maanantai, 10. joulukuu 2018

Sateen sattuessa sateessa

Niinhän se tänä viikonloppuna oli. Satoi vettä ja räntää ja lunta. Välillä niin sakeasti että ihan alkoi naurattaa onko tässä touhussa mitään järkeä :) Istua nyt jäällä tunnista toiseen, taivaalta tulee nestemäistä olomuotoa alas niin että luotaimen näytössä pitäisi olla pyyhkimet että siitä saa selvän ja tuuli puhaltaa että korvissa soi. Ilmeisesti sitä on ihan kajahtanut tai jotenkin kieroutunut kun siitä kaikesta vaan nauttii niin täysillä, ihan sydämen pohjasta. Kai sitä meillä jokaisella on ne omat kieroutuneisuutemme? Minä nautin talvesta, sateesta sen kaikissa muodoissa ja siitä että saan kalastaa. Aika harvassa on ne kerrat että kelin takia olisin jättänyt talvella kalaan menemättä. Olen istunut pilkkikisoissa -28c pakkasessa, on ollut hirveitä tuulia, lumimyrskyjä ja muita sateita sekä muuten tosi hankalia olosuhteita, mutta kalaan on aina menty. Ei paljon purista kelit :) Kesällä onkin sitten ihan eri juttu. Koska en kestä kuumuutta alkaa minun mittarissa se 22c olla liikaa jos pitää paikallaan istua auringossa onkimassa. Eli silloin joudun ottamaan aikalisän että en pysty. Koska tiedän sen pahan olon mikä siitä mulle seuraa enkä sitä halua kokea, jos ei ole ihan pakko. Mutta talvella ei sellaista keliä taida olla minne en menisi. Hullu mikä hullu! KALAHULLU!!! Mutta silti en osaa kuvitella elämää ilman kalastusta. Se olisi ihan kamalaa se. Se on minun elämäni tärkein harrastus tai oikeammin elämäntapa. Monesta muusta asiasta voisin luopua mutta en kalastamisesta. Eilenkin märkänä ja väsyneenä kun tuli kotiin niin SILTI en olisi mistään hinnasta kalassa olon sijaan istunut sitä päivää neljän seinän sisällä takkatulen lämmössä, viltin alla, tekemättä mitään tai lukien jotain kirjaa tms. Ihan puistattaa ajatus että tekisin niin. Se on jotenkin vaan niin ei minua. Ei yhtään!
Joskus satunnaisesti se on ihan mukavaa kun esim tulee sieltä kalasta niin sen jälkeen voi nauttia tulesta ja juoda viltin alla kuumaa kaakaota, mutta ei se tuntuisi yhtään samalta ilman sitä kalassa oloa. Ei todellakaan. Se olisi silloin vaan hukkaan heitetty päivä sisällä. Päivä ilman kalastusta :) Eli huono päivä :)
Lauantaina olimme siis ensimmäistä kertaa pilkillä Hytjärvellä Saaramaalla. Siellä muutama seura pitää aika ahkerasti kisoja mutta meille paikka oli uusi. Ei olla kuin ohi ajettu joskus kesällä. Nyt siis päästiin tutustumaan tähänkin järveen ja ihan jään päältä. Aloitimme kalastuksen järven länsipäästä koska siihen sai auton ihan järven viereen parkkiin. Huomasimme jäällä reikiä heti rannan tuntumassa koska siellä oli ollut kisat aiemmin eli jäätä ilmeisesti oli ihan hyvin. No mittailujen tuloksena 10-15cm paikasta riippuen eli ihan sopivasti. Aika matalaksi osoittautui tämä Hytjärvi. Parhaimmillaan löysin 2,5m kohdan vaikka menin lähes keskelle järveä. En tiedä onko siellä missään sen syvempää kun ei ihan kamalan pitkälle järveä menty, eikä karttapaikka näytä käyriä tälle järvelle puhelimessa niin syvyydet jäi vähän mysteeriksi.
