Kylläpäs tämä aika vierähtää. Aiotusta tauosta täällä tuli hirveän pitkä monesta syystä johtuen. En niitä nyt tässä ala selittelemään mutta pääasia että olen nyt vihdoin täällä ja mulla on uusi kone. Jee!
Lyhyesti tiivistettynä; kalassa on käyty läpi vuoden entiseen malliin. Tänä vuonna käytiin jälleen Hossassa ja siellä kalastus oli yhtä vaikeaa kun aina ennenkin. Ahvenet kiersi meidät kaukaa ja saaliiksi tuli lähinnä taimenia kirjolohia ja harjuksia. Sellaista se on :) Hirveä kohtalo ;) Mutta kiva siellä on aina käydä. Kala ei ole mulle koskaan reissuilla se pääasia. Enemmänkin kaikki muu. Maisemat ja rauha ja se kalastus. Olen ehkä outolintu mutta siihenhän on totuttu.

Yksi malliesimerkki kilosesta harrista

Keväällä käytiin perinteinen jokikalareissu. Tälläkertaa pitkästäaikaa Ruunaan maisemiin. Ei oltu kuin kolme yötä ja suurin osa ajasta vietetiin ei-hotspotpaikoissa koska mehän ollaan kunnon erakoita molemmat niin eipä oikein ihmispaikat innosta. Eli kalastelut kohdentui vähän erikoisempiin paikkoihin ja kalat jäivät muutamiin kappaleisiin. Asiaa hankaloitti vielä erittäin kylmä ja korkealla oleva vesi niin eipä odotuksia oikein ollut kalan suhteen. Mutta syömään päästiin kirjolohta eli ei ihan munat pataan.

Jokimaisemaa joen itäpuolelta 

Kesä meni sitten merellä ja järvellä kalastellessa ahventa ja kuhaa. Välillä tuli hyvin välillä oli hankalampaa. Niinhän se on. Ja se kai se tän lajin suola onkin. Että ei ole liian helppoa. Olishan se tylsää jos aina tulisi kalaa niin paljon kun vaan jaksaa vetää. Mikäs siinä sitten enää olis jännää ja kivaa. No mut joo kesä oli ja meni. 
Elokuun lopussa suunnattiin tietenkin vaunureissulle pohjoiseen. Ensin oltiin vajaa viikko Savukosken yläpuolella Kemijoen latvoilla kalassa. Eri jokia kierrettiin ja nautittiin maisemista. Kalat oli aika pieniä mutta niitä tuli ihan mukavasti. Taimenta ja harjusta. Kivaa ja kaunista oli kalastella kaikessa rauhassa omineen ilman muita kalastajia. 

Kaunista Kemijoen maisemaa

Siitä sitten jatkettiin matkaa Suomen päälaen Utsjoen kautta Norjan puolelle ja Varanginvuonon pohjoispuolelle Vardoon. Siinä matkan varrella kalasteltiin siellä ja täällä. Seitiä turskaa kampelaa simppua ja puna-ahventa tuli saaliiksi. Taaskaan ei koolla pääse hekumoimaan mutta kaloja kuitenkin. Ja kun ekaa kertaa onnistui Norjan kaloja saamaan ja sellaisia mitä ei edes tunnistanut ensin niin fiiliksissä oltiin taas :) Täytyy kyllä sanoa että on ne maisemat Norjassa ihan erilaiset kuin Suomen puolella. EI voi verrata mitenkään. Kyllä mun sydän suli täysin ja sinne on päästävä ensi vuonna uudestaan ihan pakolla. Vaikka olen Norjassa lapsena käynyt useinkin niin jotenkin sitä näin 30 vuoden jälkeen kaikke katsoi ihan uusin silmin ja mielin. Kaunista, niin kaunista. Ihan mihin katsoi. Vesi oli uskomattoman kirkasta ja suolaista. Vuoret karuja kivikkoisia ja korkeita. Luntakin näkyi keskellä kesää huipuilla. Ja sekös talvi-ihmistä ihastutti. Loppuun muutama kuva.

Nyt odotellaan sitten kieli pitkällä talven tuloa. Sitä parasta aikaa vuodesta. Voi että ootan että saa kairata ensimmäisen reiän ja kun vapa nytkähtää ahvenen painosta. Oijoi että polttelee :D