jos ei morri tipahtanut suuhun, ne eivät eväänsä viitsineet liikauttaa ja uida katsomaan metrin päähän että mikäs se täällä heiluu? Ilmeisesti laiskalla tuulella olivat, koska tämä sama ilmiö toteutui koko päivän. Ja mulle ei ainakaan osunut reikää mistä olisi 3 kalaa enemmän tullut? Ihme homma. Eli reikiä tuli kairattua ihan riittävästi että sen n.1,5kg sai täyteen. No olihan mulla yksi vähän parempi ahven n. 250g ja toinen vähän pienempi. Mutta kyllä silti yli kilon oli sitten sitä pientä silppua että sai siinä nykiä. Yksi nykäisy oli sitten liian kova koska kala vei tapsin mennessään. Minun mielestä se oli ahven koska niin varovasti vavan kärki nytkähti että en usko hauen niin maistelevan morria? Se isoin ahven minkä sain, söi nimittäin tosi varovasti, samalla lailla. Tämä vaan oli sitten vielä isompi koska vei vehkeet mennessään? No ei mahda minkään. Harmittaa vaan se morri. Se oli viiminen "catch a fish" -viehe. Uusia pitää sitten jostain kisoista metsästää koska sieltä olen sen ostanut. Kenties Samilta, en ole ihan varma..... 
Ihmetyksekseni minä sitten voitin naisten sarjan vaikka tuntui että toiset veteli kokoajan kalaa mutta ilmeisesti minäkin sitten vetelin niitä kokoajan :) No kiva oli voittaa! Niinkuin aina! Sitävartenhan minä kisoihin menen. Saamaan uusia elämyksiä, isoja kalojakin kenties ja tietysti voittamaan. En minä sinne mene olemaan 5s tai hengailmeaan kamujen kanssa. Voihan sitä ilmaiseksi kalastaa missä vaan. Miksi siis maksaa ja vaan "hengailla" eikä kisailla tosissaan? Olen niin kilpailuhenkinen ollut koko ikäni (jos ei joku jo sitä tiedä) että ei se mihinkään minusta lähde ilmeisesti koskaan. Aina se ei ole hyvä juttu kun ottaa kisat liian tosissaan ja sitten ketuttaa jos ei pärjää mutta yritän oppia vähän olemaan armeliaampi itselle. Että aina ei voi voittaa. Ei ees joka kerta..... No siihen menee aikaa että sen oppii. Mutta opettelen....
Ensi kerralla olisi taas paikkana meri mutta näillä keleillä se taitaa jäädä kyllä haaveeksi kenties koko talven osalta. Alkaa pikkuhiljaa toivo mennä totaalisesti. Päivä päivältä se näyttää epätodennäköisemmältä että talvea tulee :( Niin kurjaa.
Ei auta kuin vaan toivoa edelleen...... Pliis talvi tule jo!!!!