Ja kun kaloja tuntui olevan siinä lähtörannassakin niin pyörittiin siinä lähirannoilla sitten vaan. Eihän ne mitään suuria ahvenia olleet mutta kiva niitä oli siltikin vedellä. Muutaman kerran kaiussa näkyi joku aika suuri kala mutta sille ei kelvannut mikään mitä tarjosin. Kokeilin vissiin 6 erilaista morria eri viritelmin mutta ei. Se vaan katseli vähän aikaa ja häipyi. Ja sitten taas palasi. Jos tietäisin että järvi on syvä voisin miettiä että siellä olisi siikaa ja se olisi ollut siika. Koska ne käyttäytyy mun kokemuksen mukaan juuri noin. Katselee kyttäilee seurailee ja sit häipyy. Joskus palaa takaisin joskus ei. Ja joskus jopa nappaa kiinni :) No sitä sitten jallitin sen puoli tuntia ainakin mutta ei se vaan kelpuuttanut mitään. Ei ilmeisesti ollut nälkäinen? Luovutin, koska en keksinyt enää mitä sille tarjoaisin. Loppuajan pilkin taas niitä pieniä ahvenia. Kiva oli päivä, räntäsateesta ja tuulesta huolimatta. Järvestä jäi siis ihan postiivinen kuva. Kaloja oli, kun ne vaan löysi ja ottivat ihan hanakasti kiinni. Vesi on ilmeisen tummaa koska ahvenet olivat melkein kuin Palvaanjärven ahvenia. Aika mustasävyisiä. Kyllä tänne voi joskus uudelleenkin tulla.
Sunnuntaina suuntasimme sitten toiselle pienemmälle järvelle mikä on kirkasvetinen ja syvä. Siksi vähän arvelutti miten jäätilanne mahtaa olla. No 10-13cm oli suunnilleen joka paikassa jäätä. Paitsi siellä, minne olimme suunnitelleet menevämme, alkoi jää oheta ihan yhtäkkiä ja 8cm kohdalla käännyimme takaisin. Olisiko kenties pieni joki mikä järveen tulee syynä siihen että se virtaa ja ohentaa jään niinkin pitkälle? Muuta emme keksineet syyksi. Järvellä näkyi siellä täällä reikiä eli joku oli uskaltautunut paikalle jo ennen meitä. Ilmeisesti joku mökkiläinen koska jäälle ei tullut autopaikalta jälkiä ja reiät olivat järven toisella laidalla. Täällä järvellä tiedämme olevan siikoja, mutta jotka aika nirsosti tosin ottavat pilkkiin. Siitä siis se "suuri kokemus" miten ne vaan kyttäilee eivätkä ota. Nyt niitä ei näkynyt kaiussa koko päivänä yhtä ainoaa. En ymmärrä minne ovat menneet piiloon? Pilkin kuitenkin 1,5m-8m välillä eli vaihtoehtoja oli oleskella? Vaiko keskelle järveä missä on syvää 14 metriä. Siellä ne ainakin loppu-talvesta aina ovat vaikka kaikkien oppien mukaan niiden pitäisi siirtyä matalaan. Joopajoo.... Mutta sinne keskelle emme nyt vielä uskaltaneet mennä. Särkiä ja ahvenia nousi järvestä tasaiseen tahtiin. Koko ei ollut mitään mainittavaa eli korpit ja varikset saivat ruokaa tälläkertaa :) Vaikka emme siikahavaintoja tehneetkään, tämäkin reissu oli taas mukava ja oli  ensimmäinen kerta kun ennen vuoden vaihdetta pääsimme tälle järvelle pilkille. Joten ei voi valittaa! Tästä taitaa tulla ennätyspitkä pilkkitalvi. Jopa 5kk jos nyt näin äkkiseltään laskee että kausi päättyy vappuna Hossassa ja alkoi jo 2.12. Harvinaista herkkua nykyaikana!
​Mutta niin odotettua herkkua! Voisi olla vaikka puoli vuotta jos minä saisin kelit päättää. On tää niin kivaa :) Varsinkin kun nyt on vielä helppo liikkua jäällä potkurilla kun ei ole lunta kuin nimeksi. Ilman tuota vehjettähän minä en tämän selkasairauden takia pysty enää kävellä, varsinkaan jäällä pilkkikamoineni. Ilman sitä matka jäisi pariinkymmeneen metriin. Mutta tuen avulla pystyn kävellä hissukseen paljon pidemmälle kun selkä saa olla etukenossa eikä selkähermot joudu puristuksiin ja ahtaalle ja siten aiheuta kipua niin paljon. Hyvä siis että on keksitty potkuri. Auttaa ainakin minua todella paljon. Mutta joo. Tälläinen viikonloppu tälläkertaa.
Ensi viikonloppuna olisi uudessa seurassa ensimmäiset kisat eli kinkkupilkit. Vähän jännittää sinne mennä, että miten meidät siellä otetaan vastaan ja millaista heidän kisatouhunsa oikein on yms. No huonompaa kohtelua ei paljon kyllä voi missään saada kuin entisessä seurassa sain/saimme osaksemme. Oli se vaan niin törkeää ja epäreilua loppuaikoina että huh huh!
Mutta se on nyt taaksejäänyttä pas*** ja uutta parempaa kohti. Näillä mennään!

