keskiviikko, 6. marraskuu 2019

Talven odotusta

Eipä oikein ole ollut mitään sellaista ihmeellistä kalastusrintamalla että olisi tänne tullut kirjoiteltua. Ollaan käyty muutamia kertoja litkailemassa haileja ja saatu semmoiset syömäkalat. Ei oikein mitään edellisvuosien ihmehuippusaaliita tänä syksynä osunut kohdalle. Kuhia ja ahvenia on käyty laiturilta ja veneellä heittelemässä aina kun on keli sallinut ja ollut aikaa. Mulle ei oikein ole mitään mainitsemisen arvoista ole täältä mereltä tullut. On tullu ahvenia ja kuhiakin mut sellaista alavireistä on ollu koko merikausi. Toinen puolisko on vedellyt kyllä kiitettävästi kuhia pitkin syksyä. Pakastin on pullollaan eli kalapottitarpeet talveksi kyllä turvattu! Jes! Viime sunnuntaina käytiin ulompana merellä ekaa kertaa tällä uudella veneellä ja ekaa kertaa koko tänä syksynä. Meritaimenhan se silmissä kiilteli mutta mp-reissu se tuli tänäkin vuonna. Ei vaan osu meidän kohdalle niin ei. Vieheet ja paikat pitäisi olla oppikirjasta suoraan mut ei.... Kelihän oli kyllä mitä mahtavin. Melkein tyyni meri koko päivän. Ehkä siinä syy miksi kalaa ei löytynyt. Liian hyvä kalastajan keli ei ole kalakeli. No kotimatkalla sain taas varmasta tutusta paikasta perholla mukavan möllikkähauen. On se aikamoinen jytkäle perhovavalla väsytellä semmoinen lähelle 5kg mölli. Mutta niin kivaa! Kuvaa ei nyt tästä mötkäleestä ole kun päästin kalan heti irroituksen jälkeen takaisin mereen kasvamaan lisää ensi kertaa varten :) 
Nythän sitä jo odotellaan kieli pitkällä jäitä. Ei mene kauaa jos pakkaset vaan jatkuu että jonnekin lammelle pääsee kairailemaan. Kyllä se on joku päivä lähdettävä käymään vähän haistelemassa vakiolampien tilanteita että missä mennään vai mennäänkö missään.
​Sitä odotellessa!!!!

73475309_10157630494457460_8507069863812

Kotiin lähtiessä oli kaunis kuulas pirteä ja tyyni keli.....

