maanantai, 15. lokakuu 2018

Litkausta ja Lappakoskea

Lauantai aamuna oli taas päästävä litkaamaan. Edelliset hailit oli syöty ja lisää teki taas mieli saada. Ja kun litkaus on vielä hauskaa puuhaa niin mikäs siinä sitten. Aamulla ennen päivän sarastusta suuntasimme Kotkaa kohden. Tutulle paikalle saavuttiin omasta mielestä hyvissä ajoin mutta olihan siellä jo monta pappaa pimeässä istumassa. Kyllä ne aikaiseen tulee. No ei muuta kun rivin jatkoksi ja litkat veteen. Hailit alkoi syödä lähes heti eli kalan mättö alkakoon. Sitähän sitten tuli taas sen parin tunnin verran ja sitten se vaan loppui. Saalis oli yhteensä
n. 3kg eli reilusti yli oman tarpeen. Veimmekin osan saaliista äidilleni, joka lupasi valmistaa meille joku päivä silakkalaatikkoa. Nams!!!! Omat hailit päätyivät taas pannulle. Kyllä ne vaan on niin hitsin hyviä! Mutta nyt pitää pitää taukoa. Ehkä kerran vielä ensi kuussa tulee mentyä kokeilemaan ja sitten seuraavaksi toukokuussa.

Sunnuntaina suuntasimme tämän vuoden ekalle reissulle Lappakoskelle Kouvolaan. Ollaan käyty siellä viime vuoden marraskuussa kerran aiemmin. Silloin mulla oli kaksi kirretärppiä mutta ylös asti en niitä silloin saanut. Pah! Viime vuodesta poiketen mulla oli mukana nyt perhovehkeet. Pääsin kokeilemaan ekaa kertaa koskessa mun uutta 4/5" perhosettiä. Ai hitsin hitsi :) Täytyy kyllä sanoa että ei ollenkaan huono ostos. Kivan kevyt heitellä ja muutenkin toimiva.


IMG_20180926_170317.jpg

Sama ilmiö toistui Lappakoskella kuin muuallakin koskilla. Vesi oli kuuman sateettoman kesän jälkeen jonkin verran matalalla. Mutta täällä se ei niin haitannut koska paikassa on reilusti vettä ja perholla siten helpompi päästä pohjan lähelle missä ainakin harjukset lymyävät. 
Heittelin jonkin aikaa ensi pientä lippaa siellä täällä mutta ei tärpin tärppiä kuulunut.
Päätin sitten vaihtaa perhovehkeisiin ja laitoin siiman päähän mustan kuulapää uppiksen.
Menin pienen kosken yläpuolelle rauhassa virtaavaa "peiliä" koluamaan. Eipä aikaakaan kun huomasin pintakäynnin ja eikun perho sinne heti perään. Ja pam! Eka harri oli kiinni. Eihän se nyt mikään jätti ollut (n.30cm) mutta minun tämän vavan eka kala. Eli koeajo suoritettu onnistuneesti! Oi vitsi kun oli mukavaa sitä väsytellä! Todistusaineistona pikainen huono kuva ja kalan vapautus mahdollisimman pian.

lappa3.jpg

lmeisesti uppoperho ui tarpeeksi lähellä pintaa kun siihenkin noin äkisti harri otti pinnasta? Jatkoin kalastusta samasta kohdasta ja nyt hieman rauhallisemmalla uitolla että perho pääsi lähemmäs pohjaa. Sainkin heti kohta aikamoisen tällin ja vavan notkahduksen että melkein pelästyin! HUI! Kala kuitenkin pääsi samantien irti. Uusi heitto ja uitto rauhallisesti ja pam taas kova tälli ja irti. Kolmatta kertaa kala ei enää ottanut vaikka kokeilin samasta kohtaa ja vielä hieman molemmilta puolilta tätä iskupaikkaa. En tiedä oikein että mikä kala se mahtoi olla? Isolta kyllä vaikutti ainakin näillä tän kokoluokan vehkeillä :) Mutta arvoitukseksi jää. Hitsin hitsi.....

