sunnuntai, 6. lokakuu 2019

Kuusisen kuningatar

Noh ehkä nyt vähän liioiteltu otsikko mutta siltä minusta tuntui. En ollut ennen lauantaita IKINÄ voittanut yhtään laiturikisaa. En oman seuran, en piirin, en avoimia, en mitään. Ikinä! Hopeaa ja pronssia on tullut niin pm-kisoista kuin muistakin pari kertaa, mutta voitto on kiertänyt minut kaukaa. Nyt se sitten napsahti kohdalle. Ja oikein kaksinkertaisena!
Kisa-aamu oli aurinkoinen mutta tuulinen ja viileä. Silti minua ei päivän aikana palellut koska olin pukeutunut kuin napajäälle. Eli keli oli aika kohdallaan. Paikkahan oli minulle uusi ja outo jälleen kerran eli Kuusisen syvät laiturit. Nimensä veroiset :) Menin lähimmälle laiturille mikä lähtöpaikasta oli ja valitsin ensimmäisen veneen peräosan tyynen alueen. Noh siinä sitten istua kökötin koko kisan ajan. Ei tarvinnut paikkaa vaihtaa. Yllätys oli suuri kun niin lähellä rantaa oli aivan hirveän syvää. Vettä oli varmasti 10 metriä? Siimaa sai lapata ulos sen minkä vavassa oli. Kaikissa vavoissa se ei edes riittänyt ja aikaa tuhrautui vapojen kanssa venksailuun kun ei ollut tietoa minkä verran siimaa oli tarjolla missäkin vavassa. Sain päivän aikana kaikki pitkät vavat jotenkin rikki tai siimat solmuun. Että eihän se mennyt kuin Strömssöössä mutta lopussa kiitos seisoi. Ihme kyllä. Mutta joo. Alussa kun sain ensimmäisen vieheen lähelle pohjaa oli ahven jo heti kiinni. En ehtinyt edes pilkkiä. Eli taas lapattiin siimaa takaisin ylös kun se juuri vasta meni alas :) Heh. Ja sitä jatkui ensimmäisen tunnin tai oikeastaan kai melkein kaksi ihan mukavaan tahtiin. Välillä tuli ahvenia, sitten sekalaista särkikalaa. Mutta kuitenkin tuli. Jossain vaiheessa vasta hokasin etten pilkkinyt edes pohjassa. Ainakin metrin pohjasta olivat kalat olleet kokajan. No eipä siinä. Pääasia että sain kalaa. Sitten yhtäkkiä se vaan loppui. Kokeilin eri vieheitä niin pohjassa kuin siitä ylempänä mutta ei. Hiljaista oli. Sitten huomasin että toiset vetelee salakoita ja päätin alkaa kokeilemaan niitä minäkin. No sain siinä touhussa ainakin kolme vapaa sököksi. Mutta sain salakoitakin. Ihmeellistä! Ilmeisesti kalojen koko vs. morrin koko osui nyt kohdalleen koska niitä kertyi muutama kilo minun reppuun. Toki niitä pääsi paljon irti niin veden alla, veden päällä kuin kädessäkin. Eli en tätä lajia edelleenkään osaa. Mutta yritän harjoitella ja parantaa osaamista. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...... Ihmetys olikin siis todella suuri kun palkintojen jaossa selvisi että voitin ensiksikin naisten sarjan ja samalla mulla oli päivän paras tulos eli voitin siis seuran mestaruudenkin! Mitäh?? Minä??? Ihan hullua!!!! Mutta olin kiitollinen ja tyytyväinen että onnistuin joskus minäkin tässä lajissa. Olen kuitenkin monta vuotta jo näitäkin kisoja kierrellyt. Hyvä mie :)
Kisan jälkeen kurvasimme vielä litkaamaan haileja. Koskaan emme olleet käyneet iltapäivällä kokeilemassa sitä hommaa. Ainoastaan aamulla ja illalla. Siksi olimme vähän hoomoilasena että mitenköhän meidän käy. Tuuli oli aikamoinen ja tietenkin väärästä suunnasta niin minulle kuin kaloille. Noh sateen sattuessa sateessa eli litkattiin siitä huolimatta ja eipä se lopulta liiemmin haitannut. Pari tuntia vierähti siinä hommassa ja saimme yhden kerran ruokakalat ylös. Jes! Namiruokaa siis tiedossa illaksi. Näitä siis emme ikinä pakasta vaan syömme heti samana päivänä tai viimeistään seuraavana. Ja hyviä olivat taas kerran, puikalaperunan kanssa joita on vielä jäljellä Lapin tuomisina ja kermaviili-suolakurkkukastikkeen kera. Slurps! Vähän aikaan huilattuani ruuan jälkeen minä olisin ollut valmis lähtemään vielä ahven/kuhajahtiin illalla mutta jotenkin en edes uskaltanut ehdottaa koska olin varma etten saa vastakaikua meillä asiaan. Että nyt jäitä hattuun akka, istutaan perkules sohvalla telkkua katsellen ja huilataan.......
​No niin kai sitten :) :) Dääm!

