Kyllähän se nyt on niin että tuli koettua mökkielämän saalisrikkain kalareissu. Ainakin kalojen koossa mitattuna ja kyllä varmaan lukumäärässäkin. Vieläkin suu kääntyy hymyyn kun sitä ajattelen. Oli niin mahtavaa!
Lauantaiaamuna heräilin mökillä jo varhain tapani mukaan ja pääsimme ihan hyvissä ajoin veneelle ja ajelemaan 3km matkaa kalapaikalle päin. Keli oli aurinkoinen ja tyyni. Todella kaunis! Jotenkin oltiin jo ajateltu että saas nähdä onko muita kalastajia liikkeellä, kun oli luvattu lähes helteistä keliä ja järvikin oli tyyni niin voisi houkutella kalastajia paikalle. Kilometrin ajon jälkeen näimmekin että "meidän paikalla" oli vene parkissa ja mies seisten heitti ilmeisesti jigiä. Eli meidän piti sitten tehdä uusi suunnitelma. Jäimme muutaman sadan metrin päähän siitä paikasta minne olimme suunnitelleet menevämme ja aloimme heitellä ympäriinsä jigiä n 5m veteen. Hiljaista oli. Siirryimme pari kertaa kohti pohjoista poukamaa mutta edelleen ei mitään elämää veden alla. Sitten karttaa katsoen päätimme mennä erään vajaan 10m montun luokse puolen kilometrin päähän, missä pohja nousi jyrkästi 4 metriin ja sitten alkoi tasainen alue.
No siellähän sitten alkoikin jo kalaa löytyä. Niin ahvenia, kuhia kuin haukiakin. Ahventen koko oli sellaista 100g luokkaa eli ei ihan syömäkalaa vielä kuitenkaan. Kalaa oli kuitenkin aika paljon ja huomasimme, että mitä pidemmälle keskelle poukamaa sai heitettyä, sitä isompi oli jigissä ollut ahven. Joten ankkuri ylös ja pieni siirtymä heti montun taakse parkkiin. Siitä sitten alkoikin nousta mukavia ahvenia vaikka suurin osa oli edelleen sitä 100g luokkaa, mutta aina tuli niitä isompia seassa. Mulla tärppäsikin kerran ihan kunnolla ja luulin että se on kuha mutta lähellä venettä huomasin että hitto sehän on komea ahven. Ja tietenkin juuri haaviin sitä kurottaessani, se rimpuili itsensä irti. Silmämääräisesti se oli siellä 700-800g paikkeilla. Vähän harmitti kyllä kun en onnistunut sitä haavimaan, mutta olisin kuitenkin sen päästänyt takaisin sukua jatkamaan, niin oikeastaan ihan hyvä että pääsi itse siellä vedessä irti. Kiva se oli kuitenkin nähdä siitä metrin päästä, että isojakin ahvenia täällä on.
Päivän kalojen kokonaislukumäärää on tosi vaikea sanoa mutta satoja niitä ahvenia oli. Joka heitolla tuli ahven, parin tunnin ajan ainakin. Ja välillä kuha tai hauki siihen väliin :) Oli kyllä hienoa ja uskomatonta kalastusta meillä. Huh! Välillä kerkesi jopa hetken huilata ja syödä eväitä kun se oli niin hurjaa se syönti että malttoi hengähtääkin. Eikä ne silti loppuneet. Ehei.
​Perjantaina postista haetut 4,5cm Orka Shadit olivat jälleen se paras peli kaloille. Varsinkin vihreähileinen jigi oli päivän hitti. Neljä jigipyrstön menetystäkin tuli päivän aikana eli kovasti ne niihin iskivät ja menetykset ovat silloin väistämättömiä.
Mittakuhiakin tuli päivässä taas vajaa kymmenkunta plus alamittaisia samanverran, mutta ei otettu niitä yhtään helteisen päivän takia. Se olisi tiennyt poislähtöä melko pian, jos olisi kuha kolkattu veneeseen. Sumppuun keräsimme vaan ahvenia, aina kun sellainen varttikiloinen sattui tulemaan. Päivä meni nopeasti niinkuin aina kalassa ja kellon lähennellessä viittä, oli sumpun selvimisen aika kyytiin ja järveen periaatteella. Mukaan otimme vajaa 30 ahventa jotka painoivat yhteensä n. 7kg.
Eli keskipaino oli juuri sitä varttikilon luokkaa. Ei hassumpaa :) Oli kyllä sellainen reissu ja kalojen ilotulitus että tän muistaa aina. Molemmilla yhtaikaa kalat kiinni ja tätä joka heitolla tunnista toiseen. Ihan pisti nauruksi kun oli niin hullun tuntuista touhua :) Mutta olen todella onnellinen, että sain tämän kokea. Kiitos Ahti, kiitos mökin naapurijärvi. Hieno kokemus!

pukalus2.jpg

Aamun maisema oli kaunis

 

pukalus1.jpg

Ruska hiipii puihin

 

affui.jpg

Raitapaitaa kassillinen