Tämän jälkeen vaihdoin sitten pinturiin, kun huomasin taas tuikkeen ylävirrassa ja taas kohta olikin harri siiman päässä potkimassa. Tämä oli hieman edellistä isompi eli n. 35cm.
Takaisin kasvamaan pääsi hänkin ja kuvaakaan en viitsinyt vapautuksen nopeuttamiseksi ottaa. Mutta kiva oli saada tämä uusi ennätys eli siis eteläsuomesta isoin saamani harjus! Jee!!!! 
Enpä olisi uskonut että täällä näinkin alhaalla näitä harjuksia saa näinkin hyvin. Värit tosin ovat paljon laimeammat ja erilaiset kuin Hossan harjuksilla eikä voimaakaan ole ihan niin paljon niillä pyristellä siiman päässä. Mutta harjuksia jokatapauksessa, se on pääasia. Päivä jatkui lähinnä perhoa heitellen ja välillä aina kaloja tuli sieltä täältä niin pohjasta kuin pinnaltakin.
Päivän saldo minulla oli 7 harjusta ylös, yksi karkuutus ja 4 tärppiä. Kirret pysyivät piiloissaan eli niitä ei valitettavasti siiman päähän sattunut tällä kertaa. Jos sitten eivät olleet niiden kovien iskujen takana? Ken tietää sen....Mutta hieno päivä oli siltikin vaikkei syömäkaloja saatukkaan, ei voi muuta sanoa! Ja kelikin oli mitä mainioin :) Kiitos Lappakoski! Ensi kertaan taas jälleen! 

​Tässä vähän kuvia paikasta.

lappa5.jpg


lappa4.jpg


lappa2.jpg

Tuossa virtauksen ja peilin reunassa ennen pientä koskea oli hyvä paikka.

maanantai, 8. lokakuu 2018

Litkaamassa

Sunnuntain koitti vihdoin koko kesän ja syksyn ajan odotettu hetki eli ensimmäinen litkausreissu. Tällä kertaa suuntasimme Klamilan sijasta Kotkaan vanhalle tutulle paikalla.
Viime vuonna kyseisestä paikasta tuli tosi huonosti silakoita. Hyvä että saatiin kerran edes syödäksemme. Usein saalis jäi 10-15 silakkaan. Siksi pieni pelko oli per... eikun takaraivoissa että onkohan tämä syksy viime vuotisen kaltainen ja joudumme tyytymään kaupan silakoihin? 
Heräsimme aamulla aikaisin koska siellä pitää olla jo hyvissä ajoin omaa hotspot paikkaa varaamassa. Mielellään siis perillä vielä pimeän aikana. Olimmekin siksi ihmeen aamunopeita ja olimme jo puoli7 jälkeen laiturilla vehkeitämme otsalampun valossa virittelemässä.
Siltikään emme olleet ensimmäisiä paikalla ja parhaat paikat olivat jo menneet. Kyllä Kotkan papat jaksaa herätä vielä aiemmin kun me :) Mutta saimme kuitenkin ihan hyvät paikat ja asetuimme odottelemaan päivän valkenemista. Entisistä kerroista poiketen tiputin ihan vaan huvikseni litkan jo veteen pimeän aikana kun otsalampun valokeilassa selvästi välkkyi pinnan alla kalojen hopeisia kylkiä. Ajattelin että ne on salakoita mutta eivätpä ne olleetkaan.
Hailejahan ne oli! Ja ihmetys oli vielä suurempi kun ne alkoivat ottamaan koukkuihin ennen valoisaa aikaa? Siinä niitä sitten pimeässä jo nosteltiin ylös vedestä. Mitä enemmän aurinko nousi ja valostui sitä syvemmälle hailit painuivat. Eli joka kerralla piti kokeilla ensin edellinen syvyys ja antaa taas lisää siimaa jos ei tärinää vavassa alkanut tuntua. Muutaman kerran siimaan iski "anoppi" eli liian iso "myrkkysilakka" joka nostaa litkaa heti ylöspäin siihen tartuttuaan ja saa sen ihan sotkuun. Vaikka kuinka olin olevinani nopea niin kerkesihän ne siimaa jo vähän sumpata ennen ylösnostoa. No siimat selviksi ja anopit variksille kun ei niitä ihmisille viitsi antaa :) Ja homma jatkui. Litkaamisen outo ja kiehtova piirre on myös se että kun syönti alkaa, sitä kestää maksimissaan pari tuntia ja sitten se loppuu. Hurjin syönti on ehkä tunnin verran ja sitten se laantuu. Kuuleman mukaan syönti alkaa iltapäivästä uudestaan mutta tarkempaa aikaa en sille osaa sanoa kun ei olla käyty kun näillä aamusyönneillä vaan. Sekin hyvä puoli tässä kalastuksessa on että kun olet ajoissa aamulla rannassa ja kalastat sen meille kovin epätyypillisen lyhyen ajan eli noin pari tuntia niin iltapäivästä ehdit jo harrastamaan toisia kalastusmuotoja :) Heh. Voisiko sanoa tätä kalahulluudeksi? Sunnuntai aamuna herää 5:30 ja sitten menee kalaan ja iltapäivästä uudestaan veneellä merelle jossa menee iltaan asti????
​Jep jep :) Hulluutta on monenlaista! 
Tälläkin kertaa paras syönti kesti sen reilun tunnin. Sitten se alkoi pikkuhiljaa hiipua kunnes 9 aikaan loppui lähes kokonaan. Silloin on hyvä aika todeta sen olleen siinä ja pistää kamat pussiin ja lähteä kotiin selvimään saalista. Kiitokset Ahdille kalasaaliista! Siitä riitti sekä meille että jaettavaksikin vielä. Puhdistettuna kaloja oli n. 2kg. Herkkua pöytään siis!