Sunnuntaina sitten pääsin merelle veneellä kalaan. Keskityimme siis kuhan ja ahvenen jigailuun Haminanlahdella. Nyt alkaa minun makuun olla jo liikaa porukkaa jokapaikassa. Laiturit pursuaa heittäjiä, samoin lahdella on veneitä kun jossain kalakisoissa vieri vieressä. Ja kun kaikki eivät noudata kohteliaisuutta, toisten kalastajien humioimista ja sääntöjä niin välillä meno on aika villiä ja aikamoista...... En tykkää :( Onneksi löysimme rauhallisiakin paikkoja missä sai olla aika rauhassa kalassa. Saimme muutamia kuhia sekä fileahvenia aika mukavan läjän. Eli taas tuli fileitä mojova kasa pakkaseen laitettavaksi. Ihan kun nyt hirveäsit olisi taas tarvittu mutta kyllä ne sieltä talven aikana tulee syötyä monessa eri muodossa valmistettuna. Se on varma se.
Viikolla taidetaan ujuttautua laiturille kalaan useana iltana. Veneellä ehkä kerran. Katsellaan säitä ja muita tilanteita. Sen mukaan edetään......

maanantai, 30. syyskuu 2019

Kuhatuksia ja affuja

Niin nythän on se aika vuodesta milloin merellä kalastus on huipussaan. Tarkoitan siis sitä että milloin on eniten porukkaa liikenteessä niin laiturilla Terviksessä kuin veneillä merellä. Ainakin minun mielestä liikaa. Onneksi on oma vene, niin laiturille tulee eksyttyä aika harvoin heittelemään ruuhkan keskelle. Veneellä on vapaus mennä minne vaan ja saa omaa rauhaakin heittelyyn. Joskus tietenkin nimeltä mainisemattomat naapurimaan kansalaiset tunkee hemmetin lähelle jos näkevät saavan kalaa. No minäpä heittelen jigiä melkein heidän veneensä kylkeen niin monesti se jo riittää tajuamaan että ollaankohan liian lähellä. Aina kuitenkaan ei. Silloin kyllä meikäläisenkin veri kiehahtaa kun ei kunnioiteta toisen kalastusaluetta pätkän vertaa! Onneksi tänä syksynä on melkein aina saatu olla ihan rauhassa kalassa. Eikä ruuhkaakaan ole vielä kummemmin vedessä ollut. Parhaimmillaan on kai 4-5 venettä ollut Terviksen ja Purhon välillä. Muista takavuosina niitä olleen yli 10. Se oli jo ihan liikaa! Ei kivaa ollenkaan :( Lähiviikkoina on kuhia tullut aika nihkeästi. Alle 10kpl yhteensä. Otettavia kuitenkin onneksi lähes kaikki. Eli samaa ongelmaa ei ole täällä niin paljon kuin mökkijärvellä. Hyvä niin. Vaikka tulevaisuus vähän huolettaa koska pieniä ei näy? Toivottavasti ne ovat vain muilla vesillä piilossa..... Suurin kuha on ollut reilu 50cm. Eli sopiva ruokakala mutta ei mikään jätti. Ahvenet ovat olleet aika tiukassa. 10kpl on ollut jo saavutus! Koko on kuitenkin ollut mukavaa eli syömäkalat on saatu useana iltana. Viime viikolla napsahti yksi vähän parempi ahvena. Kuva alla :)

