Toiset on liikenteessä yhden pysähdyksen taktiikalla niin minä toteutin sitä tänään pilkkikisassa :) Samalla siis oli myös yhden reiän taktiikka koska en kairannut kuin yhden reiän :) Sellaista joskus tapahtuu mutta aika harvoin. Kun reiästä alkoi heti tulla kalaa niin en oikein keksinyt syytä vaihtaa reikää koko 3 tunnin aikana. No jälkeenpäin kun ajattelee niin ehkä olisi pitänyt etsiä isompaa kalaa mutta kun eihän sitä kesken kisan tiedä miten paljon ja minkä kokoista kalaa toiset saa niin se on vähän riskipeliä lähteä antavan reiän luota etsimään vielä parempaa..... 
No minä tein päätöksen enkä lähtenyt. Olisi kuitenkin pitänyt koska voittaja oli löytänyt isompaa ahventa ja vei voiton ja kinkun. Minun oli tällä kertaa tyytyminen toiseen tilaan ja savukalaan 5600g saaliilla. Mutta sellaista se on välillä. Aina ei voi voittaa. Ei edes joka kerta. Kyllähän se kyrsii että mokaa mutta ensi kerralla sitten taas taistellaan voitosta. Minähän lähden kisaan aina voittamaan. EN sinne muuten edes lähtisi. Jos kadotan voitontahdon, voin lopettaa kilpailemisen. Koska minulle se on ainoa syy käydä kisoissa. Voitontahto! Ilman sitä en voi kuvitella edes kilpailevani. Jos ei ole kilpailuviettiä eikä voitontahtoa, miksi menisin kisoihin? Jollain muulla voi olla joku muu syy kisoissa käymiseen, minulla ei. Että silleen :)

Toivotan kaikille lukijoille Hyvää Joulua ja kireitä siimoja ensi vuodelle!