43337715_10156692782962460_2261790616285

maanantai, 1. lokakuu 2018

Lohtua Loimaalta

En tiedä tuliko se taas todistettua että olen "Isojen kisojen nainen" mutta ainakin jotain sinnepäin. Pm-kisan jälkeen oli hieman fiilikset sekavia että miksihän sitä tuli ilmoittauduttua SM-kisaan kun tämäkään ei onnistunut? No päätin sitten että lähdetään nyt silti reissuun kun oli hotelli varattu ja reissusuunnitelmia tehty minne mennään ja mitä nähdään. Eli tehdään tästä ns. pieni viikonloppureissu enemminkin kuin kisamatka. Lähdimme siis lauantaiaamusta matkaan ja kiertelimme kaikenlaisia paikkoja ennen iltamyöhällä Siuntion Spa-hotelliin saapumista. Yksi paikka jota naislukijoille suosittelen on kyllä lähellä Lohjaa oleva Kasvihuoneilmiö. Siellä on sitten vaikka mitä tavaraa tarjolla joka makuun. Sinne on pakko päästä kerran vuodessa vähintään hypistelemään. Miehillekin toki on katseltavaa ja ostettavaakin koska kaupassa on Army-osasto missä myydään kaikenlaisia army-vaatteita ja kamppeita. Itsekin sovittelin perholiivejä jne. Eli ihan laidasta laitaan on tavaraa kyllä täällä puotissa. Kaikkein ihanimpia kuolattavia minun mielestä ovat nämä Egyptistä tuodut huonekalut. Näitä minä aina kuolaan ja himoitsen vaikka eihän ne meidän kotiin oikein sovi niin kooltaan kuin tyyliltäänkään. Mutta silti pitää niitä aina ihailla. Että jos joskus jonnekin.......

tuolit.jpg

On näköä ja kokoa ja bling blingiä. Nää pitää nähdä itse livenä että tajuaa mitä tarkoitan. Kuva ei tee oikeutta.

pappa.jpg

Pitkin kauppaa on erilaisia hahmoja jotka näyttää niin oikeilta että välillä ihan hätkähtää. Hui!

kasvih.jpg

Koko kaupan keskellä kasvaa valtavia palmuja ja puita. Tunnelma on hyvin eksoottinen kun siellä liikkuu.

