sunnuntai, 18. elokuu 2019

Kisailua ja paratiisikalastusta

Ongimme oman viimeisen osakilpailumme Tervasillan maisemissa. Samalla oli seuraottelu entistä seuraamme vastaan. Muutamia ihmisiä kävi meitä onnittelemassa. Se oli ihan mukavaa että heitäkin vielä on joiden kanssa voi jutella.
Onkiminen oli sitä samaa mitä siellä on aina ollut ne 2 kertaa mitä siellä olen käynyt. Eli en saanut kalaa. Ekalla kerralla sain jotain 700g, seuraavalla kerralla jätettiin kisa 3h jälkeen kesken kun ei vaan nykäissytkään vaikka kuinka yritti. No nyt päädyttiin jopa 500g:aan. Jes!
Ei ole minun paikka tämä tai en vaan osaa siellä onkia. En tiedä. Yritin läheltä ja kaukaa, pienellä ja isolla ongella jne. Mut ei niin ei. Paikkaa en lähtenyt vaihtamaan kun kalaisat paikat oli miehitetty ja muualla näytti olevan yhtä hiljaista kuin minun paikalla. Eli eipä siitä paljon kerrottavaa jäänyt. Oman kisan kolmas sija ja kokonaiscupin  kakkonen ilmeisesti? No voitin sentään isoimman kalan palkinnon kesäcupista. Jotain positiivista. No tämä oli eka kisakesä näissä maisemissa. Opittua tuli kaikenlaista. Ehkä ensi kesä sujuu paremmin????

--------------------------------------------------------------------------------------------------

Ei voi muuta kun taas hehkuttaa meidän mökin naapurijärveä. On se uskomaton paikka! Vietettiin siellä taas viikonloppu aika tiiviisti kalastellen. Eniten tietysti heitettiin jigiä mutta välillä myös "vertsusin" jigillä veneen vieressä ja pilkkiinkin tartuin monta kertaa kun kaiku näytti kalojen majailevan lähes veneen alla. Kaikilla tavoilla tuli paljon kaloja. Välillä heittotyyli oli paras, toisinaan taas veneen vierestä sai paremmin. Suurin osa saaliista koostui ahvenista. Oli pientä ja isoa, kaikenkokoista. Varmaankin 300 ahventa kävi veneessä kahden päivän aikan. Voi olla enemmänkin. Laskut meni sekaisin jossain vaiheessa. Syötäväksi lähti osa ahvenista, ehkä 5 kiloa? Fileitä tuli taas komea kasa syöntiin sekä pakastukseen. Venesumppu on kyllä kätevä keksintö kun siitä voi sitten päästää pois ne mitä ei tarvitse. Ei pidä ruveta ahnehtimaan! Kuhia tuli varmaan n. 30kpl. Osa mitallisia, suurin osa ei. Tulevaisuus on kuitenkin siis taattu. Jes! Haukia oli seassa myös jonkinverran ja aika monta kertaa otti taas kerran hauki jigissä olevaan ahveneen kiinni. Se on aika hurja kokemus kun on UL luokan vehkeet ja sitten yhtäkkiä haagertti nappaa ahvenen suuhunsa ja meno muuttuu ihan hurjaksi. Ja sitten yhtäkkiä hauki päästääkin irti ja repaleinen ahven vain nousee veneeseen. Näitä kävi aika usein. Ja veihän se hauki jigejä mennessäänkin kun kuitusiima on kuin voita sen suussa. No tätä tämä välillä on.......

Viikonloppuna suuntana onkin sitten kauan odotettu Naruska ja sen joet, purot ja järvet. Saas nähdä mitä se reissu tuo tullessaan? Toivottavasti hyviä muistoja, kauniita maisemia ja kalojakin. Siihen palaamme sitten myöhemmin......

