tiistai, 11. helmikuu 2020

Likolammella kisakausi auki

Tulihan se tämäkin odotettu päivä vihdoin viimein että päästiin aloittamaan kisakausi. Koska merellä on olosuhteet täysin kaaottiset eli jäätä ei ole oikeastaan missään, kisamme siirtyi pidettäväksi järvelle. Tai no lammelle. Kyllähän tuo Likolampi on sen verta pieni että lampihan se on eikä mikään järvi. Mutta se oli pääasia että pääsimme kisakauden avaamaan. Kyllä sitä on odotettukin jo kieli pitkällä että koska koska......
Keli oli ihan siedettävä vaikka välillä sateli vettä ja tuulikin jonkinverran mutta olosuhteet jäällä liikkumiseen oli mukavat. Ei ollut liukasta eikä upottanut ja potkurilla oli siis helppo siis liikkua pitkin jäätä. Kivaa! Olen kerran aiemmin kisaillut tuolla lammella ja aivan siellä toisella laidalla tuli silloin pilkittyä. Ne nyt olivat sellaiset leikkimieliset kisat eli kestivät pari tuntia ja pilkkiminenkin oli mitä oli niin eipä ollut tästä paikasta oikein mitään mielikuvaa miten siellä kalaa on ja missä. No potkurilla pääsin jäälle vain saunan vasemmalta puolelta eli kiersin lähes lammen toiseen päähän kun muut menivät jäälle heti alkupäästä lampea. Asetuin sitten alkupuheiden jälkeen heti lähelle lähtörantaa ja siinähän se oikeastaan tuli koko kisa vietettyä. Reikiä tuntui voivan tehdä parin metrin päähän entisestä ja sitten sai kalan tai kaksi. Välillä ei sitten taas yhtään. Ihmettelin että onko vesi tosiaan niin tummaa että kalat eivät nähneet parin metrin päästä pilkkiä vai olivatko ne vaan niin passiivisia että jos ei morri tipahtanut suuhun, ne eivät eväänsä viitsineet liikauttaa ja uida katsomaan metrin päähän että mikäs se täällä heiluu? Ilmeisesti laiskalla tuulella olivat, koska tämä sama ilmiö toteutui koko päivän. Ja mulle ei ainakaan osunut reikää mistä olisi 3 kalaa enemmän tullut? Ihme homma. Eli reikiä tuli kairattua ihan riittävästi että sen n.1,5kg sai täyteen. No olihan mulla yksi vähän parempi ahven n. 250g ja toinen vähän pienempi. Mutta kyllä silti yli kilon oli sitten sitä pientä silppua että sai siinä nykiä. Yksi nykäisy oli sitten liian kova koska kala vei tapsin mennessään. Minun mielestä se oli ahven koska niin varovasti vavan kärki nytkähti että en usko hauen niin maistelevan morria? Se isoin ahven minkä sain, söi nimittäin tosi varovasti, samalla lailla. Tämä vaan oli sitten vielä isompi koska vei vehkeet mennessään? No ei mahda minkään. Harmittaa vaan se morri. Se oli viiminen "catch a fish" -viehe. Uusia pitää sitten jostain kisoista metsästää koska sieltä olen sen ostanut. Kenties Samilta, en ole ihan varma..... 
Ihmetyksekseni minä sitten voitin naisten sarjan vaikka tuntui että toiset veteli kokoajan kalaa mutta ilmeisesti minäkin sitten vetelin niitä kokoajan :) No kiva oli voittaa! Niinkuin aina! Sitävartenhan minä kisoihin menen. Saamaan uusia elämyksiä, isoja kalojakin kenties ja tietysti voittamaan. En minä sinne mene olemaan 5s tai hengailmeaan kamujen kanssa. Voihan sitä ilmaiseksi kalastaa missä vaan. Miksi siis maksaa ja vaan "hengailla" eikä kisailla tosissaan? Olen niin kilpailuhenkinen ollut koko ikäni (jos ei joku jo sitä tiedä) että ei se mihinkään minusta lähde ilmeisesti koskaan. Aina se ei ole hyvä juttu kun ottaa kisat liian tosissaan ja sitten ketuttaa jos ei pärjää mutta yritän oppia vähän olemaan armeliaampi itselle. Että aina ei voi voittaa. Ei ees joka kerta..... No siihen menee aikaa että sen oppii. Mutta opettelen....
Ensi kerralla olisi taas paikkana meri mutta näillä keleillä se taitaa jäädä kyllä haaveeksi kenties koko talven osalta. Alkaa pikkuhiljaa toivo mennä totaalisesti. Päivä päivältä se näyttää epätodennäköisemmältä että talvea tulee :( Niin kurjaa.
Ei auta kuin vaan toivoa edelleen...... Pliis talvi tule jo!!!!