Näiden kaikkien erikoisuuksien ihmettelyjen ja ostosten jälkeen rentouduimme lopulta illalla hotellilla pelaten biljardia. Siitä onkin pitkä aika kun on viimeksi tullut pelattua. Taisi olla Hossassa 4-5v sitten? Mukavaahan se oli taas vaikka ei nyt ihan putkeen aina mennytkään. Mutta kun mun pitää saada sitä kilpailua aikaan keinolla millä hyvänsä niin pelaamaanhan sitä sitten "eksyttiin" :) Heh. Hotellissa oli bussillinen kiinalaisia joiden edesottamuksia oli mukava seurata. Varsinkin aamupala oli sellainen sekoboltsitilaisuuus ettei tiedä olisiko itkenyt vai nauranut. Pitäisihän se ymmärtää että ovat aivan eri kulttuurista kotoisin mutta silti olin monesti suu auki ihmetyksestä kun nämä aamupalatarpeitaan keräilivät lautasille. Ja kuppeihin, laseihin ja ties minne niitä sitten survoivatkaan. En varmasti koskaan unohda näkyä kaurapuurossa pystyssä nököttävistä nakeista, marjakiisselissä uitetusta meetwurstista tai karjalanpiirakasta appelsiinimarmeladikuorrutuksella :) Mahtoi olla hyvää!!!! Härreguud! Kyllä heillä pitäisi olla oppaan ottanut vähän selvää miten maassa syödään ja mitä, eikä heittää vaan pöytien ääreen että kerääppä siitä ja syö ja kaikki menee ihan päin mäntyä. Voi kääk!!!!! Ikimuistoinen reissu varmaan näille kiinalaisille.
Tämän farssin jälkeen suuntasimme kisapaikalle ja ehdimmekin sinne hyvissä ajoin. Saimme hyvän parkkipaikan aivan kisakeskuksesta eli ei tuottanut mulle isompia ongelmia kävellä. Teimme ostoksia ja juttelimme tuttujen kanssa ja sitten lähdimmekin jo heiluvia laitureita pitkin omille paikoillemme odottamaan kisan alkua. Minulle arpa antoi paikat molemmille laitureille eli pääsin tai jouduin kokemaan molemmat naisten laiturit. Aluksi sain pieniä särkiä ja ahvenia omalta paikaltani mutta sitten tuli siirryttyä uuteen paikkaan kun syönti vaan loppui. Ensimmäisen "puoliajan" jälkeen olisi minun puolesta voinut lopettaa kisan. Sijoitus olisi ollut varmasti palkinnoilla. Sen kuulin kisan jälkeen kun juttelin ties kenen kanssa. Voi hitto etten paremmin sano! Väliajalla suortitettiin vähän tankkausta ja sitten laiturit kutsuivat jälleen. 
No sama se olisi ollut vaikka olisi istunut autossa. Ei nykyn nykyä tällä jaksolla. Voihan........ !! Lopussa kun huomasin istuneeni lähes tunnin samalla paikalla niin ajattelin että viimeisen puoli tuntia vaihdan kyllä vielä paikkaa paristi jos löydän vapaata. No sen verran että olin vaihtanut toiselle puolelle laituria 2m päähän edellisestä paikasta, tuli jättämälleni paikalle veteraanisarjan nainen ja TIETENKIN sai siitä minun paikasta pari reilun kämmenen kokoista haavilahnaa. Siis kyllä jurppi etten paremmin sano. Miksi ne ei minun morriin ottaneet vaan juuri tälle toiselle??? Voi hemmetin hemmetti! Siinä meni minulta mitali melko varmasti.
Tämä kyseinen nainen sai nimittäin sitten mitalin veteraanisarjassa että onnea vaan hänelle kun luovutin paikkani ja "annoin" mitalikalat. Miksi on näin huono tuuri??????? En tajua en...... :( Ketuttaa aikalailla. Edelleen......perkule!
No minun sijoitus oli lopulta kuitenkin 10s eli paras sija ikinä laituripilkissä SM-kisassa.
Olen ihan tyytyväinen mutta menetetty mitali kyllä kaivertaa mieltä. Pakko myöntää.... Se oli nyt NIIIN lähellä jo. Mutta kiva oli käydä tuolla uudessa paikassa kisoissa ja viikonloppu oli muutenkin mukava. Ehkä minäkin vielä joskus pääsen pokkaamaan palkintoja? Tällä kertaa onneksi "autokuski" pääsi pokkaamaan ja sai 8. sijan palkinnon. Hyvä meidän auto!!!!!!!!!