68382135_10157424946902460_4761774324895

Tässä osa fileistä. Nams!

maanantai, 5. elokuu 2019

Lomakalastelut

Periaatteessa tuon blogin otsikonhan voisi nyt vaihtaa Kalaprinsessasta kalasteluista, Kalakuningattaren kalasteluiksi koska loman alkajaisiksi neidistä tuli Frouva :) Mutta olkoon nyt noin kun se on. Eihän nimikään muuttunut mihinkään :)

Mutta niin. Kahden viikon lomalta on palattu taas sorvin ääreen. Kalasteltuahan toki tuli mutta ei niin paljon kun olisin halunnut. Kuumat kelit ja pikku sairastelut sotki suunnitelmia jonkin verran. Kuitenkin 11 päivää tuli vietettyä kalassa eli aika hyvin loppujen lopuksi. Lomasta 10 yötä kului mökillä ja 4 Lieksassa Ruunaankoskilla. Eli 2 yötä jopa oltiin kotosalla :) Heh. Asuntosäästäjät sanan varsinaisessa merkityksessä. 
Mökillä tietenkin tutun tavan mukaan kalastettiin naapurijärvellä koska omalla se on aina niin hankalaa. Kyllä me sielläkin yhtenä iltana jigailtiin ja pilkittiin mut yksi tärppi oli saalis. Jee. On se surkeaa. No naapurijärvellä ei sellaista tarvitse kokea. Ei ikinä! Siellä voi oikeastaan jo lähtiessä sanoa että haetaan kalaa eikä että saadaan jos saadaan -kalaa. Kyllä se on sellainen unelmapaikka. Suurelta osin se johtuu siitä että järvi on aika suuri, vajaa 10km pitkä ja kalastuspaine on olematon. Joskus näkee Suomen puolella pari uistelijaa mutta todella harvoin. Muita kalastajia ei oikeastaan ikinä. Eli kalat ovat siksi tosi innoissaan iskemässä vieheisiin kiinni ja varsinkin jigeihin. Sunnuntaina voisi sanoa että pariiin tuntiin joka ainoalla heitolla tuli ahven tai kuha. Se oli ihan huimaa se ilotulitus!! Sama oli torstaina. Isoa syömäkoon ahventa joka heitolla. Hitto mikä meininki!!! Välillä ahvenet veivät jigitkin mennessään ja ottivat taas pelkkään jigipäähän. Niin hulluja ne olivat! Eihän me otettu kuin syömäkalat mukaan eli suuri osa laskettiin sumpusta takaisin. Kaikkinensa noiden päivien aikana ahvenia tuli satoja. En edes uskalla veikata montasataa. Mutta paljon!!!!! Ei sellaista enää täälläpäin pääse kokemaan missään. Ennen mereltä sai hyvin kaikkea kalaa mutta vuosi vuodelta se vaan hiipuu ja hiipuu. Että se kuka sanoo että kyllä meressä kalaa riiittää ja että "ei siihen minun kalastus vaikuta jos otan kaiken mitä saan ja alamittaisetkin mukaan" niin paskapuhetta sanon minä! Kyllä on vaikuttanut ja paljon. Kalaa saa etsiä mereltä Haminassa ihan toisella lailla kuin ennen. Silloin ahventa oli jokapaikassa helposti saatavilla. Ei ole enää. Niin sääli...............
Kuhiakin saatiin varmasti lähemmäs sata noiden päivien aikana. Pienimmät 15cm suurimmat 50cm ja kaikkea siltä väliltä. Yksi kuha syötiin, loput kuhat, mitallisetkin, saa vielä kasvaa isommaksi. Kuhat ottivat niin jigiin, dropshottiin kuin erilaisiin pilkkeihin. Niin hauskaa!!!!
Lähdimme sitten toissa perjantaina helteitä pakoon viileimpään osaan Suomea eli Lieksaan Ruunaalle. Emme olleetkaan muutamiin vuosiin siellä käyneet. Tälläkertaa yövyimme asuntovaunussa. Aluksi sekin oli aika lämmintä puuhaa mutta onneksi siellä lämpö laski jo lauantai iltana ja sunnuntaina oli jo siedettävä 20c ja maanantaina ihana 15c ja tiistaina 6c :D Meitä hymyilytti kun sai vetää villapaitaa päälle sen tappohelteen jälkeen. Ihanaa!!!!! Vesi oli todellla matalalla ja kaloja ei ollut istutettu aikoihin ja helteet sotki kalojen päät eli syönti oli olematonta. Emme nähneet 4 päivän aikana saatavan kuin yhden kirjolohen. No periaatteessa kaksi kun minä sain yhden :) Muut pyyti tyhjää ainakin sen mitä juteltiin ja nähtiin. Ei onnannut ketään. Mutta onneksi sentään sain tuon yhden kirren ja sitten ahvenia särkiä ja mukavan säyneen. En ole sellaista koskaan saanutkaan virvelillä. Ongella kyllä. Mukava sinkoilija sekin. Maisemathan oli taas enemmän kun kohdillaan. Kaunista seutua kun mikä. Kyllä tännekin mieli jäi taas halajamaan. Ensi kerralla pitänee mennä kesäkuussa niin näkee yölläkin kalastaa ja silloin yleensä on syöntikin parempaa. Mutta tämä oli tälläinen pikapäätös kun piti alunperin mennä rengasmatkalle Turun saaristoon mutta kun sinne luvattiin niin lämmintä keliä niin haluttiin taas sinne missä on viileää. Siksi tämä tuli vähän äkkiä koko reissu.
Alla kuvasaastetta.