maanantai, 3. joulukuu 2018

Pilkkikauden avaus

Vihdoinkin koitti tämä päivä että pääsi taas pilkille. Harvoinpa enää nykyvuosina on ollut näin että uuden pilkkikauden voi aloittaa samana vuonna kun edellisen kauden lopettaa! Kyllä se useimmiten on venynyt aina seuraavalle vuodelle se kauden aloitus. Mutta nyt on ollut onneksi niin pakkasmaisia päiviä ja öitä eikä ole sadellut lunta niin järville on muodostunut ihan mukavasti jo jäätä. Ja ihan kunnon teräsjäätä eikä mitään höttöä ja kerrostunutta sohkaa. Kävimme viikko sitten tiistaina vähän tutkimusmatkalla tässä Haminan pohjoisosissa tutkimassa jäätilannetta siellätäällä. Silloin lähes joka lammessa oli n 5-7cm jää niin ilo nousi jo rintaan että kyllä taidetaan päästä viikonloppuna avaamaan kausi. En malta odottaa!!!
No lauantaina sitten malttamattomin mielin suuntasimme kohti erästä lampea jossa olimme käyneet katselemassa jäätä. Varovainen jäälle meno ja heti reiän kairaus ja mittaus: 13cm!!!!  Oujeeeee! Muutama metri eteenpäin ja taas sama homma: 13cm!! Ei hitsi oikeasti täähän on jo ihan kunnon jäässä! No ei muuta kun eteenpäin ja reikiä tekemään aika tiheään että varmasti on keskemmälläkin jäätä tarpeeksi liikkua turvallisesti. No olihan sitä. Mulla on sellainen kaira että se ottaa sentin kierroksella eli voin laskea pyöräytyksistä paljonko on jään paksuus. Ja hyvin piti paikkansa nytkin. Tasaisesti oli se 13 kierrosta aina ennenkuin terä meni jään läpi. Turvallisin mielin oli siis hyvä jäällä pilkkiä. Syvin kohta tässä lammessa taitaa olla siellä vajaassa 2 metrissä. En löytänyt 1,5m syvempää tällä kertaa mistään. Monet reiät oli ihan  tyhjiä ja alkoi jo tuntua että eikö täällä ole missään kalaa? Onneksi sitten alkoi tapahtua ja alkoi tulla sitten sellaista alle 10cm pientä sinttiä vaikka miten paljon. Siksi ensimmäinen kunnon tälli aiheuttikin siiman katkeamisen. Olin nääs vaihtanut 0,08 siimalla ja pikkumorrilla varustettuun vapaan kun tiesin että kalan koko ei täällä päätä huimaa niin tälläisellä pienemmälläkin setillä pärjää. No nykäys oli poikkeuksellisesti aikamoinen ja iso ahvenhan se oli kiinni tietenkin tässä "rihmassa". Kaksi jytkäytystä se ahven ehti tehdä kun en saanut heti siimaruuvia auki niin en saanut annettua löysiä yhtään ja se oli siinä sitten. Siima poikki. Perhana! Onneksi viereisellä reiällä isot tuli ylös asti eli otettavan kokoisia ruokakaloja! Vau! Eli on täällä isompaakin kun kohdalle sattuu!? No jatkoin pilkkimistä harmituksissani ja sitten vavan kärki taas nytkähti reilusti ja sain sellaisen 200g ahvenen ihan ylös asti. Sekin tuntui hirveältä jätiltä niiden pienten sinttien rinnalla. Ei muuta kun kassiin vaan nätti kala kotiinviemisiksi. Pikkukalaa tuli sitten taas mukavasti ja sitten se vaan loppui kuin seinään. Ajattelin että tulikohan kalapoliisi alle kun tuli täysi hiljaisuus? No vaihdoin vahvempisiimaiseen vapaan jonka päässä oli 2g jigipää ja siinä 5cm ahvenvärinen saira-jigi. En kerennyt kuin pohjaan sen pudottaa niin pam!... Jep jep haukihan se siellä. Aikani puljattuani sain ylös n. kilon pulikan. Arvaukseni osui siis oikeaan :)

47236708_10156815484922460_6777678651895

Nätti parisatanen

Siksi vaihdoinkin uudelle reiälle kun tuosta tuskin saisi vähään aikaan yhtään mitään tuon jeparin takia. Uudella reiällä joku vaisto sanoi että nyt paksumpi siimainen vapa kehiin isommalla morrilla. Sen verran että taas sain morrin pohjaan niin pää taipui heti ihan alas! HUI! Taasko hauki ajattelin? Mutta jumputtelusta tunsin että ahvenhan tämä on. JEE! Vähän aikaa siinä sitten meni kun sen sain osumaan reikään ja siitä jäälle. Voi hitsi miten nätti ahven!
Eihän se nyt mikään enkkakala ollut eikä lähellekään mutta tälläisestä lutakosta ja ensimmäisellä pilkkikerralla varsin upea ilmestys! Vautsi vau! Ja naapurireiällä pistettiin vieläkin paremmaksi kun n.100g isompi abborre tulla tupsahti sieltä ylös. Ei voisi ensimmäinen pilkkireissu paremmin mennä! Pikkuahvenia lukematon määrä, isoja ahvenia vajaa kymmenkunta ja yksi haukikin. Eli kunnon tsembalot saatiin aikaan :) Kiitokset Ahdille antimista! Tästä on hyvä jatkaa talven pilkkiretkiä!

47159384_10156815862367460_2696346151640

Tollaisiin lukemiin pysähtyi vaaka :) Kiva möllykkä :)

torstai, 22. marraskuu 2018

Todella pettynyt ihmisiin....