Tästä sitten jatketaan taas eteenpäin. Kun tietäisi vielä minne.......

tiistai, 18. syyskuu 2018

Loviisan laitureilla

Pitkän harkinnan jälkeen rohkaisin mieleni ja päätin uskaltaa lähteä mukaan Pm-kilpailuihin Loviisaan kun kerta oli tullut ilmottauduttua. Sain ajella yksikseni tämän reissun kun toinen meistä jäi potemaan syysflunssaa kotiin. Eli siksikin jännitti vielä enemmän kun ei ollut ketään turvana kun kohtaisin kisoissa jäsenistöämme ja muita kilpailijoita. Tunteet olivat siis kovin pelonsekaiset mitä päivä toisi tullessaan. Tai paremminkin ketä. Parkkipaikalle kurvatessa huomasin onneksi tuttuja naisia jotka minulle tulivatkin heti juttelemaan ja muutamat taas huusivat kovaan ääneen iloiset moikat. Suurin jännitys laantui onneksi siihen. Olisi siis ainakin muutama "minun puolella" oleva paikalla. Juttelin heidän kanssaan niitänäitä ja tätä ajankohtaista asiaakin tietysti koska se tuntui olevan muidenkin kun minun mielessä. Onneksi kaikki oli kunnossa tai siltä ainakin tuntui koska jutustelu sujui niinkuin aina ennenkin. Hyvä niin! Sain myös lämpimän ja pitkän ystävän halauksen joka aiheutti minussa herkässä ihmisessä tietysti kyynelvirran. Tuntui niin hyvälle! Siitä sain voimaa astella pää pystyssä kohti isompia joukkoja. Kiitos jäsen S ! Kukaan ei tullut päivän aikana sanomaan mitään muuta kuin ystävällisiä sanoja. Sain osakseni useita moikkauksia, hymyjä ja kädenheilautuksia. 
Tosin osa jäsenistämme ei kyllä vastavuoroisesti sanonut minulle mitään. En ala arvailemaan nyt syitä siihen mutta ehkä ei vaan satuttu niin kohdakkain että siksi jäi moikkaamiset väliin? Mutta jos tämä sama alkaa toistumaan näiden samojen kohdalla niin sitten alan ehkä miettiä asioita lisää.....
En tuomitse ketään mutta mietin. Että mistä tämä nyt sitten johtuu. Ehkä....
Itse kisa meni miten meni. Ei oikein löytynyt kaloja vaikka kokeili mistä ja millä. Alussa heti tuli ne kalat mitkä tuli. 11:lta olisin ollut valmis kotiin :) Niin oli muillakin mitä kuuntelin. Hiljaista piteli. Toiset saivat kaloja vieressä mutta itselle se ei vaan ollut onni myötä. No tälläkertaa päätavoite olikin se että uskallan mennä paikan päälle, kohdata ihmisiä ja selvitä henkisesti jotenkuten voimissani päivästä. Se tavoite täyttyi. Luojalle kiitos! Lähdin heti puntarin jälkeen ajelemaan tosin kotiinpäin toivoen että ehdin ennen hurjempaa ukkosilmaa kotiin. No enpä ehtinyt. Sade alkoi heti moottoritielle päästyä ja välillä tuli niin kovasti isoja rakeita että autot pysähtyivät tien varteen hetkeksi odottamaan koska tuntui että etulasi menee rikki niiden paukkeesta! Hurja oli kuuro! Loppumatkan sitten satoi vaan vettä. Onneksi kisassa oli kuitenkin vielä kaunis sää aamusta asti. Vähän kyllä liiankin kaunis. Kuuma oli kun hitto kun tuli ängettyä vaatetta päälle taas kerran liikaa. Mutta aina ei voi voittaa. Ei edes joka vuosi! Ikävä kyllä! :)
Viikonloppuna suuntaamme Lohjalle ainoana seurastamme. Siellä kuuleman mukaan on yhtä hiljaista kalantuloa tiedossa. Voi voi :) Mutta otamme sen lomamatkan kannalta koska lähdemme jo lauantai aamusta reissuun ja kierrämme hieman isomman lenkin ennen hotellille menoa. Sitä odotellessa....