 
67708280_10157378174202460_2804613816086

On tässä yleensä vettä. Kivet eivät edes näy..... Huh!

67696596_10157378174352460_3864164565629

Siikakosken tulipaikka

67616199_10157378174242460_4266661344100


67591100_10157378174037460_8001179946783

Siikakosken padon yläosaa

67585503_10157378173982460_1510908351578

Patoi näkyy kun osaa katsoa :)


67562101_10157378174437460_4951306524384

Siikakosken upea silta

67540587_10157378174082460_1900863924329

Kirppuvirta


67435587_10157378173887460_1647587980602

Vähissä on vesi padon rannassa


67369097_10157378173937460_5530439936051

Kirkasta ja ruskeaa vettä. Erikoista :)


67344656_10157378174152460_4082369279591

Mistä nää kivet ilmestyi tänne??? 


67272412_10157373954237460_3067060477063

Minun saalis siellä paistuu kodan tulilla

maanantai, 15. heinäkuu 2019

Heinäkuun höpinöitä

Niinhän se on kesä taas jo paremmalla puolellaan. Onneksi. Ja onneksi on ollut viime vuoteen verrattuna tähän asti mahtavan paljon parempi olla, kun ilmat on pysytelleet alle 20c heinäkuussa niin mikäs tässä. Kivaa!!! Kesäkuussa oli vaikeita päiviä kun mittari hipoi ihan liian korkeissa lukemissa. Ja nyt kun meidän loma on alkamassa niin kappas vaan taashan se mittari kipuaa 20-25c :( Voi pee etten paremmin sano! Moni hihkuu varmasti riemusta että ihanaa kun tulee hyvät lomakelit. No me ei hihkuta. Se haittaa meidän kalastuksia tosi paljon ja varsinkin minun oloa. Jos istuu veneessä sen 5-8h päivässä ja keli on tuo 20-25c niin se on varmaa että illlalla kuume nousee, palelee, sydän lyö kun lampaan häntä ja on hemmetin huono olo. No moni sanoo et pakkoko sinne kalaan on sit mennä. No ei ole pakko. Mut jotenkin tympii istua 2vkoa sisälläkin. Mitä lomaa se sellanen on? Lepääkö sielu??? EI LEPÄÄ! No kroppa lepää mut ei se yhtään mieltä lepuuta jos ei pääse veneilemään eli siis kalaan. Miten siitä sitten ponnistat taas töihin "levänneenä ja mieli virkeänä". Et mitenkään!!! Totuushan on että meidän loma olisi pitänyt olla jo nyt eikä vasta alkaa. Sitten ei olisi ollut näitä keliongelmia. Mut minkäs teet. Näillä mennään. Onneksi ollaan päästy kalaan täällä kotosalla töiden jälkeenkin veneellä minne nyt milloinkin on nokka näyttänyt. Vähän lievitystä tähän pohjattomaan kalastusintoon. Kalojakin on saatu vaikka aika nihkeää on ollut. Ahvenet ovat vielä yksittäisiä eli parvia ei ole muodostunut. Merivesi on ollut n.15c eli jos se ei tästä lämpenisi niin voisi parveutuminenkin kohta jo alkaa. Mutta pahaa pelkään että kyllä se vielä lämpenee.... Kuhia on saatu alamittaisia suurin osa ja pari 45cm syömäkalaa. Ei huono :) !! Jokikalassa ei nyt ole käyty kun on ollut kaikenlaista muutakin jutskaa niin ei vaan ole ehtinyt. Mutta syksymmällä sitten. Ja itseasiassa jo elokuun lopussa kun Naruskajoki odottaa pohjoisessa. Ai hitto et ootan sitä reissua ja niitä maisemia ja kalavesiä........... AAH!!!!!!! Vaikka en saisi kun pienen sintin niin se ei haittaa kun ne maisemat ja tunturit ym varmasti lumoaa minut ihan täysin. Huh! Kylmät väreet menee kun ajattelenkin sitä. Mutta sinne on vielä se reilu kuukausi aikaa. Plaah..............Mutta sitä odotan kuin kuuta nousevaa.....
