Mistähän sitä oikein taas aloittaisi. No jos vaikka ihan perjantain kalasteluista. Eli töiden jälkeen suuntasimme jälleen Purhon rantaan jigiä heittämään niinkuin viime viikolla joka päivä tai siis ilta on tullut melkein tehtyä. Olen koittanut tänä syksynä opetella muoti-ilmiöksi noussutta dropshot jigausta kun sillä on näyttänyt eniten lähiaikoina kuhia merestä nousevan.
Mistä sitten johtuneekaan että kuha mieluummin nappaa nykyään siihen korkeammalla sinnetänne poukkoavaan uimattomaan "tönkkömuikkuun" kuin pohjassa pomppivaan kivasti eläväinen pyrstö väpättäen ylösalas uivaan kalajigiin? En osaa sanoa. Jos osaisin olisin kyllä melkoinen kalakingi :) Mutta sitä siis taas kerran yritin opetella. Jotenkin se vaan ei minun käteen ja mieleen se tyyli sovi. En jaksa niska kenossa tuijottaa vavan päätä käsi koukussa tunnista toiseen ja nypyttää vapaa kuin joku pakkoliikkeistä kärsivä. Plaah.....Joo vähän aikaa jaksoin kokeilla mutta kun mitään ei tapahtunut niin vaihdoin taas perinteiseen pohjajigiin ja jatkoin sillä kalastamista. Vanhassa vara parempi! No eipä sitä hirveän montaa heittoa tarvinnut heittää niin jo oli pulska ahven kiinni jigissä. Ja sitten toinen ja kolmaskin. Ja taisi niitä tulla vielä pari lisääkin? No värin vaihto ja oikeastaan jigityypinkin vaihto hieman isompaan ajatuksissa kuhan saaminen. No ensimmäinen kuha otti aika pian ja niin lähellä rantaa että ihan pelästyin kun olin jo nostamassa siimaa ylös vedestä. Jes! Pituutta 42cm ja vähän päälle eli ruokakalaksi sopiva. Seuraava kuha taas otti lähes heti kun jigi kosketti pohjaa keskiväylällä. 45cm köllikkä oli hän. Jes! Kolmas kuhani sitten tuli taas lähempää rantaa ja oli hieman alimittainen n. 41cm eli hän pääsi takaisin kasvamaan. Mutta olihan tässä jo syömäkaloja ihan hyvin. Hyvillä mielin voi siis lähteä kotia kohti kun eväät oli hankittu. Kiitos Ahti!

Lauantaina keli oli niin tyyni ja kaunis että suuntasimme veneellä Neuvottaman lahdelle ja ulos merellekin kun aallokko oli melko olematonta. Vau! Ensin kokeilimme kuitenkin perinteisesti Sirkkosalmesta jigillä ahvenia ja kuhia mutta hiljaista piteli. Lähinnä vaan hauet kävi viemässä jigejä siiman päistä eli ei hyvä ollenkaan. Perukettahan siinä olisi pitänyt käyttää mutta viimeiset taisi jäädä Purhon pohjaan niin kauppaankan ei kerinnyt enää edellisenä iltana joten näillä mentiin mitä oli. Eli pelkkiä viehelukkoja siiman ja jigin välissä.
Minä olen tänä kesänä vähän innostunut myös hauen perhokalastuksesta. Olen sitä kokeillut aina silloin tällöin mutta saalista en ole vaan saanut. Olen sitonut vajaa kymmenkunta haukiperhoa ja sellaisen omasitoman kultapunaisen valitsin nyt siiman päähän kun oltiin niin hyvillä haukivesillä että nyt sen hauen saannin on pakko jo viimein onnistua. Heittelin aikani sinnetänne ruohikon reunaan mutta perho ei oikein uponnut mielestäni tarpeeksi nopeasti niin laitoin pienen lisäpainon perukkeeseen. No se auttoi ja ei aikaakaan kun ensimmäinen haukeni oli perhossa kiinni!!! JEEE!!!!! Sen kanssa sai hieman aikaa taistella kun oli uusi kokemus hauki perhovavan päässä että miten paljon voi kelata ja miten tiukalla on jarru jne. Mutta väsytys meni hyvin ja hauki antautui haavittavaksi aika pian. Eihän se mikään iso ollut, joku kiloinen sunnilleen mutta ei se haitannut. Se oli nielaissut perhon tosi syvälle ja ikäväkseni vuosi hieman verta :( Mutta pikainen irroitus, kuva ja takaisin mereen. Terhakkaasti potkaisten se lähti sukeltamaan eli toivon sen selviytyneen koettelemuksesta kun en sitä missään myöhemmin nähnyt kellumassakaan? Eka perhohaukeni! Jee!!! Ja omasitomalla perholla! Vitsi mikä fiilis :) :)

merell%C3%A45.jpg

Siinä se nyt on. SE EKA perhohauki!!!!