Tuntuu että nään jotain vuosisadan painajaista. Että kohta herään ja kaikki on hyvin. Mutta en vaan perkele herää. Tämä painajainen jatkuu ja jatkuu ja muuttaa vain muotoaan joka ainoa päivä pahemmaksi ja pahemmaksi. Aina tulee uutta järkyttävää tietoa, tuskaa ja selkäänpuukotusta. En pysty ymmärtämään miten ihmisistä tulee yhtäkkiä niin julmia ja täysidiootteja ettei mitään rajaa . Kaikki käytöstavat unohtuvat, tehdään toiselle tahallaan pahaa, loukataan, valehdellaan päin naamaa, selän takana ilkutaan ja haukutaan ja isketään sinne puukko heti kun on mahdollista. Mikä helvetti ihmisiä vaivaa????? Miten pari ihmistä pystyy myrkyttämään suuren joukon ja saa heidät uskomaan valheitaan? Miten ennen suht rehellisistä ihmisistä tulee pettureita ja ilkeitä? Väärin tehneet ja kiusaajat eivät myönnä tekojaan.
Ollaan vaan että "en se minä ollut". En vaan pysty ymmärtämään! En ole aikoihin enää luottanut ihmisiin ja varsinkaan heidän sanaansa, hyvyyteen, rehellisyyteen. Ja eilen siitä sain taas uusia todisteita. Olen niin pettynyt, niin loukkaantunut, niin "raiskattu" ja mitätöity kun vaan ihminen voi olla. Sanon siksi nyt tämän kaiken ihan suoraan koska minua on nyt loukattu pari vuotta ihan tarpeeksi paljon! 
Olen tehnyt vuosikausia töitä eräiden nettisivujen parissa. Olen aloittanut ne täysin nollasta. En saanut apuja mistään, en entisiä tietoja, artikkeleita enkä mitään materiaalia niitä varten, vaan tein tunteja ja tunteja töitä ihan yksin että sain sivut kasaan. Vuosia olen sinne tietoja kerännyt ja saanut sivuista paljon kehuja hienoista valokuvista, selkeydestä, ajantasaisuudesta ja kaikenkaikkiaan niistä on pidetty paljon niin oman seuralaisten kuin muiden seurojen keskuudessa. Olen saanut palautetta muiden seurojen sihteereiltä ja jäseniltä että meillä on seutukunnan parhaat sivut. Se on tuntunut hyvälle että on onnistunut tekemisissään.
Nyt sitten hallitus päätti keskenään että minun pitämät sivut lopetetaan ja he ottavat sivuille uuden tekijän. He tekivät tämän kysymättä minulta yhtään mitään. Halusivat "uudistua ja muuttaa sivuja". Jos todella olisi ollut kyse mukamas uudistumisesta, olisi MINULTA kysytty haluanko/osaanko halutut muutokset tehdä. Mutta kun ei kysytty. Ja mitä nyt noita uusia sivuja katson niin hoh hoijaa. Enpä nyt sanoisi että hirveästi parempaan suuntaan mentiin millään kantilla. Mutta jokaisellahan on tietysti asiasta oma mielipide, mutta tässä nyt muutamien sivuja verranneen mielipide että: no just joo, onpa ankeat, mikä pajupusikkokuva tuo oikein on olevinaan, sieluttomat, tylsät, värittömät ja sitä rataa. Ja kaikenkukkuraksi tästä maksetaan sivujen tekijälle useampi satanen kun minä tein sivut osallistumismaksun hinnalla eli murto-osalla nykyiseen verrattuna. Mutta hintahan ei tässä tapauksessa ratkaise, kunhan minusta vaan pääsee eroon. Niin julmaksi on peli mennyt!
Ja jos oikeasti tuollaiset oli ne "hienot uudistukset" mitä haluttiin niin olisin osannut tehdä ne vaikka silmät kiinni. Vaikka en olisi kyllä halunnut mennä takapakkia ulkoasussa mutta olisin sen tehnyt jos niin olisi haluttu vaikka olisikin kirpaissut. Lopetinhan minä omat kirjoituksenikin ihan vaan kun sitä haluttiin mutta ei sekään silloin riittänyt.  Mutta kun kyse ei nyt ollutkaan siitä. Vaan siitä että minut haluttiin ulos näiden sivujen teosta ja koko seurasta! Tajuaahan sen nyt tyhmempikin kun noin toimitaan salassa selän takana!
Mutta kaiken huippu on se että tästä päätöksestä on kuukausi aikaa eli tietyt tahot on ehtineet touhuta tässä ajassa vaikka mitä, minulle siitä kertomatta eli salaa. Ja niinpä minun pitämien sivujen kaikki tiedostot mitä saatavissa on ollut, on kopioitu uusille sivuille MINULTA siitä yhtään mitään kysymättä tai kertomatta aikeista että näin tulee tapahtumaan. Ei näin toimita! EI EI EI! Haloo!???? Eli uudet sivut ovat olleet toiminnassa pitkän aikaa mutta minulle siitä kerrottiin maanantaina ja asia esitettiin niin että mitään lopullista ei ole mukamas vielä tehty että on vaan on "suunnitelmia" ja samaan aikaan kaikki on kuitenkin jo kopioitu uusille sivuille!!! Juuri näin! Voi helvetti etten paremmin sano tuota toimintaa ja valehtelua!
Mihin on unohtuneet hyvät käytöstavat? Rehellisyys? Avoimuus? Toisen työn kunnioitus????? Sitäpaitsi tämä kaikki loukkaa minun tekijänoikeuksia koska asiat on tehty salassa ilman minun lupaa, tiedostot kopioitu ja liitetty uusille sivuille ilman viittausta mistä ne on otettu ja siksi tämän asian voisi viedä nyt tästä eteenpäin. Kysyin tätä tekijänoikeuslaitoksen lakimieheltä joka sanoi että ensinnäkin toiminta on ollut hyvien käytöstapojen vastaista, mikään hallitus EI SAA toimia noin ja viimeisenä se että vaikka ne ovat yhdistyksen sivut ja koskevat useaa ihmistä, olen ainoa kuka näitä sivuja on pystynyt muuttamaan ja saanut siitä korvausta niin silloinkin tämä on ollut lain vastaista toimintaa eli rikossyytteen arvoinen teko!
Nähtäväksi jää saanko tästä kaappauksesta ja törkeästä teosta jotain korvausta vai joudunko viemään asian oikeasti isompiin käsiin? Toivon että ei tarvitsisi viedä mutta pahaa pelkään että näin tulee käymään koska heiltä tuntuu olevan nyt täysin pallo hukassa ja aivot narikassa miten oikeasti lakien ja hyvien tapojen mukaisesti toimitaan ja ihmisiä kohdellaan. Tsiisus!
Jos samaa toimintaa sovelletaan kaikkeen, niin varmaan siellä on lista jäsenistä mistä he omatoimisesti vetävät ei-toivotut nimet yli jos kerran yhden mitättömän sivujen pidonkin voi lopettaa yhdellä viivanvedolla tuostanoin vaan ilman että asianosainen tietää siitä yhtään mitään????? Täysin käsittämätöntä toimintaa! Mielivaltaista etten sano!