Mut siis joo jos vähän tästä meidän seuran osakisastakin kirjoittaisin. Eli kisailimme tälläkertaa Hovinsaaren venelaitureiden luona osakilpailumme. Olen siellä onkinut kerran seuraottelussa ja siitä on jo vuosia aikaa niin paikka oli aikalailla muuttunut. Ei päässyt enää laitureiden luokse vesirajaan niinkuin ennen pääsi. Siihen oli tehty isot kivipenkereet. Noh tulikin aika ylläri että minnekäs sitä sitten menisi kun silloin siellä oli kalaa ihan mukavasti ja nyt ei pystynytkään onkia samassa paikassa. No seurailin vähän porukkaa minne ne suunnistaa ja seurasin perässä ja kokeilin sieltä täältä. Ei mitään. Hiljaista oli. Lopulta suuntasin pyörätien vai mikä kävelytie se on niin sen reunaan istumaan reunakiveykselle ja kaivoin 10m kiinanihmeeni taas esille niin yletin ihan hyvin lumpeikon reunasta onkia. Mutta koska oli sivutuuli ja vapa on aika konstikas niin minun piti onkia ihan kenossa oikealle että pystyin heittämään sitä jotenkuten. Sitä kun ei alakautta/yläkautta voi heittää. Ainoastaan sivusta pompauttamalla. Niin eihän sitä saa lentämään suoraan nenän eteen mitenkään. Tai ainakaan minä en saa. Eli se menee aina jommallekummalle reunalle. Riippuu mistä puolelta heittää.
Eli selkä kierossa oikealle jouduin nyt sitten onkimaan että sai edes jotain kaloja lumpeikon reunasta. Lopussa oli pakko antaa periksi kun selkä oli niin kipeä ja siirtyä vielä oikeallepäin että voisin yrittää olla suorassa mutta siitä ei sitten enää kaloja tullutkaan. Enkä kyllä ollut suorassakaan :) Mutta jotain sain ja toiseksi sijoituin. No joo..... Tää kesä oli tässä. En enää Kaijaa saa kiinni. Piste-ero on liian suuri jo. Mutta taistellaan hopeasta. Vielä on yksi kisa jäljellä elokuussa Tervasillalla. Sekin on sellainen paikka että siellä joko on kalaa hirveästi tai ei yhtään. Olen siellä muutaman kerran ollut ja osunut lähes aina siihen ei syöntiä -päivään.
Ei kiva. Voikun nyt olisi sellainen kalaa tulee -päivä että oikeasti sijotukset ratkeaisi onkimalla eikä tuurilla. Siksi muuten jätämme SM-ongenkin tänä vuonna väliin. Minusta se ei ole mitään kisaamista että odotetaan kelle se yksi parempi kala osuu millä voittaa mestaruuden. Ei mitään järkeä!!! Jos minä saisin päättää, järjestäisin nuo kisat heti keväällä tai vasta kuukauden päästä kun kelit ja vedet olisi viileämmät. Silloin sielläkin EHKÄ olisi jopa kalaa ongittavaksi???? Eihän siellä seisovassa ruskeassa kuumassa hapettomassa vedessä nyt kesällä mikään ole. Kalat karkaavat muille vesille. En tykkää tuollaisesta lottopelistä yhtään. Ei se ole oikea mittari ratkaisemaan paremmuutta. Eli jätämme ne karkelot tänä vuonna väliin. Toivotaan että ensi vuonna olisi jossain muualla kisat kun Kansolassa. Sitten mekin lähtisimme mukaan. Ehkä :)
Nyt perjantaista eteenpäin olen 2vkon lomalla joten varmaankaan en tänne kirjoittele koska tarkoitus ainakin on olla mahdollisimman paljon mökillä ja siellähän ei sähköä ole joten ei ole konettakaan mukana.