sunnuntai, 6. lokakuu 2019

Kuusisen kuningatar

Noh ehkä nyt vähän liioiteltu otsikko mutta siltä minusta tuntui. En ollut ennen lauantaita IKINÄ voittanut yhtään laiturikisaa. En oman seuran, en piirin, en avoimia, en mitään. Ikinä! Hopeaa ja pronssia on tullut niin pm-kisoista kuin muistakin pari kertaa, mutta voitto on kiertänyt minut kaukaa. Nyt se sitten napsahti kohdalle. Ja oikein kaksinkertaisena!
Kisa-aamu oli aurinkoinen mutta tuulinen ja viileä. Silti minua ei päivän aikana palellut koska olin pukeutunut kuin napajäälle. Eli keli oli aika kohdallaan. Paikkahan oli minulle uusi ja outo jälleen kerran eli Kuusisen syvät laiturit. Nimensä veroiset :) Menin lähimmälle laiturille mikä lähtöpaikasta oli ja valitsin ensimmäisen veneen peräosan tyynen alueen. Noh siinä sitten istua kökötin koko kisan ajan. Ei tarvinnut paikkaa vaihtaa. Yllätys oli suuri kun niin lähellä rantaa oli aivan hirveän syvää. Vettä oli varmasti 10 metriä? Siimaa sai lapata ulos sen minkä vavassa oli. Kaikissa vavoissa se ei edes riittänyt ja aikaa tuhrautui vapojen kanssa venksailuun kun ei ollut tietoa minkä verran siimaa oli tarjolla missäkin vavassa. Sain päivän aikana kaikki pitkät vavat jotenkin rikki tai siimat solmuun. Että eihän se mennyt kuin Strömssöössä mutta lopussa kiitos seisoi. Ihme kyllä. Mutta joo. Alussa kun sain ensimmäisen vieheen lähelle pohjaa oli ahven jo heti kiinni. En ehtinyt edes pilkkiä. Eli taas lapattiin siimaa takaisin ylös kun se juuri vasta meni alas :) Heh. Ja sitä jatkui ensimmäisen tunnin tai oikeastaan kai melkein kaksi ihan mukavaan tahtiin. Välillä tuli ahvenia, sitten sekalaista särkikalaa. Mutta kuitenkin tuli. Jossain vaiheessa vasta hokasin etten pilkkinyt edes pohjassa. Ainakin metrin pohjasta olivat kalat olleet kokajan. No eipä siinä. Pääasia että sain kalaa. Sitten yhtäkkiä se vaan loppui. Kokeilin eri vieheitä niin pohjassa kuin siitä ylempänä mutta ei. Hiljaista oli. Sitten huomasin että toiset vetelee salakoita ja päätin alkaa kokeilemaan niitä minäkin. No sain siinä touhussa ainakin kolme vapaa sököksi. Mutta sain salakoitakin. Ihmeellistä! Ilmeisesti kalojen koko vs. morrin koko osui nyt kohdalleen koska niitä kertyi muutama kilo minun reppuun. Toki niitä pääsi paljon irti niin veden alla, veden päällä kuin kädessäkin. Eli en tätä lajia edelleenkään osaa. Mutta yritän harjoitella ja parantaa osaamista. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...... Ihmetys olikin siis todella suuri kun palkintojen jaossa selvisi että voitin ensiksikin naisten sarjan ja samalla mulla oli päivän paras tulos eli voitin siis seuran mestaruudenkin! Mitäh?? Minä??? Ihan hullua!!!! Mutta olin kiitollinen ja tyytyväinen että onnistuin joskus minäkin tässä lajissa. Olen kuitenkin monta vuotta jo näitäkin kisoja kierrellyt. Hyvä mie :)
Kisan jälkeen kurvasimme vielä litkaamaan haileja. Koskaan emme olleet käyneet iltapäivällä kokeilemassa sitä hommaa. Ainoastaan aamulla ja illalla. Siksi olimme vähän hoomoilasena että mitenköhän meidän käy. Tuuli oli aikamoinen ja tietenkin väärästä suunnasta niin minulle kuin kaloille. Noh sateen sattuessa sateessa eli litkattiin siitä huolimatta ja eipä se lopulta liiemmin haitannut. Pari tuntia vierähti siinä hommassa ja saimme yhden kerran ruokakalat ylös. Jes! Namiruokaa siis tiedossa illaksi. Näitä siis emme ikinä pakasta vaan syömme heti samana päivänä tai viimeistään seuraavana. Ja hyviä olivat taas kerran, puikalaperunan kanssa joita on vielä jäljellä Lapin tuomisina ja kermaviili-suolakurkkukastikkeen kera. Slurps! Vähän aikaan huilattuani ruuan jälkeen minä olisin ollut valmis lähtemään vielä ahven/kuhajahtiin illalla mutta jotenkin en edes uskaltanut ehdottaa koska olin varma etten saa vastakaikua meillä asiaan. Että nyt jäitä hattuun akka, istutaan perkules sohvalla telkkua katsellen ja huilataan.......
​No niin kai sitten :) :) Dääm!

Sunnuntaina sitten pääsin merelle veneellä kalaan. Keskityimme siis kuhan ja ahvenen jigailuun Haminanlahdella. Nyt alkaa minun makuun olla jo liikaa porukkaa jokapaikassa. Laiturit pursuaa heittäjiä, samoin lahdella on veneitä kun jossain kalakisoissa vieri vieressä. Ja kun kaikki eivät noudata kohteliaisuutta, toisten kalastajien humioimista ja sääntöjä niin välillä meno on aika villiä ja aikamoista...... En tykkää :( Onneksi löysimme rauhallisiakin paikkoja missä sai olla aika rauhassa kalassa. Saimme muutamia kuhia sekä fileahvenia aika mukavan läjän. Eli taas tuli fileitä mojova kasa pakkaseen laitettavaksi. Ihan kun nyt hirveäsit olisi taas tarvittu mutta kyllä ne sieltä talven aikana tulee syötyä monessa eri muodossa valmistettuna. Se on varma se.
Viikolla taidetaan ujuttautua laiturille kalaan useana iltana. Veneellä ehkä kerran. Katsellaan säitä ja muita tilanteita. Sen mukaan edetään......