IMG_20180916_140115~2.jpg

Oli monenväristä pilveä taivaalla kun myräkkä alkoi.

maanantai, 10. syyskuu 2018

Kyykoskella kalassa

Viikonloppuna katsoimme parhaimmaksi suunnata ihan ominemme kalastelemaan, omassa rauhassa, joen rannoille ja koskille. Otimme suunnaksi Kyykosken kalastusalueen Luumäellä vai oliko se Kouvola? No sielläpäin kumminkin. Kävimme nääs lopputalvesta siellä kerran ajelemassa ja Sulkukoski tuntui sen verran houkuttelevalta paikalta, että päätimme pahimman Hossa-ikävän yllättäessä mennä sinne kalastelemaan. Noh ehtihän tästä jo vierähtää reilut 3 viikkoa kun Hossasta kotiuduimme niin olihan se jo aikakin päästä perhostelemaan. Hullua!
Varhain aamulla saavuimme Kyykosken liepeille ja kävelimme metsäpolkua ensimmäiselle koskelle. Heti huomasimme tänä kesänä tutuksi tulleen ilmiön: vesi oli tosi matalalla. Noh eipä auttanut kuin tyytyä kalastelemaan siellä missä pystyi, ei siellä missä olisi halunnut kalastaa. Paikoittain vettä ei ollut kuin parikymmentä senttiä, missä muulloin oli reilusti yli puolen metrin vettä, ainakin mitä kivien pintoja ja muita merkkejä ympärillä katseli. Ja vielä kun vesi oli aika kirkasta niin näki pohjan ja kalattomat kiventaukset. Mutta ei se oikeastaan haitannut. Oli vaan kiva kalastaa ja rauhoittua henkisesti ja fyysisesti monin tavoin raskaan viikon jälkeen. Jotenkin kiva juttu että noinkin läheltä, vajaan tunnin päästä kotoa, löytyy ihan mukavia luonnonrauhaisia paikkoja kalastella. Ei toki Hossan veroisia lähellekään mutta pahimpaan ikävään juuri sopivia. Kuten jo äsken mainitsin, kalat olivat hieman kadoksissa. Tästä paikasta onnistuin perhostelmaan ahvenia, särkikalaa ja yhden hauen. Niin sepäs tulikin muuten virvelillä se hauki. Päätimme siksi vaihtaa paikkaa kun tuntui ettei se kalantulo siitä parane vaikka mitä kokeili ja saimme seuraakin muutamasta kalastajasta niin alkoi vähän käydä paikka ahtaaksi meille rauhaa rakastaville erakkoluonteille. Suuntasimme siis patokoskelle.

kyy2.jpg

Kyykosken kaunista maisemaa

Patokoski tai virallisesti kai Ruokokoski sijaitsi pienen ajomatkan päässä pohjoisemmassa kuin edellinen koski. Nimensä mukaan paikalla on pato eli siis pieni voimalaitos. Sen alla on mukava paikka kalastaa korkean penkereen reunalla. Heti padon alla on mukavat kuohut, minne heittämällä sai saaliiksi ahvenia. Muutama ihan mukavan kokoinen ruokakalakin olisi ollut. Ei kuitenkaan otettu. Virran keskellä oli tosi syvä kohta, ettei pohjaa edes nähnyt. Siinä pinnassa pyöri kovasti salakkaa ja muuta pikkukalaa. No eipä ollut yllätys että uistimeen nappasi siitä syystä taimen maastopuvussa. Semmoinen normi 1,5kg pulikka. Toinen samanmoinen tarrasi kiinni vastarannan kiven takaa ja silloin jo sydän pompahti että NYT se on jalokala. Mutta ei..... Sama vihernieriä tämäkin. Plaah! Onneksi se lähti melkein heti irti kun en oikein ollut hirveän innoissani saaliin laadusta :) Kolmas kerta kun vapa nytkähti oli sitten jo mukavampi laji. En nyt varmaa sano oliko se iso säyne vai pieni toutain mutta joku sellainen se oli. Niitähän siitä on saatu ja ihan komeitakin kooltaan. Aika kookas se oli tämäkin, mitä nyt sen ehdin nähdä. Joku plusmiinus 2 kg maissa noin suunnilleen. Hetken oli kiinni ja sitten pääsi irti. Ei varmaankaan edesauttanut se minun paikallaan suu auki toljottaminen ja lamaantuneet kädet. Kun en ollut sellaista kalaa koskaan nähnyt niin meni vähän hoomoilaseksi se parin sekunnin hetki meikäläisellä. Ja sitten se olikin jo ohi. Että jes! Hetken päästä kuohujen keskellä samanlainen tuuppaus ja silloin olin hereillä liiankin ajoissa ja vastaiskun voimasta näin vain hopeisen reilun kämmenenlevyisen kyljen vilahduksen ja taas sekin hetki oli historian havinaa vain.......... 
Ei perkule! Taas! No siihen ne kalatärpit sitten jäivätkin ja päätimme jälleen vaihtaa koskea.

