Sitähän se oli tämä viikonloppu. Ulkomittarin kyttäystä ja loitsuamista että laske laske laske...... Pakkanen siis. Sitkeästi se keikkui aamulla lähes -15-20c kun ulos katsoi. Ei hyvä :( Mutta jäälle oli vaan päästävä vaikka väkisin. Kumpanakin päivänä mittari hitaasti hiipi ylöspäin ja lähtö venähti aamupäivälle. No eipä se paljon auttanut vaikka olisi mennyt vissiin jo aamusta. Kalat nukkuivat talviuntaan aika sikeästi. Hiljaista oli. Ja jään päällä oli paksu lumikerros sekä vesikerros ja siihen kun yhdistää pakkasen ja viiman niin......... Kyllä sitä taas pari kertaa ajatteli että oonko mie ihan kajahtanut kun työnnän sitä isoa kuormaa tollasessa kelissä ja oloissa kun tuntui että se ei perhana liiku minnekkään vaikka työnsi miten kun upposi istuinta myöten sinne sohkaan. Että vois niitä helpompiakin harrastuksia olla vaikka pitsinnypläys tai virkkaus. Heh! Mutta ei. Haastetta ja vaikeutta pitää olla. Ja veren maku suussa pitää puskea menemään minkä kykenee. Sitten sitä vasta tuntee harrastavansa jotakin :) Kyl se nii on! 
Kalansaalis jäi tosiaan ihan surkeaksi näillä lähivesillä. Jos olisi ajettu viimeviikkojen paikkoihin niin tulos olisi voinut olla ihan toinen. Mutta samat ne olisi olleet olosuhteet sielläkin niin eipä mulla olis ollu mahiksia sinne pelipaikoille nyt päästä. Parempi siis jäädä kotivesille tyhjää pyytämään kun tappaa ittensä noissa keleissä kun väkisin yrittää päästä sinne minne aina ennenkin. Näin se vaan on. Ehkä ensi viikonloppuna löytyisi täältäkin kaloja jostain? Sen näkee sitten.