Tämän jälkeen tarvitsin hieman rauhoittumisaikaa että adrenaliini tasoittuu ja suuntasimme siis hiljalleen ajellen kohti merta. Keli oli kerrassaan hieno. Lähes tyyntä ja välillä aurinkokin pilkahteli pilvien lomasta. Maiseman ihailuksi meni iso osa aijasta. Kun niin harvoin tulee päästyä noin kauas merelle kun meidän vene ei varsinaisesti ole mikään merijahti niin ei sillä kauas uskalla lähteä varsinkin jos on aaltoja. Siksi tuntui niin hienolta vaan ajaa ja ajaa kohti avomerta. Niin siistii!!!! Ja vielä Neuskista. Kun oon kuitenkin aina sydämeltäni Neuskin likka.

merell%C3%A44.jpg

Salminlaatien kivikkoa

merell%C3%A41.jpg

Yritystä oli mutta tulos nolla. Mutta maisemat korvasi kaiken!

Kävimme Salminlaatien luona heittelemässä tyhjää. Pieni toive oli meritaimenesta mutta vesi taitaa olla vielä liian lämmintä kun luotaimen mittari näytti 10c. Ehkä odotamme kuukauden ja palaamme paikalle uudestaan jos vaan osuisi viikonlopulle samanlainen blägä keli. Ai vitsi mikä mesta tää on! Ensimmäistä kertaa olin siis tässä paikassa heittämässä uistinta (ja perhoa). Lapsena olen ollut verkoilla näillä huudeilla mutta en virvelöimässä tai onkimassa ikinä.
Pohjassa kasvaa rakkolevää ja ahvenvitaa, vesi suht kirkasta, paljon kivikkoa jne. Niin otollinen kalapaikka kun olla ja voi. Mutta hiljaista vaan piteli. Silti oli vaan mahtava olla tässä kelissä siellä kaukana venerannasta kalassa. Ihquu!

merell%C3%A42.jpg

Siis mikä keli. Niin upeaa!

Suuntasimme siis taas uusille mestoille ja menimme Siikaapaankareille. Toissatalvena kävimme siellä pilkillä ja saimme ahvenia niin pitihän se testata nyt avovedelläkin mitä sieltä saa.
Siellä koukkuun tarttuikin hauki ja pari ahventa eli elämää Sirkkosalmen jälkeen löytyi vasta nyt veden alta. No kalat pääsivät jatkamaan kasvuaan takaisin mereen. Matkalla takaisin Sirkkosalmen suuntaan huomasin luotaimesta pohjassa jonkin oudon ihmeellisen öö miksikä sitä nyt sanoisi noh "junanradan" Leppä-/Risakarin luona. En tiedä mikä se oli mutta näytti ihan kyljellään olevalta junanradalta tai aidalta. Siinä oli poikittain pari useita metriä pitkää "tolppaa" ja pystyynpäin varmaan kymmenkunta samanlaista. En osannut kyllä näkemäni perusteella sanoa mikä ihme siellä pohjassa on. Vaihdoin näkymää HDIksi ja se näytti vielä enemmän oudolta. Ihan puistatti. Voiko se olla vanha veneen kylki tai joku muu hylky? Vai mikä? Lähellähän on yksi vedenalainen kivi että voisiko laiva ollut ajanut siihen joskus ennenmuinoin ja uponnut siitä vähän matkan päähän pohjaan? En tiedä. Mielikuvitus alkoi siis juosta ja mietin jo kulta-aarretta ja kaikkea :) Hih! Mutta siis mietityttää tuo mysteeri kyllä. Että jos joku tietää mikä siellä pohjassa on tai ajelee lähellä tätä paikkaa niin käykääpäs tutkimassa miltä se teidän luotaimella näyttää ja kertokaa minulle viestillä. ​(Näiden postauksien lopusta/alta voi lähettää mulle viestejä kohdasta kommentoi!) 