Viimeisenä paikkana meillä oli tuo talvella katsastettu Sulunkoski. Mutta siellä sama ilmiö toistui kuin aamulla: vettä oli turkasen vähän joessa. Voihan pökäle etten paremmin sano! Ei sitä silloin talvella tullut katsottua niin sillä silmällä että oikeasti siinä on vain pieni uoma missä on reilusti vettä ja muuten onkin sitten hiton matalaa. Nyt se iski silmään heti.
Eipä tulisi tässäkään kalastuksesta oikein mitään. Aluksi meillä oli seuraakin eli paikka kävi aika ahtaaksi. Siksi päätimme ensin syödä itse ja teimme toiselle tulipaikalle tulet. Siitä täytyy antaa plussaa että paikassa on suuret tilat tulisteluun eli jopa kaksi laavua tulipaikkoineen. Ja polttopuiden lisukkeena jopa tuohia säkissä. Eipä ole tälläiseen muualla törmätty!
Eväiden jälkeen olikin joki tyhjä ja pääsimme kalastelmaan sen minkä siinä nyt pystyi. Kalat pysyivät päivän tapaan piilossa. Keli oli liian lämmin ja kirkas ja vähäinen vesi siihen ynnättynä niin ei hyvä homma ollenkaan. Mutta näillä mentiin. Onnistuin kuitenkin kosken alta saamaan perholla komean sorvan. Oli aikamoinen köllikkä. Joku puolisenkiloa varmasti. Ja pari pientä ahventa. Siinäpä se sitten olikin. No mutta pääasia että päästiin kalaan ja sai taas uitella perhoa koskessa. Ei tarvinnut funtsia mitään ikäviä asioita vaan nauttia kosken kohinasta ja luonnon kauneudesta. Se oli tärkeintä tänään. Rauhoittua ja unohtaa murheet.....Ehkä sitten seuraavalla kerralla saadaan pannuntäytettäkin täältä? Mutta sitä ennen uusille koskille vielä tässä syksyn kuluessa olisi tarkoitus suunnata ainakin kerran. Mielellään useamminkin. Se vaan on se ongelma kun nyt alkaa niin monta eri kalalajia ja kalastusmuotoa olemaan ajankohtaista niin ei tiedä minne  tässä oikein repeäisi. On kuhan ja ahvenen jigausta, silakan litkausta, mökillä siian kalastusta, kalanpalaongintaa, taimenen tyrskykalastusta, kirren koskikalastusta jne...... AIKA EI RIITÄ hemmetti soikoon! 24/7 ei riitä :) Lisää aikaa päiviin kiitos! Ei ole kivaa kun ei kerkeä kaikkea tehdä mitä haluaa!! Aarghhh!!!! Mutta yritetään ehtiä. 
Edes jonnekin noista ennenkuin pilkkikausi kolkuttaa ovella. Eikä sekään kolkutus ole ollenkaan huono. Ei ollenkaan :)

kyy3.jpg

Vähissä oli Sulunkosken vesi