Helmikuu vetelee jo puolessa välissä ja minä olen käynyt tänä vuonna kaksi kertaa pilkillä. Siis mitä hittoa? No kelit on olleet aikamoisia koko talven. Jos ei ole ollut -25 pakkasta on ollut kamala lumimyrsky tai tuullut niin että ei pystyssä kestä. Tai sitten potkuria pitäisi työntää puolen metrin lumivesisohkassa ja jäälle päästäkseen pitäisi olla kahluuhousut että selviää kuivin sukin niin eipä oikein ole ollut tähdet kohdillaan. Tai sitten olen maannut viikon sängynpohjalla tuon veemäisen selkäsairauden takia kun jalat ei kanna askeltakaan. Ei sitä silloin oikein pilkkijäät huutele kutsuvina. Lähinnä särkylääkepaketti ja sänky huutelee kun ei muuta kivutonta asentoa löydy kuin kyljellään maaten. No nyt selkä on taas suht kuosissa että kävelykin onnistuu jotenkuten, mutta kivuthan ei koskaan minulta katoa minnekään. Ne ovat aina läsnä 24/7. Välillä vähemmän, usein vähän enemmän. Jos joskus heräisin ettei mihinkään koske, luulisin että olen kuollut. Niin erikoista olisi kivuton päivä mulle. En muista milloin sellainen olisi ollut? Siitä on varmasti 10 vuotta ainakin aikaa.....
Kävelymatkat on kyllä vuosi vuodelta vaan lyhentyneet. Ilman tukea (sauvat, keppi tai potkuri) ei oikein minkäänlainen kävely enää luonnistu kuin 15m korkeintaan. Kyllä tää niin surkeeta on että kyynel on ollu sen useat kerrat silmäkulmassa kun tuntuu niin epäreilulta. Miksi juuri minä? Miksi minä joka haluaisin liikkua, pilkkiä, vaeltaa, hiihtää, lasketella ja vaikka mitä muuta. Miksi minulla on sellainen selkävika mitä kukaan ei osaa parantaa? Ei kukaan spesialisti lääkäri niksauttaja tai hihhuliveikko, vaikka kaikki mahdolliset on läpikäyty. Kaikki vaan työntää erilaista jumppa ja venyttelyohjetta tai lääkettä mutta mikään ei auta. Se nyt vaan on tollanen. Sen kanssa pitää oppia elämään. Niinpä. Kiitos vaan tästä. 
Mutta näillä nyt mennään ja purraan hammasta eikä periksi anneta. Jokaisella on omat hankaluutensa jossain asiassa. Mulla se on tämä kipu joka rajoittaa koko elämää. Kaikkea harrastamista ja menemistä. Elämä on pers¤¤¤tä vai miten se meni. Yritetään sitkutella ja mennään miten pystytään. Ei tässä muukaan auta.