maanantai, 3. helmikuu 2020

Jään metsästystä

Lauantaina päätimme lähteä etsimään jäätä jostain lähiseudulta. Luottamus oli vahva että kyllä sitä jostain löytyy kun vaan etsitään. No ajelimme ensin Turkian metsäteitä ja näimme muutaman pilkkijän Likolammen jäällä. Eli siellä ainakin jonkinlaista jäätä on. Ookoo. No jatkoimme matkaa ja lopulta päädyimme Hytjärvelle. Siellä jäätilanne oli ihan hyvä. Jää ei rutissut jalan eikä potkurin alla ja rannatkin olivat vankan oloiset mennä jäälle. Mittauksia teimme muutaman metrin välein että varmasti on hyvää jäätä saappaan alla. No olihan sitä 15cm lähes joka kohdassa. Huonoin paikka oli 13cm eli yli minun 10cm kipurajan :) Senhän tiesi jo lähtiessä että kalan koko ei päätä huimaa mutta pääasia olikin päästä jäälle ja pilkkimään.
Ei siis muita toiveita kuin kestävä jää. Tänä talvena ne toiveet milloin mistäkin kalasta tai koosta on saanut jättää suosiolla romukoppaan. Ei voi valita paikkaa eikä kalaa mitä saa. Se on vaan tyydyttävä siihen mitä annetaan, jos annetaan :) Saalispussiin kertyi päivän aikana pientä ahventa jonkin verran. Isoja ei sekaan mahtunut mutta ei se mitään. Ehkä tänä vuonna vielä jonnekin pääsisi niitä isojakin ahvenia ja muita kaloja jallittamaan? Viimeistään sitten Hossassa vappuna :) Sitähän sitä jo odottaa kieli pitkällä. Enää 80 päivää <3 Oijoi....... :)
Sääennuste näytti tälle viikolle pakkasta jopa tänne rannikolle mutta sitten se keli taas kääntyy lämpöisen puolelle. Voipi olla että meri ei kunnolla jäädy tänä talvena enää ollenkaan? Olisi minun elämän aikana eka kerta että näin on. Ihan hirveän ahdistavaltahan se tuntuu että alkavatko talvet oikeasti olla tälläisiä? Että lunta ja jäätä ei tule. Kyllä vetää mieltä niin   matalaksi että :( Ja vastaavasti nykyään joka kesä kärsitään sitten niistä hiton helteistä.
Ei sellaisia minun lapsuudessa ollut. Talvi oli kunnon talvi eli oli lunta jäätä ja pakkasta ihan riittämiin ja kesällä sellainen 18-24c lämmintä. Ei ollut siis kesällä kylmä eikä hirveä helle.
Oli siedettävää olla. Nykyisin se on joko 10-15c tai 30c. Se välimuoto 15-20c on jäänyt jonnekin...... EN tykkää yhtään! Pah!!!! Mutta mieluummin otan sen 10-15c kuin sen 30c tappohelteen. Ihan ehdottomasti!!!!
Mutta eletään nyt vielä toivossa että se talvi tulee. Rukoilen sitä joka ilta. Niin tärkeä se on minulle. Ja varmasti muutamalle muullekin jotka pilkkimisestä tykkäävät. Pliis, talvi tule jo!!!!!

WP_20170211_09_45_20_Pro.jpg

Pari vuotta sitten käveltiin paksulla jäällä talvisessa kelissä Hevossaaresta Luoviin päin.... Oi niitä aikoja!