rgteg.jpg

Ahven napsautti jigiin ihan veneen vierestä. Ajattelin ensin että ahven, mutta sitten kun se alkoi viedä siimaa ja jarru vinkui niin tuli mieleen että hauen perkulehan se on, koska se painoi kuitenkin sen verran että ei käynyt ahveneksi millään! Mutta voi sitä iloa kun se viimein kääntyi pinnassa ja näin että ahven se on! Jee! Eli haavin kanssa koukkattiin se varmuudeksi koska mullahan on jigailussa aina UL kamat (vapa 1-5g vieheille, 0.06 kuitusiima)niin ei uskaltanut nostaa. Komea oli ahven! En olekkaan saanut kuin viimeksi Hossassa tuohon viittaavia ahvenia. Kivaa että nyt ihan kotivesiltäkin tarttui sellainen koukkuun.

Jigikausi jatkuu edelleen ainakin kuukauden luulisin ja sitten siirrytään muihin lajeihin. Tai jo aiemminkin..... :) Onhan tässä hailin litkausta, hauen perhokalastusta, koskikalastusta kirren perässä, siikaverkkoilua mökillä ja mertsariakin pitää päästä koittamaan.... Eli ei lopu vaihtoehdot kesken ei :) Mutta kaikki aikanaan :) Nyt nautitaan jigeilystä täysin rinnoin niin kauan kun sitä kestää!!! Syksy on aika jees aikaa!!!!!!!!!!!!!

sunnuntai, 15. syyskuu 2019

Sateista SMää

Jopas oli keli! Eli SM-laituripilkit kisattiin Lahdessa varsin kosteissa merkeissä. Oikeastaan muutamia minuutteja lukuunottamatta satoi koko päivän. Huh huijaa! Aika pynttäytyminen oli vaatteiden kanssa ettei palellut eikä kastunut. Minä varustauduin pilkkihaalarilla ja armeijan sadeviitalla. Siinä on yksi huono puoli eli hihattomuus. Siksi olen askarrellut vanhasta sadetakista irtohihat jotka vetäisen käsiin sadeviitan seuraksi. No ne eivät ole ihan nappihyvät koska eivät ylety tai pysy ihan ylhäällä asti. Eli olkapään ja kyynärpään väliltä kädet kastuvat väkisinkin aina kovalla sateella kun hihat valuvat aina alaspäin kun on paljon alla vaatetta. Mutta näillä mentiin. En loppujenlopuksi kastunut paljoakaan eikä palellutkaan.
Sain arvontapaikoiksi nrot 32 ja 66. Aamupäivän paikka oli ihan ok. Salakkaa oli pinnassa ja pohjassa pari särkeä ja ahvenkin mutta ei sen isompaa kalaa. Salakat olivat tosin sellaisia 5cm luokkaa olevia tikkuja ja vain muutama isompi eksyi minun kohdalleni. Ja edelleenkään kun en niitä osaa pilkkiä vaan kun 1 saan ylös niin 10 karkaa että eihän siinä pärjää huipuille mitenkään kun monta kiloa on takaisin mätetty veteen. Turhauttavaa!
Tauon jälkeen en saanut kalan kalaa. Monella näytti olevan sama kohtalo. Minusta se tauko on ihan tyhmä keksintö. Pitää rampata ees taas laiturilla ja kalat lähtee sentakia livohkaan.
Jos olisi saatu jatkaa suoraan vaan 4h kisa läpi niin kaloja olisi riittänyt varmasti paljon paremmin jokaiselle koska niitä oli pinnassa edelleen kun eka jakso loppui. En tykköö yhtään tuosta kilpailumuodosta. Vanha oli paljon parempi!