maanantai, 30. syyskuu 2019

Kuhatuksia ja affuja

Niin nythän on se aika vuodesta milloin merellä kalastus on huipussaan. Tarkoitan siis sitä että milloin on eniten porukkaa liikenteessä niin laiturilla Terviksessä kuin veneillä merellä. Ainakin minun mielestä liikaa. Onneksi on oma vene, niin laiturille tulee eksyttyä aika harvoin heittelemään ruuhkan keskelle. Veneellä on vapaus mennä minne vaan ja saa omaa rauhaakin heittelyyn. Joskus tietenkin nimeltä mainisemattomat naapurimaan kansalaiset tunkee hemmetin lähelle jos näkevät saavan kalaa. No minäpä heittelen jigiä melkein heidän veneensä kylkeen niin monesti se jo riittää tajuamaan että ollaankohan liian lähellä. Aina kuitenkaan ei. Silloin kyllä meikäläisenkin veri kiehahtaa kun ei kunnioiteta toisen kalastusaluetta pätkän vertaa! Onneksi tänä syksynä on melkein aina saatu olla ihan rauhassa kalassa. Eikä ruuhkaakaan ole vielä kummemmin vedessä ollut. Parhaimmillaan on kai 4-5 venettä ollut Terviksen ja Purhon välillä. Muista takavuosina niitä olleen yli 10. Se oli jo ihan liikaa! Ei kivaa ollenkaan :( Lähiviikkoina on kuhia tullut aika nihkeästi. Alle 10kpl yhteensä. Otettavia kuitenkin onneksi lähes kaikki. Eli samaa ongelmaa ei ole täällä niin paljon kuin mökkijärvellä. Hyvä niin. Vaikka tulevaisuus vähän huolettaa koska pieniä ei näy? Toivottavasti ne ovat vain muilla vesillä piilossa..... Suurin kuha on ollut reilu 50cm. Eli sopiva ruokakala mutta ei mikään jätti. Ahvenet ovat olleet aika tiukassa. 10kpl on ollut jo saavutus! Koko on kuitenkin ollut mukavaa eli syömäkalat on saatu useana iltana. Viime viikolla napsahti yksi vähän parempi ahvena. Kuva alla :)

rgteg.jpg

Ahven napsautti jigiin ihan veneen vierestä. Ajattelin ensin että ahven, mutta sitten kun se alkoi viedä siimaa ja jarru vinkui niin tuli mieleen että hauen perkulehan se on, koska se painoi kuitenkin sen verran että ei käynyt ahveneksi millään! Mutta voi sitä iloa kun se viimein kääntyi pinnassa ja näin että ahven se on! Jee! Eli haavin kanssa koukkattiin se varmuudeksi koska mullahan on jigailussa aina UL kamat (vapa 1-5g vieheille, 0.06 kuitusiima)niin ei uskaltanut nostaa. Komea oli ahven! En olekkaan saanut kuin viimeksi Hossassa tuohon viittaavia ahvenia. Kivaa että nyt ihan kotivesiltäkin tarttui sellainen koukkuun.

Jigikausi jatkuu edelleen ainakin kuukauden luulisin ja sitten siirrytään muihin lajeihin. Tai jo aiemminkin..... :) Onhan tässä hailin litkausta, hauen perhokalastusta, koskikalastusta kirren perässä, siikaverkkoilua mökillä ja mertsariakin pitää päästä koittamaan.... Eli ei lopu vaihtoehdot kesken ei :) Mutta kaikki aikanaan :) Nyt nautitaan jigeilystä täysin rinnoin niin kauan kun sitä kestää!!! Syksy on aika jees aikaa!!!!!!!!!!!!!