Minä en IKINÄ voisi kopioida toisen tekemiä sivuja ja kaikkia tiedostoja ja ihan pokkana alkaa niitä vaan pitämään omatekeminään ilman että asiasta on keskusteltu kyseisen henkilön kanssa yhtään mitään, kysytty tiedostojen siirtoon lupaa ja edes KIITETTY vuosien hyvästä työstä. Mutta ei. Täällä heitetään ei-toivotut laidan yli, otetaan uutta tilalle ja varastetaan tiedostot tosta noin vaan!!! Ei helvetti sanon vaan! Kyllä on ihmiset kieroja ja julmia! Ja kun manipulointi onnistuu ja päät saadaan käännettyä taipumaan yhden tai kahden "yleiseen mielipiteeseen" niin sitten onkin puukotustalkoot valmiit. Olen aina luullut että enemmistö voittaa mutta näköjään se ei päde kaikkiin hallituksiin. Toisissa toimitaan ihan omilla säännöillä. Tai sitten on käynyt niin että ennen siellä minun puolella olleet ja minun työtä aiemmin kehuneet on myös nyt saatu käännytettyä. En tiedä keinoista mutta sen olen huomannut että mitään keinoja ei kaihdeta kun on kyse "ei-toivotun" ihmisen ulossavustamisesta tässä porukassa. Tämä on todella surullista että tähän on tultu. Todella todella surullista!
Myös se uusilla sivuilla pistää silmään että ensimmäinen artikkeli on kuukauden vanha ja nyt se on ilmeisesti eräille ihan ok että se siellä on. Mutta jos minun sivuille unohtui yksikin artikkeli muutamaa päivää kauemmaksi niin johan oltiin vinkumassa että ei ole sivut ajantasalla plaa plaa plaa. Että viimeistään nyt voisi eräät katsoa peiliin että onko kohtelu tosiaan tasapuolista ja "en minä ole mitään ikinä tehnyt tai sanonut pahasti" niinkuin on väittäneet päin naamaa.
Niinpä niin. Tässähän siitä on nyt kaikille todiste. Nyt kaikki toiminta kelpaa kun se en ole minä kuka teen vaan joku muu. Mielenkiinnolla jään odottamaan ilmestyykö tulokset vuorokauden sisään sivuille niinkuin ennen ilmestyi. Ja jos ei niin saako tämä nykyinen pitäjä samanlaista "palautetta" heti osakseen kuin minä sain nämä vuodet. Jos ei niin taas kerran on todistettu että kohtelu on ollut epäreilua ja ihan peestä syvältä ja poikittain. (Tähän tilannepäivitys: kummasti se artikkeli nyt sieltä sivuilta hävisi 22.11. ettei ole taaskaan todistusaineistoa niille ketkä sitä eivät jo ennättäneet siellä nähdä. Näinhän se menee. Tietenkin!!!!)
Salamyhkäistä tämä touhu todella kaikenkaikkiaan on koska sivunpitäjästä ei ole mitään tietoa saati yhteystietoja sivuilla niinkuin minun pitämillä sivuilla oli. Eli kaikki pidetään salassa ja ei uskalleta asettua tekojen taakse eikä kukaan pysty ottamaan yhteytta sivuntekijään niinkuin minuun pystyi. Ei ole ilmeisesti vaan pokkaa! Raukkamaista etten sano! Ei pelata avoimin kortein, niinkuin ennen! Mutta eipä tässä touhussa mikään enää yllätä......
Mutta tämä kaikki loppuu nyt. Minä en ole enää tästä eteenpäin tämän porukan kanssa missään tekemisissä! Jos eräät ihmiset saa vuodesta toiseen olla riidoissa, riehua, haukkua toisiaan, vittuilla toisilleen kaikkien nähden, aiheuttaa konflikteja jne kurjaa on se ok käytöstä eikä aiheuta toimenpiteitä, mutta kun minua kiusataan pari vuotta yksipuolisesti ilman että sanon sanaakaan haukkujalle eli en riitele enkä hauku takaisin vaan nielen aina kaiken vittuilun, niin sepä ei sitten olekkaan ok, vaan kiusattu savustetaan ulos ja kiusaaja saa jäädä. Jep jep!
Näinhän se kuuluu mennä juu. Voi jumalauta! Jos nämä ovat päättäjien arvot että riidoissa saa olla ja riehua ja haukkua vapaasti toisiaan, mutta kiusatuksi ei saa tulla vaan siitä heitetään heti kiusattu pihalle, niin pahasti on aivoissa mätää ja paskaa. Todella sairasta touhua!
Ihan järjetöntä paskaa! Huh huh!
Niiden kaverien kanssa, ketkä tämän kaiken saamani paskan kohtelun tietävät ja myös sen kaiken muun parin vuoden aikana tapahtuneen kiusaamisen ja kesän tapahtumien väärät syytökset, mistä tähän en nyt tarkemmin kirjoittanut ja ovat kanssani samaa mieltä että minun kohtelu on ollut todella törkeää ja erittäin väärin, aion pitää yhteyttä! Ne oikeat ystävät, reilut rehdit tyypit, oikean ja väärän erottavat kamut täältä säilyvät minun elämässäni kaikesta huolimatta vaikka emme usein enää näekkään. Heitä minun tulee ikävä ja niitä hyviä juttutuokioita, yhteenkuuluvuutta, toisen tukemista ja tsemppausta, rehellisyyttä, naurua ja huumoria mitä meillä aina oli. ​Nämä muut kaksinaamaiset aivottomat idioottihirviöt saavat painua helvettiin! Sitä saa mitä tilaa. Paha saa aina palkkansa, pilkka osuu omaan nilkkaan ja niin edelleen. ​Toivottavasti!!! ​Siihen minä luotan. Muuten en jaksa uskoa enää hyvään huomiseen! Hyvästi!