Yhteenvetona voisin väittää että jos salakkaa ei olisi ollut ja vaan pohjakaloilla olis menty niin lopputulokset olisi ihan erilaiset. Nyt loistivat ne ketkä salakkahomman osaavat. Eli en minä :) Kovasti aina yritän ottaa mallia näistä osaajista mutta en vaan opi. Morrit on pieniä ja syötit samoin mutta joku siinä mättää vielä. Sen jujun kun joskus keksisi niin voisin minäkin alkaa pärjäämään. Tosin minun kilpailut tässä lajissa jää syksyssä pariin-kolmeen kun viikkokisoihin en pääse ja näitä viikonloppukisoja ei ole tarjolla niin kuin muiden lajien kisoja tässä lähiseudulla. Eli siksi on vaikea oppia kun ei oikein tule harjoiteltuakaan tai kilpailtua. Muuten tämä on kyllä mukavaa hommaa, varsinkin jos kalat on muuta kun salakkaa eli isoja kaloja pohjasta.
Silloin minäkin voin vähän menestyä. Nyt tiesin jo ensi silmäyksen jälkeen veteen, että tänään ei ole Maassulin päivä ollenkaan. Veikkasin heti ketkä on kärkinimiä ja yksi sellainen huippu veikin pronssimitalin! Onnea Soilille! Hieno saavutus ja niin ansaittu. Olet niin haka tuossa hommassa! Minulla sijotus oli 22. Viime vuonna 10s. Eli alas mentiin kun lehmän häntä. Mut näin tällä kertaa.... 
Kaksi laiturikisaa olisi vielä ehkä edessä. Jos nyt tulee mentyä pm-kisoihin. Monestakin syystä ei oikein ne bileet innosta... Mut katsellaan miten käy. Omiin kisoihin menen varmasti. En ole tuolla Kotkan syvillä laitureilla ikinä pilkkinyt. Eli taas outoa ja uutta tiedossa. Kivaa!

tiistai, 10. syyskuu 2019

Mökkikalastelua

Olipa ihanaa kolmen viikon tauon jälkeen päästä mökille ja tietenkin kalaan. Nykyisin meidän mökkeilyhän on siis pelkkää kalastusta. Aamusta iltaan. Ihan hulluksi on tää touhu mennyt. Lähtenyt lapasesta tai silleen. Mutta minkäs teet. Kai sitä huonomminkin ajan voisi viettää? Istua sisällä nenä ruudussa pelaamassa jotain tappopelejä tms. Tässähän saa raitista ulkoilmaa ja elämyksiä mitä ei rahalla saa muuten mistään. 
Kävinhän minä tosin perjantaina pienen sienikierroksen lähimetsässä. Tämä vuosi on ollut varmaan surkein sienivuosi ikinä. Kantarellejä on saatu alle ämpärillinen koko kesänä. Kaikki normipaikat loistaa tyhjyyttään. Ei siksi että joku olisi kerännyt vaan ne ei ole edes nousseet maasta. Siis aivan hirveää! Normaalisti ei ole paljon alle 100 litran kesässä jääty vuosikausiin eikä siihen ole tarvinnut paljon ponnistella että 100L on ollut kasassa. Nyt on kierretty kaikki samat paikat ja saalis n 8L. Hohhoijjakkata! Mutta onneksi on pakasteessa vielä edellistä satoa. Että hätä ei ole tämännäköinen mutta olisihan se ollut kivaa kerätä sieniä ihan kunnolla. Sain kuitenkin pienen satsin kalan seuraksi jota lähdimme la-su jahtaamaan.
Lauantaina starttasimme veneen 10 maissa kohti tuttuja kalapaikkoja. Ruohikon reunan matala antoikin ekat fileahvenet mutta saalis siinä oli nihkeää ja jäi lopulta pariin kalaan. Päädyimme siis koluamaan kaikki edellisten viikkojen ruohikonreunapaikat, syvät rinteet ja tasaisemmat alueet etsien kaloja. Hukassa olivat. Päivän saldo oli muistaakseni 7 fileahventa ja alamittakuhia taas n. 20kpl. Että ei paljon hurraamista. Pientä kalaa kyllä tuli mutta syötävät olivat hukassa. Kaiussa näkyi siellä täällä yksittäisiä kaloja ja vain harvoin 5 kalaa enempää, mutta mikään niille ei tuntunut kelpaavan. Kokeilin erilaisia jigejä, pilkillä kaikenlaisia vieheitä mutta nihkeää oli. Joskus aina joku kelpasi mutta syöntipommitusta emme löytäneet mistään. Yritimme ilta 19 asti. Me kun ei luovuteta helpolla. Mutta pakkohan se oli lopulta luovuttaa. 