maanantai, 20. tammikuu 2020

Hermot koetuksella monessakin mielessä

Kyllä se niin on kun otsikossa seisoo. Hermot alkaa olemaan aika koetuksella näiden kelien takia. Tammikuu on jo lopppupuolella ja talvea ei näy ei kuulu. Siis mitä hemmettiä täällä oikein tapahtuu!!!???? En muista milloin viimeksi olisi tälläinen talvi ollut että ei ole lunta eikä jäätä? Onhan se talven tulo joskus aina venähtänyt jonkun verran mutta ei kyllä näin kauas..... Alkaa olemaan vitsit aikas vähissä. Ei paljo naarata ei.....
Tästä syystä kantavien jäiden löytäminen alle tunnin ajomatkan päästä alkaa olemaan jo aika lottovoitto. Lauantaina suuntasimmekin jälleen jäitä etsimään tuolta pohjois-Kymestä. Tai no oikeastaan emme etsineet vaan paikka oli jo tiedustelupuhelujen jälkeen selvillä mutta jäätilanne tosin oli vähän niinjanäin että mennäkö vai eikö mennä. Ei siinä auttanut muu kuin ajella paikanpäälle katsomaan että missä mennään. Noh jäätä oli järvessä mutta rannat olivat sulia eli jäälle pääsy oli hieman ongelmainen. Miesten ja lautaviritelmän avulla päästiin kaikki jäälle turvallisesti. Jää oli aika kovaa, ei ehkä ihan teräsjäätä mutta aika lähelle kuitenkin. Mutta paksuutta oli alle 10cm. Noin 8cm taisi olla keskiarvo mitä mittailimme kulkumme edetessä. Toisella rannalla tosin vain 5cm. Sinne minä en enää mennyt. Liian ohutta mulle....
Täytyy sanoa että koskaan en muista jäällä pelänneeni koska se on aina ollut yli sen 10cm ja vahvaa jäätä. Nyt ei ollut ihan niin varma olo kun tiesi että se ei sitä minun pelkorajaa 10cm ole. Jalkojen alla jää oli hiljaa kun käveli mutta kun hyppäsi potkurin päälle se jossain kohdin alkoi inhottavasti rutista ja ohuita halkeamia alkoi ilmestyä sinnetänne. Eli potkurilla ei kannattanut potkutella vaan kävellä vain hiljalleen. Siksi matkamme tyssäsi aika lähelle lähtörantaa koska fiilis ei ollut ihan paras mahdollinen sen takia. Toki oli naskalit kaulassa ja heittoliinakin repussa ja auttajia 5kpl mutta silti.... Oli vähän liian jännää. Kalatkin olivat aika tiukassa. Tämä on kuulemma sellainen järvi että siellä joko on isoa kalaa tai ei mitään. Osalla porukkaa taisi toteutua tämä ei mitään ja meillä muilla muutama parempi kala nousi jään päälle. Minun eka kala oli kuha. Pilkin ensin Sairalla ja uudella Mambo päällä. Näytti kivalta ja ui hyvin mutta ei kelvannut kaloille joita kaiussa näin. No vaihdoin pienee hopealilaan tasuriin ja heti lähti pohjasta viiva ylöspäin ja pamautti tasuriin kiinni. Hieman alamittainen kuhahan se oli mutta kiva kun kuhakausikin tuli avattua :) Viereisellä avannolla pamahti sitten paremmin, 48cm mittakuha. Hyvä Jarssu! Minun kuha pääsi tietenkin kasvamaan, toinen ilmeisesti päätyi pannulle! Istuskelin aika kauan samalla reiällä koska ei huvittanut mennä yhtään pidemmälle sillä jäällä. Se kannattikin koska kohta pystypilkkiin vaihdettuani pamautti filekokoinen ahven koukkuun. Jee! Sen jälkeen sain vielä pari pienempää ahventa mutta loput kalat eivät ottaneet ei sitten mihinkään vaikka mitä niille tarjosin. En tiedä mikä niitä vaivasi. Kun ei kelvannut mikään viehe. Mutta sellaista se välillä on. Ehkä siksi tämä onkin niin kiinnostavaa. Että huonolla syönnillä löytää sen ottipelin ja onnistuu saamaan saalista. Tai jos saalis jää saamatta, voi miettiä syitä tähän jälkikäteen ja kenties oppia virheistään jotain? Poistulo jäältä olikin sitten vähän jo liian jännää. Päivä oli lauha joten jää ei ainakaan parantunut. Hiljakseen kävelin samaa reittiä kuin sinne meninkin ja jää piti omaa rutinaansa siellä täällä nyt jo jalkojenkin alla. Potkuttaa ei voinut yhtään, koska rutina kasvoi heti....Hyi mikä ääni..... No avustettuna lankkuja pitkin pääsin laiturille ilman kastumista ja jään särkymistä. HUH HUH! Eipä ollut itku kaukana helpotuksesta kun penkille rannassa istahdin! 
Nyt kyllä odotetaan rauhassa jäiden vahvistumista. Tuo oli vähän liian jännää jo minulle. Toiset pilkkivät kyllä täyttä häkää varmaan nytkin samalla paikalla mutta minä en tästälähin sinne jäälle kyllä mene jos se ei ole 10cm teräsjäätä vähintään. Kyllä näin on! Vaikka olenkin fanaattinen kalastaja ja umpipilkkihullu niin en sentään mene minne vaan ja oman henkensä kaupalla. Koska haluan nauttia tästä harrastuksesta vielä tulevinakin vuosina :) Eli pilkit pussiin joksikin aikaa. Niin ikävää kun se onkin. Voihan tässä vaikka sitoa perhoja iltojen iloksi. Että sentään jotain kalastushässäkkää on sormissa ja silmissä :) Hullu mikä hullu :) 

