Niinhän se oli. Varsinainen helv***i koko kesä meinaan säiden suhteen. Toki onhan elokuukin vielä kesää mutta juhannusta ennen kun se pätsin puhkuminen alkoi ja loppui elokuun alussa niin tuntui että se kesti koko kesän. Tulipa istuttua 6vkoa sisällä. Ei paljon kun aamulla ja illalla tullut piipahdettua ulkona. Mun kroppa ei vaan kestä minuuttiakaan tuollaista keliä. Sydän sanoo poks. Parempi siis oli pysytellä sisätiloissa ja uneksia viileistä syyskeleistä. Parina iltana piipahdettiin kalassa kun lämpö sen salli mutta ei oikein otettavia kaloja ollut liikkeellä. Toki yhtenä kertana heti alussa koukkuun otti mittakuha mutta sehän olisi tiennyt heti kalasta pois lähtöä niin kala pääsi takaisin kasvamaan. Meidän kalapaikassa on sellainen "ongelma" että joka kalastuskerralla enemmistökalana ovat kuhat. Yleensä mitta on siellä 30-40cm. Ahvenia saa tosissan etsiä. Joskus niitä ei löydy ollenkaan vaikka ajellaan tuntitolkulla lenkkejä ympäri järveä. Mutta ei niin ei. Silloin pitää todeta että kalat ovat joko mestareita piiloutumaan tai ne ovat karanneet itänaapurin puolelle suojaan. Mutta kuhia löytyy. Aina. Tosin mitallisia on ehkä 1/40stä. Ainakin tänä kesänä on ollut tiukassa mitalliset kalat. Onhan se tietysti  hyvä että tuleaisuutta on mutta vähissä on mitalliset olleet. Mutta meillähän ei tunnetusti se saalis ole kalastuksessa se pääasia vaan että pääsee kalaan. Kala on vain bonus kaiken sen päälle. 
Nythän kelit on onneksi alkaneet viiletä hyvää vauhtia ja päästään pian taas merelle järvelle ja joellekin kalalle. Ja toivottavasti elokuun viimeinen viikko vietellään Sallassa samoissa merkeissä. Kovasti tässä sormet syyhyää. Aloitetaan nyt vaikka lähivesiltä lähipäivinä tämä patoutuneen kalastuspaineen purkaminen.