Sunnuntaina päätimme etsiä uusia vesiä isompien kalojen toivossa. Emme olleet yhdessä ehtineet vielä ikinä lähtörannasta edes 3km päähän erääseen salmeen kalaan missä olen lapsena onkinut useinkin ja virvelöinyt rannalta. Kun aina on meillä matka tyssännyt jo aiemmin hyville kalapaikoille. Nyt päätimme että sinne mennään. No sieltä tuli pikkuahventa ja alamittakuhaa. Yllätys!? Eli eteenpäin matka käy. Tarkoitus oli kiertää niemen toiselle puolelle eri monttuja kokeilemaan mutta sitten niemen kärjessä alkoikin yhtäkkiä ahventen pommitus niin siihenhän me jäätiin. Olipa se taas niin kivaa!!!! Joka heitolla ahven ylös. Välillä pienempää, välillä otettavaa. Ja tottakai niitä kuhanpiruja sekaan. Outoa sanoa näin? Mutta siltä se alkoi jo tuntua. Että kuhia on vedessä yhtäpaljon kun ahventa. Tosin kokohan on pientä eli 20-40cm on se normaalikuhan koko täällä. Mutta tulevaisuus on hyvän näköinen tämän takia! Ehkä yksi kuha 20stä on mitallinen. No nyt minulle niitä napsahti 2kpl, 43cm kuhilaita. Lähtivät ruuaksi tälläkertaa. Ahvenia otimme fileoitavaksi parisenkymmentä. Pottiainekset siis turvattu taas pariksi kerraksi. Jee!
Aika jännä juttu oli se että kun se syöntipiikki loppui niin se vaan loppui. Sitten emme uusia otteja löytäneet enää, vaikka etsittiin lähialue tarkasti läpi. Samat sanat kävi tähän kuin edelliselle päivälle: kaiussa näkyi kalaa mutta suu pysyi kiinni. Ilmeisesti heillä on tarkat ruoka-ajat että nyt syödään ja nyt se loppuu: STOP! Iltaan astihan se vierähti tääkin kalastuskerta vaikka oli mökiltä kotiinlähtö edessä. Jotenkin se vaan aina venyy ja venyy. "Vielä yksi heitto, vielä yksi heitto...." Kotona olimmekin sitten vasta pimeällä. Että näin meillä :)
Ainiin. Näimme sunnuntaina järvellä valkoisen haikaran. Netistä etsimällä todennäköiseksi kohteeksi varmistui jalohaikara. Olipa kaunis lintu. Harmaahaikaroitahan siellä asusteleekin mutta tämä valkoinen pisti kyllä silmään ruohikosta todella kaukaa että nyt on joku erikoisuus maisemissa. Lähellehän se ei päästänyt vaan kaarsi karkuun jo parinsadan metrin päästä veneestä, mutta onneksi näimme kuitenkin sen lennossa ja painoin tuntomerkit mieleeni.
Hienoa oli nähdä tämä kaunis uljas lintu kaartelemassa meidän huudeilla. 

69782615_10157473392017460_7080276891948

Auringonlasku venerantaan ajellessa oli kaunis


torstai, 5. syyskuu 2019

Nautinnollinen Naruska

Oi joi!!! Eipä tiedä miten kaiken näkemänsä ja kokemansa pukisi sanoiksi. Kun kuvatkaan eivät tee oikeutta sille kaikelle mitä näki ja koki. Mutta yritän kuitenkin kertoa jotain kaikesta siitä kauneudesta ja ihanuudesta Naruskassa.

Saavuimme Naruskaan illansuussa lauantaina ja kävimme ensitöiksemme ostamassa kalastusluvat viikoksi. Laitoimme ne alkamaan saapumisillalta koska eihän minua olisi saanut mikään voima pysymään pois koskelta joka virtasi 100m päässä mökistä :) Vaikka takana oli pitkä matkustuspäivä niin silti kalaan oli päästävä kun auto oli purettu kuormastaan. No täytyy kyllä sanoa että ei parempaa paikkaa olisi voinut mökille olla kuin mikä se oli. Melkein kilometrin pitkä koski loppui juuri "meidän pihaan" eli pääsimme kalaan ns. loppuliuille. Voi jehna! Eipä siinä kauaa tarvinnut heitellä kun vapa kaartui ja mittaharjus 36cm oli kädessä. Ihan siis uskomatonta! No sellaistahan sen salaa toivoikin olevan. Mutta kuitenkin ajatteli että jos ei vaikka mitään saalista tule? Mutta tuli heti kättelyssä :) Jee!!!