 

tiistai, 14. tammikuu 2020

Toinen pilkkireissu

Kun kerran talvi ei tule kotikulmille, vaikka kuinka rukoilisi, oli taasen mentävä itse talven luo. Eli suuntana oli Heinolan seudun jäät. Tällä kertaa valitsimme pilkkipaikaksi paria päivää aiemmin kisapaikkana olleen järven joten jäätilannetta ei tarvinnut siten arvailla onko sitä vai ei. No olihan sitä. 12-16cm vähän paikasta riippuen. Siinäpä se sitten melkein kertomiset päivästä olikin. En tiedä oliko kisassa nostettu pieni lampi tyhjäksi vai mistä johtui mutta meille ei saaliiksi tullut kun 3kg kalaa kahteen pekkaan ja suurin osa särkiä? Ahvenetkin olivat sen kokoisia että eipä voinut kun nauraa. Yksi ahventa muistuttava sentään saatiin mutta isot loistivat poissaolollaan koko päivän. Kokeilin vaikka mitä erilaisia pilkkejä niin värejä kun malleja ihan tasurista roikkoon kaikkea mutta ei niitä isompia vaan tullut. Kierrettiin lähes koko lampi ympäri ja keskityttiin välillä poraamattomille alueille ja sitten taas tiuhaan pommitetuille. Mutta ei. Hiljaista piteli. Mutta keli oli kaunis aurinkoinen, lähes koko päivän tyyni ja keliolosuhteet loistavat potkutella pitkin jäätä. Ja pääasia oli että pääsi taas jäälle mutta olisihan se viimein jo kiva saada jotain sormea pitempää ahventakin...... No ensi viikonloppuna pitää taas lähteä jonnekin kokeilemaan onneaan. Ja sunnuntaina ehkä päästään jo kisailemaan!?Olis kyllä jo aikakin!! JEEE!!!!!!!!!!!

keskiviikko, 8. tammikuu 2020

Kausi avattu

Kyllä tämä nyt siltä näyttää että ei sitä talvea taida tulla ollenkaan. Kun sitä ei ole tänne kotikulmille kuulunut vaikka mennään jo reilusti tammikuussa. On tämä ihan outoa ja ihan hanurista! Kun odottaa talvea aina vuoden kieli pitkällä niin tämä on aika katkeraa kalkkia pilkkihullulle kun jäitä ei tule eikä näy tulevankaan kun säätietoja katselee. Plaah sanon minä!!!! Ihan hirveetä!
Ei siis auttanut muu kun lähteä etsimään kalapaikkoja ja kestäviä jäitä vähän kauempaa kotomaisemista. Suuntasimme siis loppiaisena Jaalaan koska siellä oli kisojakin jo pidelty eli jäätä olisi siis ilmeisesti järvi saanut peitokseen. Ja niinhän sitä oli. Löysimme lammen missä oli yli 15cm jäätä! Jippii!!! Ei ollut niin saaliillakaan väliä mitä tulee kunhan sai kairata ja liottaa pilkkiä avannossa. Ihanaa! Kiertelimme lampea vajaat 4h. Saaliiksi kertyi pieniä ahvenia ja vähän isompia särkiä ihan mukava parikolme kiloa. Toki perinteisesti minun ensimmäinen kauden kala oli tietenkin hauki. Katselin jo kaiusta että nyt on iso mölli pilkin alla mutta tuskin ahven kun se vain juroi pohjassa eikä oikein kiinnostunut mistään. No vavan vaihto ja tapsimorri nenän etten niin pam, isku tuli tietenkin pikkuvieheeseen ja pienen neuvottelun jälkeen vajaa kiloinen puikula jäällä. Että näinhän se alkoi viime kausikin. Silloin tosin hauki painoi melkein 5kg :D Että kokoeroa oli. Mutta hyvä että edes joku kala tuli saaliiksi. Tämän jälkeen kalat olivatkin sitten ihan eri kokoluokkaa. Pientä siis. Mutta nyt on kuitenkin kausi avattu ja tuska vähän lientynyt. Toki monta paikkaa kaihertaa mielessä että olisi jo kiva päästä mutta ei auta. Tämä talvi mennään sään ehdoilla ilmeisesti jos ei säänHerra muuta päätä. Auto tykkää kun sillä ajetaan, vai miten se oli. Sitä se tulee nyt saamaan lähiaikoina........ :)