sunnuntai, 15. syyskuu 2019

Sateista SMää

Jopas oli keli! Eli SM-laituripilkit kisattiin Lahdessa varsin kosteissa merkeissä. Oikeastaan muutamia minuutteja lukuunottamatta satoi koko päivän. Huh huijaa! Aika pynttäytyminen oli vaatteiden kanssa ettei palellut eikä kastunut. Minä varustauduin pilkkihaalarilla ja armeijan sadeviitalla. Siinä on yksi huono puoli eli hihattomuus. Siksi olen askarrellut vanhasta sadetakista irtohihat jotka vetäisen käsiin sadeviitan seuraksi. No ne eivät ole ihan nappihyvät koska eivät ylety tai pysy ihan ylhäällä asti. Eli olkapään ja kyynärpään väliltä kädet kastuvat väkisinkin aina kovalla sateella kun hihat valuvat aina alaspäin kun on paljon alla vaatetta. Mutta näillä mentiin. En loppujenlopuksi kastunut paljoakaan eikä palellutkaan.
Sain arvontapaikoiksi nrot 32 ja 66. Aamupäivän paikka oli ihan ok. Salakkaa oli pinnassa ja pohjassa pari särkeä ja ahvenkin mutta ei sen isompaa kalaa. Salakat olivat tosin sellaisia 5cm luokkaa olevia tikkuja ja vain muutama isompi eksyi minun kohdalleni. Ja edelleenkään kun en niitä osaa pilkkiä vaan kun 1 saan ylös niin 10 karkaa että eihän siinä pärjää huipuille mitenkään kun monta kiloa on takaisin mätetty veteen. Turhauttavaa!
Tauon jälkeen en saanut kalan kalaa. Monella näytti olevan sama kohtalo. Minusta se tauko on ihan tyhmä keksintö. Pitää rampata ees taas laiturilla ja kalat lähtee sentakia livohkaan.
Jos olisi saatu jatkaa suoraan vaan 4h kisa läpi niin kaloja olisi riittänyt varmasti paljon paremmin jokaiselle koska niitä oli pinnassa edelleen kun eka jakso loppui. En tykköö yhtään tuosta kilpailumuodosta. Vanha oli paljon parempi!

Yhteenvetona voisin väittää että jos salakkaa ei olisi ollut ja vaan pohjakaloilla olis menty niin lopputulokset olisi ihan erilaiset. Nyt loistivat ne ketkä salakkahomman osaavat. Eli en minä :) Kovasti aina yritän ottaa mallia näistä osaajista mutta en vaan opi. Morrit on pieniä ja syötit samoin mutta joku siinä mättää vielä. Sen jujun kun joskus keksisi niin voisin minäkin alkaa pärjäämään. Tosin minun kilpailut tässä lajissa jää syksyssä pariin-kolmeen kun viikkokisoihin en pääse ja näitä viikonloppukisoja ei ole tarjolla niin kuin muiden lajien kisoja tässä lähiseudulla. Eli siksi on vaikea oppia kun ei oikein tule harjoiteltuakaan tai kilpailtua. Muuten tämä on kyllä mukavaa hommaa, varsinkin jos kalat on muuta kun salakkaa eli isoja kaloja pohjasta.
Silloin minäkin voin vähän menestyä. Nyt tiesin jo ensi silmäyksen jälkeen veteen, että tänään ei ole Maassulin päivä ollenkaan. Veikkasin heti ketkä on kärkinimiä ja yksi sellainen huippu veikin pronssimitalin! Onnea Soilille! Hieno saavutus ja niin ansaittu. Olet niin haka tuossa hommassa! Minulla sijotus oli 22. Viime vuonna 10s. Eli alas mentiin kun lehmän häntä. Mut näin tällä kertaa.... 
Kaksi laiturikisaa olisi vielä ehkä edessä. Jos nyt tulee mentyä pm-kisoihin. Monestakin syystä ei oikein ne bileet innosta... Mut katsellaan miten käy. Omiin kisoihin menen varmasti. En ole tuolla Kotkan syvillä laitureilla ikinä pilkkinyt. Eli taas outoa ja uutta tiedossa. Kivaa!