IMG_20190824_210600_229.jpg

Nämä harrit oli paljon värikkäämpiä myös kyljistään kuin Hossan harrit? Vai oliko tämä sitten uroskala kun purjekin oli aika iso? Kaunis kuitenkin kuin mikä <3 Kuva vain on huono kun oli niin eloisa tapaus ettei pysynyt paikallaan millään :)

Seuraavat päivät kuluivat sitten eri puolelle jokea tutustuen. Olimmehan siis ensimmäistä kertaa Naruskassa niin kaikki oli uutta ja outoa. Välillä tuli hutiosumia paikkavalinnoissa mutta monesti kyllä paikat olivat kerrassaan kauniit ja kalastuskin onnistui hyvin. Ikävähän se on myöntää mutta valinnathan jouduttiin tekemään sen mukaan miten minä pystyin liikkumaan. Rannat olivat monin paikoin hyvin pusikkoiset ja kiviset. Toisinaan soiset ja monttuiset tulvien aiheuttamien vaurioiden vuoksi. Eli ensin ajettiin rantaan tai sen lähelle, miten nyt milloinkin löytyi autolla p-paikka. Sitten Jani teki tiedusteluretken rantaan ja sitten päätettiin mitä teemme. Eli ei ollut helppoa niinkuin Hossassa ja Ruunaalla missä sen kun lähtee polkua pitkin kävelemään pitikin joen rantaa. Koska Naruskahan ei varsinaisesti ole mikään suosittu kalastuskohde, tulipaikkojakaan ei ollut kuin parissa paikassa. Ja välimatkat niihin olivat pitkiä. Ei ollut valmiita polkuja rannoilla eli töitä sai tehdä ja todella rämpiä löytääkseen kalapaikat. Tässä hieman faktaa:

Naruskajoki sijaitsee Suomessa Sallan pohjoisosassa. Joki saa alkunsa Naruskajärvestä ja laskee 47 km myöhemmin Tenniöjokeen, joka on Kemijoen sivujoki. Putouskorkeutta Naruskajoella on noin 80 metriä. Naruskajoen valuma-alue on 740 neliökilometriä. Keskivirtaama jokisuussa on 10 kuutiometriä sekunnissa. Naruskajärveen laskeva latvajoki on Ylä-Naruskajoki[1]. Naruskajoen suurimpia sivujokia[1] ovat Sorsajoki, Suoltijoet ja Sätsijoki. Naruskajoen koskia[1] ovat mm. Siekaköngäs, Iso-Kuutsiköngäs, Porttikoski, Pystökoski ja Rovakaltionkoski.

Kaikesta tästä huolimatta ihastuimme siltikin kovasti Naruskaan. Emme viikon aikana nähneet ketään muuta kalastajaa missään! Ihan uskomatonta! Tuntui hienolta kun koko joki oli ns. "meidän hallussa". Voihan se olla että yläosissa oli kalastajia mutta siinä 20km pätkällä missä me kävimme, ei ketään muuta näkynyt minään päivänä. Sitähän sitä aina toivoo. Että saisi olla ihan rauhassa. Ettei näkisi ketään muita missään, varsinkaan kalassa. Nyt se toteutui :)
No okei. Viikon aikana juttelimme yhden ihmisen kanssa muutaman sanan kun hän kyseli ollaanko metälle menossa kun parkkeerasimme autoa tien viereen. No emme olleet menossa :) Keskustelu loppui siihen :D  Että näin. Ihanaa että tälläisiä paikkoja on vielä olemassa minkä ihmisvirrat ovat jättäneet rauhaan. Niin upeaa! 
Saaliskalat täällä koostuivat pääasiassa harjuksista. Ihan sellaisista 15cm ja sitten isoin oli vähän alle 40cm. Niitä saimme molemmat paljon sekä perholla että uistimilla. Taimenia taisi molemmille tulla pari kipaletta, perholla ja uistimella? Kaikki olivat alamittaisia. Sekin oli erikoista että emme saaneet yhtään ahventa mistään vaikka heittelimme myös lampien ja järven rannoilla? Ne ovat täällä kuulemma vähemmistönä..... Yksi hauki kuitenkin saatiin kosken niskalta. Nekin ovat harvinaista "herkkua" näillä suunnin. Erikoista etten sano......
Saimme mökki-isännältä neuvoja, että mistä löytyy niitä Lapin kuuluja tammukoita. No mehän tietysti kävimme kokeilemassa niitäkin. Se oli ollut mun yksi reissun tavoite. Saada ihka oikea tammukka! Vaikka kaikki, etenkin lainlaatijat, eivät niiden olemassaoloa tunnustakkaan niin lappilaisilla on vahva vankkumaton mielipide siitä että niitä on, on aina ollut ja tulee aina olemaan. Ja niitä kalastetaan ja syödään ihan yleisesti pohjoisessa. Noudatimme nyt siis heidän näkemyksiään. Olemme sitten tämän vuoksi rikollisia tai emme? Siitä voi olla kai monta mieltä....