Adios vai adidasko se oli :) !!!!

tiistai, 25. kesäkuu 2019

Juhannus Merikarvialla

Tänä vuonna vietimme erilaisen juhannuksen. Monesta eri syystä johtuen, päätimme lähteä mökkijuhannuksen sijasta vaunuilemaan ja suunnaksi valittiin Merikarvianjoki. Ensin ajatus oli mennä Mikkeliin mutta koska sinne luvattiin lähes 28c helteitä, ei ne meitä kiinnostaneet tippaakaan, vaan valitsimme mahdollisimman lähellä olevan, mahdollisimman kylmän paikan.
Eli siksi suunnaksi valikoitui Merikarvia, koska siellä pääsi kalaan ja lämpöä oli viikonlopun ajan luvattu 9-18c. Eli meille juuri sopiva kesäkeli. Ja tietty myös kalakeli sekä kalan keli. Tuskin se kala olisi joessa syönyt, jos olisi ollut 28c. Enkä minä olisi kalastanut, koska olisin ollut henkihieverissä makaamassa S-marketin pakastevihannesaltaassa :) Mie niin VIHAAN hellettä. Mullehan se alkaa jo +22c:ssa. En tykkää, en siedä, en kestä. INHOAN kuumaa! Siitä tulee niin paha olo fyysisesti. Olen talven lapsi. Näin se vaan on. On aina ollu. Ja tulee aina olemaan. Piste.
No mutta kuitenkin perjantaina suuntasimme kohti Merikarviaa, perässämme asuntovaunu. Minulle se oli kaikki ihan uutta ja outoa. Olen joskus 80-luvun lopussa ollut kerran asuntovaunussa vartin. Siinä oli minun kokemukset vaunuista :) Hieman oli siis jännittyneet fiilikset, että mitähän tästä oikein tulee. Mutta ihan mukava oli vaunuilla. Eihän se vaunu nyt mikään tilaihme ole kun on kesämökkiin tottunut ja kaikenlaisia kommervenkkejä pitää tietää ja tehdä sekä "sopu sijaa antaa", mutta selvittiin me silti ihan kunnialla 2 yötä karavaanareina. Voin lähteä uudelleenkin :) Varsinkin jos siellä käydään vaan syömässä ja nukkumassa. En jaksa sellaista peruskarvaaanari elämää että ajetaan jonnekin leirialueelle ja istutaan vaunun edessä badenbadenissa aurinkoa ottamassa, tunnista toiseen, tekemättä yhtään mitään . Juu se olisi kidutusta mulle! Minun vaunuiluun täytyy ehdottomasti sisältyä jokin vesikohde ja kalastusta tai muuten minä en kyllä vaunuile. Heh!
Löysimme siis vaunullemme aivan upean p-paikan aivan Merikarvianjoen Puukosken rannasta.
Ei tuon parempaa paikkaa voi löytyä! Joki ja kalat siinä muutaman harppauksen päässä, tulipaikka yms tarvittava vaunun vieressä ja kauniit maisemat. Loistava paikka kerrassaan!

