Viikonloppuna katsoimme parhaimmaksi suunnata ihan ominemme kalastelemaan, omassa rauhassa, joen rannoille ja koskille. Otimme suunnaksi Kyykosken kalastusalueen Luumäellä vai oliko se Kouvola? No sielläpäin kumminkin. Kävimme nääs lopputalvesta siellä kerran ajelemassa ja Sulkukoski tuntui sen verran houkuttelevalta paikalta, että päätimme pahimman Hossa-ikävän yllättäessä mennä sinne kalastelemaan. Noh ehtihän tästä jo vierähtää reilut 3 viikkoa kun Hossasta kotiuduimme niin olihan se jo aikakin päästä perhostelemaan. Hullua!
Varhain aamulla saavuimme Kyykosken liepeille ja kävelimme metsäpolkua ensimmäiselle koskelle. Heti huomasimme tänä kesänä tutuksi tulleen ilmiön: vesi oli tosi matalalla. Noh eipä auttanut kuin tyytyä kalastelemaan siellä missä pystyi, ei siellä missä olisi halunnut kalastaa. Paikoittain vettä ei ollut kuin parikymmentä senttiä, missä muulloin oli reilusti yli puolen metrin vettä, ainakin mitä kivien pintoja ja muita merkkejä ympärillä katseli. Ja vielä kun vesi oli aika kirkasta niin näki pohjan ja kalattomat kiventaukset. Mutta ei se oikeastaan haitannut. Oli vaan kiva kalastaa ja rauhoittua henkisesti ja fyysisesti monin tavoin raskaan viikon jälkeen. Jotenkin kiva juttu että noinkin läheltä, vajaan tunnin päästä kotoa, löytyy ihan mukavia luonnonrauhaisia paikkoja kalastella. Ei toki Hossan veroisia lähellekään mutta pahimpaan ikävään juuri sopivia. Kuten jo äsken mainitsin, kalat olivat hieman kadoksissa. Tästä paikasta onnistuin perhostelmaan ahvenia, särkikalaa ja yhden hauen. Niin sepäs tulikin muuten virvelillä se hauki. Päätimme siksi vaihtaa paikkaa kun tuntui ettei se kalantulo siitä parane vaikka mitä kokeili ja saimme seuraakin muutamasta kalastajasta niin alkoi vähän käydä paikka ahtaaksi meille rauhaa rakastaville erakkoluonteille. Suuntasimme siis patokoskelle.

kyy2.jpg

Kyykosken kaunista maisemaa

Patokoski tai virallisesti kai Ruokokoski sijaitsi pienen ajomatkan päässä pohjoisemmassa kuin edellinen koski. Nimensä mukaan paikalla on pato eli siis pieni voimalaitos. Sen alla on mukava paikka kalastaa korkean penkereen reunalla. Heti padon alla on mukavat kuohut, minne heittämällä sai saaliiksi ahvenia. Muutama ihan mukavan kokoinen ruokakalakin olisi ollut. Ei kuitenkaan otettu. Virran keskellä oli tosi syvä kohta, ettei pohjaa edes nähnyt. Siinä pinnassa pyöri kovasti salakkaa ja muuta pikkukalaa. No eipä ollut yllätys että uistimeen nappasi siitä syystä taimen maastopuvussa. Semmoinen normi 1,5kg pulikka. Toinen samanmoinen tarrasi kiinni vastarannan kiven takaa ja silloin jo sydän pompahti että NYT se on jalokala. Mutta ei..... Sama vihernieriä tämäkin. Plaah! Onneksi se lähti melkein heti irti kun en oikein ollut hirveän innoissani saaliin laadusta :) Kolmas kerta kun vapa nytkähti oli sitten jo mukavampi laji. En nyt varmaa sano oliko se iso säyne vai pieni toutain mutta joku sellainen se oli. Niitähän siitä on saatu ja ihan komeitakin kooltaan. Aika kookas se oli tämäkin, mitä nyt sen ehdin nähdä. Joku plusmiinus 2 kg maissa noin suunnilleen. Hetken oli kiinni ja sitten pääsi irti. Ei varmaankaan edesauttanut se minun paikallaan suu auki toljottaminen ja lamaantuneet kädet. Kun en ollut sellaista kalaa koskaan nähnyt niin meni vähän hoomoilaseksi se parin sekunnin hetki meikäläisellä. Ja sitten se olikin jo ohi. Että jes! Hetken päästä kuohujen keskellä samanlainen tuuppaus ja silloin olin hereillä liiankin ajoissa ja vastaiskun voimasta näin vain hopeisen reilun kämmenenlevyisen kyljen vilahduksen ja taas sekin hetki oli historian havinaa vain.......... 
Ei perkule! Taas! No siihen ne kalatärpit sitten jäivätkin ja päätimme jälleen vaihtaa koskea.