tiistai, 10. syyskuu 2019

Mökkikalastelua

Olipa ihanaa kolmen viikon tauon jälkeen päästä mökille ja tietenkin kalaan. Nykyisin meidän mökkeilyhän on siis pelkkää kalastusta. Aamusta iltaan. Ihan hulluksi on tää touhu mennyt. Lähtenyt lapasesta tai silleen. Mutta minkäs teet. Kai sitä huonomminkin ajan voisi viettää? Istua sisällä nenä ruudussa pelaamassa jotain tappopelejä tms. Tässähän saa raitista ulkoilmaa ja elämyksiä mitä ei rahalla saa muuten mistään. 
Kävinhän minä tosin perjantaina pienen sienikierroksen lähimetsässä. Tämä vuosi on ollut varmaan surkein sienivuosi ikinä. Kantarellejä on saatu alle ämpärillinen koko kesänä. Kaikki normipaikat loistaa tyhjyyttään. Ei siksi että joku olisi kerännyt vaan ne ei ole edes nousseet maasta. Siis aivan hirveää! Normaalisti ei ole paljon alle 100 litran kesässä jääty vuosikausiin eikä siihen ole tarvinnut paljon ponnistella että 100L on ollut kasassa. Nyt on kierretty kaikki samat paikat ja saalis n 8L. Hohhoijjakkata! Mutta onneksi on pakasteessa vielä edellistä satoa. Että hätä ei ole tämännäköinen mutta olisihan se ollut kivaa kerätä sieniä ihan kunnolla. Sain kuitenkin pienen satsin kalan seuraksi jota lähdimme la-su jahtaamaan.
Lauantaina starttasimme veneen 10 maissa kohti tuttuja kalapaikkoja. Ruohikon reunan matala antoikin ekat fileahvenet mutta saalis siinä oli nihkeää ja jäi lopulta pariin kalaan. Päädyimme siis koluamaan kaikki edellisten viikkojen ruohikonreunapaikat, syvät rinteet ja tasaisemmat alueet etsien kaloja. Hukassa olivat. Päivän saldo oli muistaakseni 7 fileahventa ja alamittakuhia taas n. 20kpl. Että ei paljon hurraamista. Pientä kalaa kyllä tuli mutta syötävät olivat hukassa. Kaiussa näkyi siellä täällä yksittäisiä kaloja ja vain harvoin 5 kalaa enempää, mutta mikään niille ei tuntunut kelpaavan. Kokeilin erilaisia jigejä, pilkillä kaikenlaisia vieheitä mutta nihkeää oli. Joskus aina joku kelpasi mutta syöntipommitusta emme löytäneet mistään. Yritimme ilta 19 asti. Me kun ei luovuteta helpolla. Mutta pakkohan se oli lopulta luovuttaa. 

Sunnuntaina päätimme etsiä uusia vesiä isompien kalojen toivossa. Emme olleet yhdessä ehtineet vielä ikinä lähtörannasta edes 3km päähän erääseen salmeen kalaan missä olen lapsena onkinut useinkin ja virvelöinyt rannalta. Kun aina on meillä matka tyssännyt jo aiemmin hyville kalapaikoille. Nyt päätimme että sinne mennään. No sieltä tuli pikkuahventa ja alamittakuhaa. Yllätys!? Eli eteenpäin matka käy. Tarkoitus oli kiertää niemen toiselle puolelle eri monttuja kokeilemaan mutta sitten niemen kärjessä alkoikin yhtäkkiä ahventen pommitus niin siihenhän me jäätiin. Olipa se taas niin kivaa!!!! Joka heitolla ahven ylös. Välillä pienempää, välillä otettavaa. Ja tottakai niitä kuhanpiruja sekaan. Outoa sanoa näin? Mutta siltä se alkoi jo tuntua. Että kuhia on vedessä yhtäpaljon kun ahventa. Tosin kokohan on pientä eli 20-40cm on se normaalikuhan koko täällä. Mutta tulevaisuus on hyvän näköinen tämän takia! Ehkä yksi kuha 20stä on mitallinen. No nyt minulle niitä napsahti 2kpl, 43cm kuhilaita. Lähtivät ruuaksi tälläkertaa. Ahvenia otimme fileoitavaksi parisenkymmentä. Pottiainekset siis turvattu taas pariksi kerraksi. Jee!
Aika jännä juttu oli se että kun se syöntipiikki loppui niin se vaan loppui. Sitten emme uusia otteja löytäneet enää, vaikka etsittiin lähialue tarkasti läpi. Samat sanat kävi tähän kuin edelliselle päivälle: kaiussa näkyi kalaa mutta suu pysyi kiinni. Ilmeisesti heillä on tarkat ruoka-ajat että nyt syödään ja nyt se loppuu: STOP! Iltaan astihan se vierähti tääkin kalastuskerta vaikka oli mökiltä kotiinlähtö edessä. Jotenkin se vaan aina venyy ja venyy. "Vielä yksi heitto, vielä yksi heitto...." Kotona olimmekin sitten vasta pimeällä. Että näin meillä :)
Ainiin. Näimme sunnuntaina järvellä valkoisen haikaran. Netistä etsimällä todennäköiseksi kohteeksi varmistui jalohaikara. Olipa kaunis lintu. Harmaahaikaroitahan siellä asusteleekin mutta tämä valkoinen pisti kyllä silmään ruohikosta todella kaukaa että nyt on joku erikoisuus maisemissa. Lähellehän se ei päästänyt vaan kaarsi karkuun jo parinsadan metrin päästä veneestä, mutta onneksi näimme kuitenkin sen lennossa ja painoin tuntomerkit mieleeni.
Hienoa oli nähdä tämä kaunis uljas lintu kaartelemassa meidän huudeilla. 

69782615_10157473392017460_7080276891948

Auringonlasku venerantaan ajellessa oli kaunis