IMG_20190623_115644~2.jpg

Näkymät vaunulta joelle oli hienot


IMG_20190623_115901~3.jpg

Tulipaikka yms 

Hetihän sitä piti päästä perhoa koskeen uittamaan kun paikalle oli saavuttu ja leiriydytty.
No vesihän oli aika matalalla kuulemma eli kalan saanti olisi aika hankalaa. Ilta menikin tyhjää viskoen mutta paikan kauneus kyllä korvasi kalattomuuden. Aamulla suuntasimme hieman ylävirtaan ja saimmekin saaliiksi pieniä taimenia ja pari harria. Ukkosmyräkkä kuitenkin ajoi meidät vaunun suojiin ja pääsimme jatkamaan kalastusta vasta iltapäivällä. Kävimme autoillen toisilla koskilla kokeilemassa onneamme, mutta mitään mainittavaa saalista emme saaneet. Kuulimme kuitenkin kalakonkareilta paikka/viehevinkkejä ja niiden perusteella suuntasimme iltasyönnille kauemmas ylävirtaan kosken niskalle. Eipä siinä aikaakaan mennyt kun tunsin lipassa pienen töytäisyn. Kelasin uistimen ylös ja samassa pinnassa kävi pyörre. JES iso kala!
Ei muuta kuin uusi heitto pyörteen suuntaan ja kaksi kelausta ja PAM kirre oli kiiinni.
Siitä alkoikin sitten mukava pomppushow kun se vuoroin pomppi ilmaan, pärskytti vettä ja otti spurtteja ylävirtaan. Mutta pian se kuitenkin väsyi ja saimme sen haaviin. Jee! Pikkuinen kilon kirre mutta niin mukava sinnikäs kamppailu. Jonkinaikaa meni ja taas hieman eri paikassa kävi pyörre pinnassa. Heitin sinne saman lipan ja PAM taas sama juttu ja samat spurttailukuviot. Toinen samanmoinen kirre ylhäällä. Jes! Kolmaskin kävi vielä näyttäytymässä rannassa puolen yön jälkeen, mutta päästin sen takaisin kasvamaan. Hieno ilta ja mahtavia kaloja.
IMG-20190622-WA0002~2.jpg

Mun kirre <3

Aamulla suuntasimme tietenkin samalle paikalle ja annoin miekkosen heittää "neuvojen kera" keskelle virtaa mustan pienen nymfiperhon. Eipä se kauan ehtinyt virrassa uida kun siimat soi ja kirrehän se siellä oli siiman päässä. Taas kala haaviin ja läpsyt voiton merkiksi. Jes!
Minä kokeilin sen jälkeen myös perhoa ja pienen virran reunassa nappasi minullakin omatekemään pikkunymfiin kala. Muutama jytkäytys ja irti. Pahus! Kyllä se kirre taisi olla.
No kyseinen perhohan oli tehty harjuksia ajatellen eli koukku oli aika pieni kovaan kirren kuonoon kiinnittymään. No jatkoin heittelyä sitten hieman keskemmälle virtaan ja PAM kala kiinni. Taas nähtiin hienot ilmaveivit ja siinähän se perho sitten irtosi yhden hypyn aikana.
Voi perkules! No tästä viisastuneena vaihdoin perhoa omatekemään oranssiin leechiin eli isompaa viehettä tarjolla ja heitin samoille huudeille niin pianhan se sitten pamahti kiinni uudestaan. Nyt päätin että irti et pääse perkules ja näin kävikin että väsytyksen ja spurttailun jälkeen kala oli haavissa. JEE mun eka kirre perholla ikinä ja vielä oma tekemällä!!! Ihan huippu fiilis! Ei sitä voi sanoin kuvata!!! Onnistumisen ilo ja riemu oli mahtava! Jee!!!!!!!!!
Kalastimme vielä hetken mutta kotiinlähtö oli väistämättä edessä niin pakko oli kamat laittaa kasaan ja lopettaa kalastus tälläerää. Mutta sen tiedän että tänne palaamme varmasti uudelleen. Paikka oli kerrassaan ihana monin tavoin ja kalaakin tuntui joessa olevan mukavasti. Saldo 5 kirreä ja 5 taimenta. Kun ensi kerralla osuisimme vielä korkeamman veden aikaan niin mahdollisia kalapaikkoja olisi ainakin 10 koskea lisää. Vaikka tokihan se varmasti askeleet johtaa tänne koskenniskalle aivan ensin, kun kerta näin kivasti tästä kaloja tuli saatua.
Mutta katsotaan kuin käy. Kiitos Merikarvianjoki! Olit meille kovin hyvä <3