maanantai, 19. marraskuu 2018

Satu Unelmasta

Olipa kerran, kauan kauan sitten kaukaisessa pohjoisen maassa pieni kylä meren rannalla. Kylässä asui nuori neito, Unelma nimeltään. Unelma oli kuullut että ihan lähellä tätä pientä kylää sijaitsee taikamainen paikka, Hyvien kansalaisten valtakunta. Tuossa valtakunnassa asui kuningas ja kuningatar sekä heidän alamaisiaan.
Eräänä päivänä Unelma oli kävelyllä meren rannalla ja yhtäkkiä hän näki rannalla erikoisen näköisen ihmisjoukon. Hän meni katsomaan keitä he olivat. Yllätys oli suuri kun hän kuuli heidän olevan tuolta Hyvien kansalaisten valtakunnasta. Unelma oli ihan hämillään. Oi, olen löytänyt heidät! Kuningas lähestyi Unelmaa ja sanoi: "Olet tervetullut joukkoomme. Meiltä puuttuikin Prinsessa valtakunnastamme. Sinä sopisit siihen paremmin kuin hyvin, Unelma." Unelma oli haljeta riemusta. Hänestä tulisi Prinsessa! Ihan oikea Prinsessa! Voi miten kultasydäminen Kuningas heillä olikaan! Kuningatar laittoi prinsessan päähän pienen timanttikruunun ja sanoi: "Tästä eteenpäin sinä olet meidän oma Prinsessa" ja halasi Unelmaa. Unelmalta vierähti onnenkyynel poskelle. Niin onnellinen hän oli! Kuningattaresta tuli hänen hyvä ystävänsä.
Viisas ja taitava Kuningatar opasti Unelmaa miten heidän valtakunnassaan eletään ja opetti kaikenlaisia uusia hienoja taitoja. Unelma oppi tosi paljon uutta ja sai uusia ystäviä valtakunnan mukavista asukkaista.
Kerran talvella kun Kuningas järjesti suuret turnajaispeijaiset, myös Unelma osallistui niihin ihan ensimmäistä kertaa. Hän oli aivan ihmeissään millainen sirkus nämä peijaiset oikein oli.
Hän vain käveli suu auki ja katseli kaikkea sitä erilaista ja uutta mitä näki. Välillä hän oli jäädä ihmisten jalkoihin, kun juhlaväki juhli ja riemuitsi musiikin soidessa ja juomien virratessa. Juhlien melskettä paetessaan hän kohtasi laitakylältä kotoisin olevan nuorukaisen. Nuorukainen oli myös vähän ihmeissään muiden suuresta juhlinnasta. Hän alkoi jutella Unelmalle ja he tunsivat heti toisiaan kohtaan suurta sielujen sympatiaa. Oi, olisiko tässä minulle se ihan oma Prinssi, ajatteli Unelma silmät tuikkien? Kunigatar näki nuorukaisen ja nyökkäsi Unelmalle hyväksyvästi. Nuorukaisesta tulisi valtakuntaan uusi Prinssi. Nyt Unelmalla oli kaikki mitä hän ikinä oli toivonut. Prinssi ja oma uusi valtakunta ihanine asukkaineen.
Sitten eräänä päivänä Unelma sai surullisen viestin. Kuninkaasta oli tullut jo niin vanha että hän halusi luopua kruunustaan. Hänelle alettiin etsiä seuraajaa. Miten surulliseksi Unelma siitä tulikaan. Kuningas oli ollut niin mahtava ja hyvä että kukaan ei voisi koskaan häntä korvata. Kukaan Kuningas ei olisi niin reilu, antelias, tasapuolinen, mukava, hauska ja luotettava kuin mitä hän oli ollut. Unelma itki monta iltaa, miten heidän nyt käy kun Kuningas vaihtuu uuteen.
Häntä pelotti suuresti. Järjestettiin suuret valintajais istunnot. Uusi valittu kuningas oli aivan päinvastainen kuin vanha Kuningas. Unelma oli hyvin pettynyt. Mikään ei ollut niinkuin ennen. Unelmaa itketti. Uusi Kuningas halusi Prinssin omaksi adjutantikseen koska Kuningas oli niin kiireinen ettei ehtinyt hoitaa hänelle kuuluvia tehtäviä. Prinssi ei siksi enää ehtinyt olla niin paljon Unelman kanssa, kun joutui hoitamaan adjutantin töitä. Prinssistä se tuntui kurjalta, koska oli siksi aina niin kiireinen ja väsynyt. Uusi Kuningas valitsi myös uuden aarrekammion vartijan, missä valtakunnan kultaa säilytettiin. Vanha Kuningas jakoi valtakunnan aarteita tasapuolisesti jokaiselle kylän asukkaalle järjestäessään peijaiset mutta uusi kuningas oli aivan erilainen. Isännille oli kyllä peijaisissa tarjolla olutta mutta emännille ei ollut tarjolla kuin vettä koska täällä ei emäntien ollut suotavaa juoda olutta koska se oli epämiellyttävän makuista. Hedelmäjuoma maksoi Kuninkaan mielestä liian monta kultarahaa, että sitä ei siksi