lataus.jpg

Siellä se aarre pohjassa mötköttää

Tätä mysteeriä miettien suuntasimme vielä hetkeksi Sirkkosalmeen heittelemään ennen rantaan paluuta. Enpä olisi uskonut mitä tuleman pitää. HUH HUH! Heittelin taas samaa omatekemää kultapunaista haukiperhoa kaislikon reunoille mitä aamullakin. Ei mitään.
Loisketta kyllä kuului syvemmältä kaislikosta mutta mitenkäs sinne mitään heität kun se on kuin aarniometsä, niin hitsin tiheää. Välillä kuulosti kuin ihminen olisi mennyt uimaan niin hirveitä molahduksia kuului. Ja kaislat heiluivat siihen malliin että joku hirvi sieltä vähintään tulee sieraimet höyryä puhkuen. Mutta ei tullut. Eli isoja haukia siellä ryntäili pikkukalojen perään ja urakalla! Hui mikä meininki! No tein jälleen melko lyhyen heiton kaislikon juureen ja annoin perhon vajota kohti pohjaa. Vaihdoin pari sanaa Janin kanssa ja aloin samalla hitaasti kelata perhoa takaisin. Noh. Mitäs hittoa. Sehän juuttui pohjaan kiinni. No voihan hitsin pimpulat. Aloin nykiä vavasta että saisin perhon irti ja sitten tapahtui kummia. SE LÄHTI LIIKKEELLE!?  Olin ihan hoomoilasena että mitäs hel****ä nyt tapahtuu. Sitten se iski kuin metrihalko: siellä on hauki. Ja millainen hauki!!! HUH HUH! Ja niin alkoi melkoinen ralli veneen puolelta toiselle ja minä pitelin kaksin käsin vavasta kiinni ja pelkäsin miten mun perhovälineet kestää tän sikapossun tempomiset. Ralli oli melkoista. Jarru huusi, siima vinkui ja minä hihkuin onnesta!!!! NIIN SIISTIIIIII!!!!!! Sydän löi tuhatta ja sataa kun tajusin että nyt on niin iso jätti siellä että oksat pois. Kyllä siinä aikaa menikin että saatiin sen into talttumaan ja pyrähdykset loppumaan ja vihdoin viimein mahdutettua se haaviin. Mutta onnistuin! JEE! Vehkeet kesti ja ilo oli ylimmillään!!! Ihan huikeen mahtava fiilis! Tuollainen iso ja kokenut konkari hagertti kelpuutti MINUN pikku kätösin tekemän perhon saalikseen. VAU VAU VAU! Se oli nielaissut sen niin syvälle että juuri ja juuri mun 30cm pihdeillä sen sai ulos. Mutta siististi oli sen ottanut eikä verta tullut yhtään. Pikainen punnitus ja valokuvat ja takaisin mereen kasvamaan! Vihaisesti potkaisten vettä mun päälle se sinne syvyyksiin sukelsi kiroten mennessään menneensä halpaan kun antoi kimalluksen sekoittaa päänsä. Että ei koskaan enää per**le :)
Ja minä tuuletin kun olympiavoittaja!  Perk**e miten siistiä! Sydän pompotti, kädet tärisi ja minä olin hymy korvissa kun Naantalin aurinko. Ja olen vieläkin! Niin huikea oli tämä fiilis. Tämän jälkeen yritin vielä heitellä jigiä mutta eihän siitä mitään oikein tullut. Adrenaalini jylläsi ja mieli seilasi ja äskeiset hienot tapahtumat läikkyivät vaan silmien edessä. Sain vielä kuitenkin muutamia ahvenia ja yhden parikiloisen hauenkin mutta ei ne oikein nyt enää innostaneet. Paras oli siis laittaa pillit pussiin ja lopettaa. Eiköhän tässä ollut kalastusta ja uskomattomia tapahtumia jo ihan tarpeeksi 7 tunnin ajalle. 
Juuri näiden huikeiden hetkien ja tunteiden takia minä kalastan! Näistä tunteista minä elän. Näillä minä menen huonojen hetkien yli. Nämä muistot tallentuvat ikuisesti sydämeeni.
Näitä tunteita minä odotan, kaipaan, jahtaan ja etsin sinnikkäästi ympäri Suomen maan. Järviltä meriltä joilta ja lammilta. Tätä on kalastus parhaimmillaan. Tajunnanräjäyttäviä tunteita ja kokemuksia ja sellaisia hetkiä joita mikään raha maailmassa ei korvaa. 
Kiitos Ahti tästä mahtavasta päivästä. En unohda tätä ikinä! Kiitos!

merell%C3%A43.jpg

5kg silkkaa voimaa