IMG_20190623_113812~2.jpg Pikkutaimen

IMG_20190623_125740~2.jpg

Lankosken kuohut


IMG_20190623_115638~2.jpg Puukosken tyyneys


tiistai, 11. kesäkuu 2019

Kisoja on monenlaisia

Niinhän se on. Välillä saa ja sitten taas ei. Eli sunnuntaina suuntana oli Lahti ja Pm-onki. No asetelmat itsellä oli päivään varsin kehnot. Olin ollut sairaana koko viikon ja olo oli edelleen kuumeinen ja yskä ym vaivasi kovin. Mietin vielä illalla että en varmaan jaksa lähteä kisoihin mutta aamulla otin lääkettä ja vääntäydyin väkisin matkaan kun kerta oli kaikki jo maksettukin. Vastassa oli kunnon vesisade ja ukkonenkin jyrähteli matkalla moneen kertaan. Jep tätähän sitä kisalta juuri tässä kunnossa kaipasinkin..... Mutta kun kisa alkoi, loppui sadekin. Hyvä niin. Ei muuta kun kuivaa ylle ja istumaan. Tällä kertaa nimenomaan juuri tätä eli samassa paikassa tönöttämistä. Olin nimittäin vielä niin kipeän oloinen että en jaksanut paikkaa kisan aikana vaihtaa vaikka olisi pitänyt jos olisi halunnut saada kalaa. Siinä se sitten meni tunti ja toinen ja kalaa ei vaan tullut. Kisan aikana oli 3 nykyä: ekaa en nähnyt, mistä sain kisan ainoan kalan eli särjen. Toisen näin ja se vasta nyky olikin! Minun onkipaikassa oli n.4-5m vetttä. Kun mato oli vajoamassa kohti pohjaa, jostain välivedestä otti "joku" kiinni ja vetäisi kuvun vauhdilla uppeluksiin. Minä sitten salamana vapaa (8m) ylös ja siima tiukalle (0,25mm). Heti tunsi että nyt jysähti aikamoinen körmy! Kala ei liikkunut mihinkään vaikka pidin siimaa tiukalla. Jumitti vaan ihan paikallaan. Sitten hiljainen jytkäytys ja se alkoi liikkua sivulle hiljaa. Toinen jytkäytys ja takaisin keskelle. Hiljaa paikallaan.... Ja sitten: ihan kaamea spurtti suoraan ulospäin ja minä pidin minkä uskalsin vastaan mutta en pystynyt pitämään vapaa ylöspäin vaan se oikeni sen spurtin voimasta ja naps..............Niinpä niin.......Kyllä nimittäin jäi harmittamaan!!!!! Oli se mikä vaan kala niin hirveä mörkö se oli ja jos olisin sen ylös saanut niin voitto olisi varmasti tullut. Mutta kun ei niin ei...........En oikein keksi muuta kuin että se oli hauki. Koska se tekee tuollaisia spurtteja ja jumituksia virvelin päässä. Kokoa voi vaan arvailla...... Voi jessus!!!!!!!!!!!!!!!
No kolmas tärppi oli ehkäpä salakka eli kuvun nopea nykäisy veden alle mutta ei mitään kalaa. Siinäpä ne päivän tapahtumat sitten oli onkipuolella. Hoh hoh..................... Sijoitusta en tiedä mutta veikkaan viimeinen tai siellä suunnin. Näin tällä kertaa. Aina ei voi vottaa vaikka haluaisi kuinka kovasti. Näin se vaan on. Kiva oli kuitenkin nähdä kalakamuja ja jutella kaikesta mitä syksyn jälkeen on tapahtunut. Siis niiden kanssa, jotka vielä edes moikkaavat tai katsovat päin eivätkä käännä katsettaan pois kohdatessa. Niin. Sellaiseksi on ihmiset muuttuneet. Ikävää..... 