hankittu. Emännistä se tuntui tosi kurjalta koska heitä ei arvostettu niinkuin edellisen Kuninkaan aikana. Koska Prinssi huomasi uuden kuninkaan olevan tarkka rahoista, hän ehdotti aarrekammion vartijalle että peijaistavaroita hankittaisiin puodeista missä kultarahoja säästyi. Mutta tämäkään ehdotus ei vartijalle sopinut kun se olisi ollut niin vaivalloista ajaa ympäri valtakuntaa. Niinpä prinssi väsyi entisestään kun hän ei ymmärtänyt miten asiat olivat valtiossa muuttunueet niin huonoiksi ja määräyskirjasäännön tasa-arvon vastaiseksi. Prinssi yritti kaikkensa mutta häneen oltiin silti tyytymättömiä ja ojennettiin jaepykälien mukaan.
Niinpä Prinssi anoi vapautusta adjutantin tehtävästään. Hänelle myönnettiin kuninkaanhuoneen valitsijaraadin päätöksellä ero tehtävästään. Prinssi oli helpottunut. Samoin Prinsessa.
Nyt heillä olisi aikaa olla taas enemmän yhdessä.
Päivät ja kuukaudet kuluivat ja elämä soljui eteenpäin surumielissä tunnelmissa. Aarrekammion vartija muuttui yhtä tiukemmaksi, omituisemmaksi ja äksymmäksi varsinkin Prinsessaa ja Prinssiä kohtaan. Monet turnajaiset ja peijaiset jäivät Prinssiltä ja Prinsessalta väliin kun vartija heitteli heitä rupikonnista keitetyillä taikaliemillään, järjesti konnuuksia, luki loitsuja ja nauroi ivallisesti kun Prinsessaan sydämeen sattui hänen suuri ilkeytensä. Prinsessa ei voinut ymmärtää miksi vartija vihasi häntä niin kovin ja oli aina niin ilkeä. Koska Prinsessa ei ollut tehnyt tai halunnut kenellekään koskaan mitään pahaa. Prinsessa oli hyvin surullinen ja pettynyt miten häntä kohdeltiin.
Yhtäkkiä valtakunnassa ilmoitettiin että Kuningas halusi erota ja järjestettiin taas uudet valintajais istunnot. Uusi kuningas oli kovasti monen valtakuntalaisen mieleen. Prinsessakin ajatteli että nyt asiat alkavat mennä taas paremmaksi. Uusi Kuningas oli ystävällinen ja ymmärtäväinen ja otti valtakunnan kaikki asukkaat taas huomioon niinkuin vanha Kuningas.
Mutta Aarrekammion vartija ei muuttunut. Hän onnistui saamaan kuningashuoneen valitsijaraadinkin puolelleen ja kaikki kääntymään Prinsessaa vastaan kertoen valheellisia tarinoitaan, joita taikaliemien keittämishöyryt oli hänen päähänsä tuoneet. Prinsessa oli surun murtama. Hän niin olisi halunnut jäädä asumaan Hyvien kansalaisten valtakuntaan. Mutta aarrekammion vartija ja kuninkaanhuoneen valitsijaraati tekivät siitä mahdotonta. Prinsessa yritti ja yritti olla niinkuin muut haluavat hänen olevan, mutta mikään ei riittänyt mitä Prinsessa teki valtakunnan eteen. Prinsessan herkkä sydän ei vaan enää kestänyt ilkeyttä ja pahoja puheita. Niinpä Prinssi ja Prinsessa tekivät vaikean päätöksen ja jättivät Hyvien kansalaisten valtakunnan ja lähtivät pois surua ja katkeruutta tuntien miten he viattomina joutuivat noiden julmien noituuksien kohteeksi. Hyvien kansalaisten valtakunta oli muuttunut Häikälemättömien Konnuuksien Virvatulikattilaksi. Eivätkä Prinssi ja Prinsessa halunneet olla osana sellaista maata. Heitä jäi surettamaan moni mukava alamainen ja asukas ketkä jäivät sinne yhä asumaan. Onneksi Prinsessa tiesi että moni asukkaista oli hänen puolellaan, piti hänestä ja olisi halunnut hänen jäävän, koska kuningashuone oli toiminut väärin Prinsessaa kohtaan. Mutta Prinsessa ei pystynyt jäämään edes heidän takiaan. Sydämeen sattui liikaa.
Prinssi ja Prinsessa katsoivat viimeisen kerran taakseen mielessään monet mukavat muistot Vanhan Kuninkaan ajoilta kun kaikki vielä oli valtakunnassa hyvin, ottivat toisiaan kädestä kiinni ja kyynelsilmin karauttivat valkoisella ratsullaan kohti seuravaa kylää. Siellä asuivat Kuusisen Kansan Menninkäiset. Ehkä heidät siellä otettaisiin vastaan avosylin ja arvostettaisiin heitä hyvinä ihmisinä, joita he aina olivat olleet, kunnes Häikälemättömät mursivat ja karkoittivat heidät kylästään. Surullinen, epäreilu ja järkyttävä tarina oli tullut näin päätökseensä.
Sen pituinen se.