Viimeisenä paikkana meillä oli tuo talvella katsastettu Sulunkoski. Mutta siellä sama ilmiö toistui kuin aamulla: vettä oli turkasen vähän joessa. Voihan pökäle etten paremmin sano! Ei sitä silloin talvella tullut katsottua niin sillä silmällä että oikeasti siinä on vain pieni uoma missä on reilusti vettä ja muuten onkin sitten hiton matalaa. Nyt se iski silmään heti.
Eipä tulisi tässäkään kalastuksesta oikein mitään. Aluksi meillä oli seuraakin eli paikka kävi aika ahtaaksi. Siksi päätimme ensin syödä itse ja teimme toiselle tulipaikalle tulet. Siitä täytyy antaa plussaa että paikassa on suuret tilat tulisteluun eli jopa kaksi laavua tulipaikkoineen. Ja polttopuiden lisukkeena jopa tuohia säkissä. Eipä ole tälläiseen muualla törmätty!
Eväiden jälkeen olikin joki tyhjä ja pääsimme kalastelmaan sen minkä siinä nyt pystyi. Kalat pysyivät päivän tapaan piilossa. Keli oli liian lämmin ja kirkas ja vähäinen vesi siihen ynnättynä niin ei hyvä homma ollenkaan. Mutta näillä mentiin. Onnistuin kuitenkin kosken alta saamaan perholla komean sorvan. Oli aikamoinen köllikkä. Joku puolisenkiloa varmasti. Ja pari pientä ahventa. Siinäpä se sitten olikin. No mutta pääasia että päästiin kalaan ja sai taas uitella perhoa koskessa. Ei tarvinnut funtsia mitään ikäviä asioita vaan nauttia kosken kohinasta ja luonnon kauneudesta. Se oli tärkeintä tänään. Rauhoittua ja unohtaa murheet.....Ehkä sitten seuraavalla kerralla saadaan pannuntäytettäkin täältä? Mutta sitä ennen uusille koskille vielä tässä syksyn kuluessa olisi tarkoitus suunnata ainakin kerran. Mielellään useamminkin. Se vaan on se ongelma kun nyt alkaa niin monta eri kalalajia ja kalastusmuotoa olemaan ajankohtaista niin ei tiedä minne  tässä oikein repeäisi. On kuhan ja ahvenen jigausta, silakan litkausta, mökillä siian kalastusta, kalanpalaongintaa, taimenen tyrskykalastusta, kirren koskikalastusta jne...... AIKA EI RIITÄ hemmetti soikoon! 24/7 ei riitä :) Lisää aikaa päiviin kiitos! Ei ole kivaa kun ei kerkeä kaikkea tehdä mitä haluaa!! Aarghhh!!!! Mutta yritetään ehtiä. 
Edes jonnekin noista ennenkuin pilkkikausi kolkuttaa ovella. Eikä sekään kolkutus ole ollenkaan huono. Ei ollenkaan :)

kyy3.jpg

Vähissä oli Sulunkosken vesi