Ajoimme aika matkan lähelle Venäjän rajaa tunturien väliin. Puhelinkaan ei toiminut enää siellä ollenkaan. Siellä virtasi n. 2m leveä puro missä oli tuon sillan vieressä sellainen pieni levenemä. Laguuniksi minä sen ristin :) Ei muuta kun vieheet veteen. Näinkin aika pian tammukan uivan syvällä pohjan lähellä. No sinne vaan viehettä mutta ei kelvannut. Sitten se lähti muille maille vierahille. Vähän ajan kuluttua se tai joku toinen kuitenkin palasi ja sitten saikin vapa kyytiä :) Ihan uskomattomat voimat on noilla kaloilla. Mutta minä voitin ja ensimmäinen ikinä TAMMUKKA oli kädessä. VUHUU!!! Se oli n. 25cm pitkä eli kai aika iso tammukka? No tästä jatkoimme sitten toiseen paikkaan mikä oli samantyylinen. Siellä myös 2m puro ja samanmoinen "laguuni". Sieltä onnistuin saamaan kaksi tammukkaa. Toinen 20cm toinen melkein 30cm. Oi sitä riemua :) Yksi matkan iso unelma oli täyttynyt <3


IMG_20190828_165144~2.jpg

Tammukkapuron laguuni

Säät suosivat meitä alkuviikon. Lämpöä oli 2-15c. Ihan sopivaa siis meille. Polttiaisia oli aika hirveästi ja niihin ei mitkään Offit ja tervavoiteet tepsineet. Hyttyshupustakin ne tunkivat läpi. Ihan viheliäisiä otuksia! Kävimme Sallasta ostamassa sellaista ötökkäainetta mikä niihin auttoi edes jotenkin. Oli nääs Ruattalaista eli tehokkaamapaa kun Suomen tökötit kun Suomessa EU on kieltänyt liian tehokkaat aineet. Hitto sanon vaan! Sitä pitää ehdottamasti saada lisää. Eli tilaus vetämään jos ja kun Ruotsiin matkaajia löytyy piakkoin :)
Loppuviikosta sitten sää huononi=lämpeni ja sekös toi mukanaan vielä mäkärät ja itikatkin.
Voihan pee etten sano! Ole siinä sitten paksuissa vaatteissa kun on kuuma tai jos et ole niin olet kuin pakanamaan kartta kun ne syö sinut hengiltä!!! Että valita piti kahdesta pahasta parempi paha. Jonain päivänä valitsin toisin kun meinasin läkähtyä ja jalat ovat sitten nyt aika kamalat. Aih!!!! Mutta sellaista se on Lapin kalastus. Joinain öinä ilmeisesti oli jo pakkasta koska aamulla 8 aikaan mittari näytti +2c. Ruskan värejä alkoi nimittäin ilmestyä loppuviikosta jokapaikkaan. Alkuviikosta kun oli ihan vielä vihreää. Ja taas sai kamera laulaa :) No alla siitä muutama kuva teillekin katseltavaksi.
Näimme viikon aikana todella paljon poroja. Alkupäivinä vain muutamia mutta sitten yhtäkkiä niitä oli jokapaikassa. Ihan kuin ne olisi päästetty jostain aitauksesta valloilleen. Niitä oli metsissä, tuntureissa, soilla, pihalla, tiellä, poluilla, ryteiköissä ja siis ihan kaikkialla. Meidän mökin pihalla ne kävivät meidän sielläoloaikana ainakin jokatoinen päivä ja kun ei oltu mökillä, varmaan silloinkin, koska papanoita oli aina pihalla kun mökille tulimme. Aluksi kuvasin niitä, siis poroja, ihan innoissani mutta sitten vaan tyydyin ihailemaan niitä ja niiden jyhkeitä sarvia.
En ole koskaan nähnyt noin mahtavia sarvia kuin näillä poroilla poikkeuksetta oli aina. Siis ne oli aivan jättimäisiä! Varmaan 1,5m korkeita ja karvojen peitossa. Ihan uskomattoman upeita! (Alla pari kuvaa niistä.) Ei päässyt oikein mihinkään että poro ei jostain kulman takaa olisi ilmestynyt. Ai että minä nautin! Ne on upeita eläimiä. Muita eläimiä ei sitten nähtykkään oikein mitään? Muutama metso ja korppi nähtiin. Niin hei kuukkeleita näkyi kyllä kymmeniä mutta eivät olleet oikein rohkeita eli eväät jäivät niiltä nyt syömättä. Mullahan on aina leipää mukana niiden varalle :) Ehkä ensi kerralla kesytän jonkun kuukkelin syömään mun kädeltä leipää......
Kaikkinensa viikko oli ihana ja meni aivan liian nopeasti. Nähtävää jäi vielä paljon seuraavalle kerrallekin. Toivottavasti se tulee jo ensi kesänä.... Näiden tunteikkaiden sanojen ja ruskakuvien myötä, kiitos Naruska <3 Olit ihana uusi tuttavuus ja veit kyllä sydämeni <3
Itku silmässä kotiinpäin taas kerran pohjoisen mailta lähdin <3 Se on vaan niin mun paikka <3