Kuvahaun tulos haulle princess ja prince walking

******************************************************************************

maanantai, 12. marraskuu 2018

Hailii hailii....

Joo onpa ollut kurjat kelit. Aina harmaata, pimeään, sataa ja tuulee. Siksi meidänkin kalastukset on iltaisin jääneet kokonaan koska kertakaikkisesti ei vaan enää nää mitään 16 aikaan. Tulispa nyt äkkiä pakkasta aurinkoa ja jäätä. Lunta pari senttiä että valostuisi. Ei sen enempää! Ajatella että toissavuonna aloitettiin pilkkikausi jo viikon päästä eli 19.11.???? Eipä nyt onnistu! Vuodet ei oo tosiaankaan veljeksiä.......Hoh hoijaa! Mutta joo. 
Viikonloppuna lauantaina oli sen verta tuulista että katsottiin parhaaksi jättää veneellä kalastus väliin ja mentiin aamusella heti Kotkaan taas litkaamaan haileja. Sinne oli nyt sitten ikävä kyllä taas tuotu sellainen iso proomu säikyttelemään kaloja. Oltiin jo odotettu että koskahan se paikan valtaa ja nyt oli näin käynyt. Yrtitettiin ensin siitä läheltä litkata mistä aina ennenkin mutta kun tuuli loiskutti sen perään vettä niin eihän siinä haileja oikein ollut. Muutama saatiin mutta hiljaista piteli. Salakoita kyllä oli eli ne eivät näyttäneet pelkäävän melua? No vaihdettiin sitten paikkaa hieman toiseen suuntaan missä tiedettiin olevan reilusti matalampaa ja kivikkoista mutta ei auttanut vaan siihen oli mentävä. Siitä alkoikin tulla ihan kivasti haileja ja 09 aikaan olikin jo parin päivän ruokakalat kasassa ja voi lähteä kotiin perkuuhommiin ja seuraamaan hiihtoja telkusta :) Lopussa multa jäi paino kiinni johonkin pohjaan ja sinnehän se jäi. Noh pääseepä rakentelemaan taas litkaa jos vaikka vielä tänä vuonna haili maistuisi ja tulisi vielä sinne mentyä kalaan. Ainakin kerran?
Sunnuntaina oli sitten isänpäivä niin kalastelut oli sitten tän viikonlopun osilta siinä. Plaah. Toivottavasti ensi viikonloppuna olisi suht siedettävä keli että pääsisi vaikka jonnekin joelle kalaan tai jopa meritaimenjahtiin :) Oi vitsit etten malta odottaa!