Ollaan vietelty viimeiset kaksi viikkoa lomaa. Suurin osa ajasta on kulunut vetten päällä niinkuin kunnon lomalla kuuluukin. On oltu sekä merellä, järvellä ja joella ympäri Kymiä ja Etelä-Karjalaa kalojen perässä. Välillä reissut ovat olleet melko huonoja ja sitten on taas onnistuttu aika kivastikin. Parhaimmiksi muistoiksi kyllä jäivät Kivijärven ja Pelinginselän reissut. Kivijärvellä kävimme kolmeen kertaan ja joka reissulla saatiin komeita ahvenia. Milloin enemmän ja milloin vähemmän. Suurimmat ahvenet olivat 600g luokkaa ja pieniä ei oikeastaan edes löytynyt. Siitä kummallinen järvi että keskipaino oli komeaa luettavaa. Jes! Mökillä naapurijärvi ei ole vielä antanut kuin kuhia. Mitallisia on tullut todella huonosti vain 1-2 per reissu. Alamittaisia sitten on tullut taas n. 20-40kpl per reissu. Että tulevaisuutta on mutta nälkä on jäänyt. Mutta ehkä ahveniakin alkaa tässä pikkuhiljaa löytyä. Odotellaan.......
Ja sitten se hienoin lomamuisto! No meidän piti mennä veneellä Urajärvelle jigailemaan ahventa ja kuhaa. Sää näytti hyvältä ja tuulta oli 3m. No Urajärven rantaan päästyä mieli synkkeni kertalaakista. Vaahtopäät löivät yli järvenselän ja vene keikkui niin että meidän oli pakko kääntyä takaisin ja niellä katkera kalkki että ei ole asiaa sinne järvelle tässä säässä. Ei meillä 3m tuuli ole mitää mutta 3km selältä kun se puhaltaa niin näköjään on aikamoinen. Käänsimme siis keulan vastakkaiselle puolelle tietä eli Pelinginselälle. Siitä järvestä meillä ei ollut oikeastaan mitään tietoa. Se mitä kartasta katsoessa näki ja yhden vinkin mukaan yksi kohta missä kalaveneitä oli näkynyt. Siinä ne tiedot oli. No eipä siinä mitään, sinne suunta. Kalastimme ensin pari 5m paikkkaa ja pari ahventa kävi veneessä kääntymässä. Sitten ajoimme THE paikkaan ja minä nakkasin jigin 6-7m syvänteeseen. No heti jysähti. Mukava paino vavassa ja ajatus isosta kalasta..... Juupa juu. Sehän oli sitten kilon lahna :) Tietennii!!!! Heh. No ei muuta kun lahna irti ja uusi heitto ja sama homma. Taas jysähti. Olin jo ihan maani myynyt että eiiiiiii taas lahna. No tämäpä ottikin kivan spurtin ja totesin että jaahas se onkin hauki. No siinä sitten sitä väsyttelin ja odotin hauen ilmestymistä pintaan. Ilmestyihän se. Ja eihän se mikään hauki sitten ollutkaan. Se oli julmettu ahven!!!!! Siinä vaiheessa alkoi sydän hakata vimmatusti ja ahven otti taas monen metrin spurtin. Olin ihan varma että nyt se pääsee irti mutta ihmeen kaupalla se saatiin haaviin ja silloin jigi irtosi sen suupielestä. HUH HUH! Kun näin ahvenen haavissa, tuli olo että nyt minun 40-vuotta odottama hetki on hyvin hyvin lähellä. Kilon ahven! Voisiko se olla nyt totta? Olisiko yksi unelma vihdoin saavutettu??? Tärisevin käsin kaivoin vaa´an esiin ja laitoin ahvenen vaa´alle. Piip. Apua. Uskallanko katsoa. Pakko. Vaaka näyttää..................1030g!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! 
JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!! SE ON SIINÄ!!!!!!!!!!!! KILON AHVEN ON TOTTA!!!!! 
Minä herkkänä ihmisenä purskahdin itkuun. Unelma oli totta. Vihdoin! On tätä odotettu ja jahdattu. Kesät talvet. Olin niin onnellinen. Huh huijaa!!! Onneksi kalakamu säilytti maltin ja mittasi ahvenen (44cm) ja laittoi sen haaviin veteen elpymään. Kun sain kyyneleet kuivattua ja rauhoituttua, otimme kuvan ja päästimme isomuksen jatkamaan elämäänsä. 
Olipa hieno hetki! Yksi elämäni parhaista. Huh huh huh!!!!!!!!!!!! Kiitos Ahti että tämä minulle suotiin!!!!! Pääsee taas tilaamaan suurkalastajamerkin. Numero neljä jo :) Mikähän se seuraava kohde sitten olisi? 2,5kg siika, 5kg kuha vai 10kg hauki? Mene ja tiedä. Kiitollisena otan kaiken vastaan minkä minulle Ahti antaa.

ahven.jpg

1030g ja 44cm unelmaa

Ja jotta juttu olisi vielä hienompi niin heti kohta jysähti kalakamun vavassa ja melkein samanmoinen köntti näki päivänvalon. Tämä ahven oli 960g ja 42cm ja pääsi myös tietenkin kasvamaan ja sukua jatkamaan. Siis hemmetti mitä ahvenia tuolla uiskentelee. HUH! Ihan uskomaton paikka kyllä kertakaikkiaan. Ei ole meidän viimeinen reissu tänne....
Loppupäivä meni vähän harakoille koska kävin edelleen aika kierroksilla ja ei enää niin kiinnostanut kalastaa kun lapsesta asti ollut unelma oli juuri täyttynyt. Kalasteltiin kuitenkin vielä 5h tämän jälkeen eli ei heti luovutettu. Välillä tuli vettä ja rakeita niin kovaa että veneessä oli äkkiä nilkkoja myöten vedessä. Ja sitten paistoi aurinko että meinasi läkähtyä. Aikamoinen keli! Mutta mikään ei haitannut. Olenhan nyt kilokerhon jäsen! JES!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!