Eilen kisailimme oman seuramme osakilpailun Norssalmen vesillä Kotkassa. Olen siellä ollut muistaakseni kerran Pm-ongessa joskus 8-9v sitten mutta silloinkin olimme siellä hyväntuulentien varressa eikä tässä missä nyt olimme. Ja toisen kerran samana vuonna seuraottelussa. Siinäpä ne kokemukset tästä paikasta, toiselta puolelta tietä tosin.
Nyt olikin aikamoinen myräkkä ja sen myötä paikan valinta aika selvä. Kokeilin ensin lähtörannan laiturilta mutta ei siinä ollut kalaa eikä siinä tuulessa pystynyt onkia. Suuntasin siis tien ali vasemmalle sinne metsien kätköihin kivikkoreunalle. No sieltä sain muutamia salakoita ja piikkikaloja. Niitä en ollut saanutkaan kun varmaankin lapsena? Olivat tosi komean värisiä punasinisiä. Ihan kuin akvaariokaloja. Nättejä! No eipä se nyt oikein kiinnostanut se salakoiden onginta joten vaihdoin paikkaa veneiden luokse. Siitä kokeilin ensin lyhyemmällä vavalla vitojen joukosta ja sainkin salakoita ja ahvenia. Mutta halusin isompia kaloja. Samanlaisia mitä naiset vetelivät niemen kärjessä. Vaihdoin siis uuteen Kiinanihmeeseeni eli 10m vapaan joka saapui viime viikolla. Onhan se erilainen kuin mihin on tottunut. Paljon löysempi ja hankala heittääkin kun heitto pitää tehdä niin erilailla. Sitä sitten opettelin siinä heittämään ja kun pääsin vähän juonesta jyvälle niin koho alkoi mukavasti lentää pitkällekin. Ja sitten alkoi tulla kalaakin. Löysin kaukaa rannasta hyvän kohdan minne heittäen sai särkiä ahvenia ja lahnoja. Vapa on siitä hyvä että esim lahnojen väsytyksessä se joustaa hyvin ja myötäilee kalan liikkeitä ja taipuisuuden ansiosta kalat on helppo saada haaviin. Yhtään isompaa kalaa ei päässyt irti. Uskon sen olevan vavan ansiota. Eli ostos oli hyvin kannattava. Ainakin nyt tuntuu siltä. Siinä sitten vetelin kaloja minkä ehdin ja harmitti kun aika loppui kesken ja hyvä syönti jäi päälle. No aina voi jossitella että JOS olisin mennyt siihen heti enkä käyttänyt tuntia haahuiluun niin olisi ollut paljon enempi kalaa. Mutta tätähän tämä on. Jossittelun kultalaji :) Mitä JOS.... Heh.....
Saalispussi riitti kakkossijaan. No tässä kunnossa ja uudessa paikassa niin riittäköön se mulle kiitettävään arvosanaan itselleni tällä kertaa. Sovitaan niin. Ensi kerralla sitten taas voitto mielessä kisaan! 

HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE KALAKAMUILLE YMPÄRI SUOMENMAAN!!!!!

269521_10150249162532460_3999696_n.jpg