"Jylhät tunturit nuo, ovat kirkkoni mun. Siintävän taivaan nään huipulta kun, kanssasi tunturin tuulia päin, kuljemme yhdessä näin käsikkäin. Eteemme aukeaa taivas ja maa, nähdä ne saan, niin polttavaa. Tuntureiden luo, hiljaa vaellan. Mieleeni ne tuo, ajan kauneimman. Tuntureiden luo, sinne aina jään, missä virran vuo kohtaa polun pään." 

(Lasse Hoikka: Tunturituuli)


IMG_20190831_143103~2.jpg

Ruskaa alkoi olemaan soisilla paikoilla

IMG_20190831_143007~2.jpg


IMG_20190831_121229~2.jpg

Onkohan joku Pyhtääläinen käynyt täällä maalaamassa nämäkin kivet?

IMG_20190831_105441~2.jpg


IMG_20190831_105411~2.jpg


IMG_20190831_102810~2.jpg

IMG_20190830_101543~2.jpg

Sitkeä sissi

IMG_20190831_102332~3.jpg

Karhutunturin kota

IMG_20190829_190921~2.jpg


IMG_20190829_143226~2.jpg


IMG_20190829_091402_017.jpg

Valkoinen poro loisti suorastaan tunturin rinteellä

IMG_20190828_170504~2.jpg

Maisemat oli kerrassaan upeat mutta eivät ne kuvissa näytä oikein miltään.

IMG_20190828_170306~2.jpg


porot.jpg

Huilitauko näillä upeasarvisilla poroilla.

IMG_20190828_170322~3.jpg

Porolle iski pisuhätä :D

IMG_20190828_165743~2.jpgYksinäinen Yksinäinen kelo

IMG_20190828_165733~2.jpg


IMG_20190828_150553~2.jpg


IMG_20190827_102107~2.jpg

Ne vähän pelästyi kun olin kalassa omassa rannassa 

IMG_20190826_140524~2.jpg

Pieni mutta pippurinen luonnontaimen

IMG_20190831_220104_781.jpg

On se tie......Lapin malliin :)

IMG_20190831_103915~2.jpg


IMG_20190828_194940.jpg

Iltanuotiolla kodassa. Takana siintää Venäjän tunturit.

IMG_20190827_150458~2.jpg

Kalamies koskessa.

IMG_20190827_135948_763.jpg

Onnellinen <3